Hyvää ja parannettavaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Ei oo mitään hienoja tuloksia kerrottavana eikä edes mitään kuvia otettuna että sais tätä postausta vähän piristettyä, mutta nyt on pakko kirjoittaa. Ensimmäistä kertaa varmaan koko syksylle tuntuu että nyt muuten sujuu. En tiedä mitä on tapahtunut, ehkä ohjaaja on vaan enemmän perillä tekemisistään (lue: keskittyneempi) tai jotain, mutta jopa on tänään tehty hyvää tottista. Käytiin parin treenikaverin kanssa aamulla hallilla ja joo, Xena kävi alkuun ylläripylläri aika kuumana, mutta tasoittui huomattavasti nopeammin kuin viime aikoina muilla treenikerroilla. Työn alla oli käännökset jotka on jostain syystä levinneet ihan täysin vaikka olivat vielä pari kuukautta sitten oikein hyvässä kondiksessa, ja lisäksi jäävät. Alkuun treenailin merkkiä ja luoksetulon pysäytystä ihan vaan siksi että enemmän tarkkuutta vaativia liikkeitä on vaan parempi ottaa treenin loppupuolella kun pahimmat höyryt on jo ulkona. Itse treeni meni oikein hyvin, ja anti etenkin oman työskentelyn kannalta todella suuri. Olen treenaillut parisen kuukautta hakua lukuunottamatta pääosin yksikseni, eikä kukaan ole siis ollut katsomassa oman työskentelyni perään. Lisäksi toki tämä erikoistilanne elämässä vaikuttaa myös minuunkin, ja kun ei ole alunperinkään kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä juuri jaettu niin tässä tilanteessa olo on suurimman osan aikaa hyvin levoton. Niin myös treeneissä. Ja kappas kummaa että etenkin Xenaan se vaikuttaa treeneissä ihan mielettömästi.

Huomasin asian myös itse tällä kertaa, mutta vielä suuremmaksi avuksi olivat treenikaverit joiden kanssa asiaa pääsi miettimään ja jotka näkevät toki paremmin minun virheeni. Ja aivan epäilemättä on totta, että niinä hetkinä kun itse keskityin ihan satasella tekemiseen niin koirakin keskittyi. Sitten kun multa hajoaa pakka, koiraltakin hajoaa. Jännä juttu…
Etenkin Xenan kaltaisen koiran kanssa mukana pitäisi aina olla äänen ja eleiden lisäksi myös mieli. Siinäpä sitä on itselle mietittävää että miten sitä saa joka kerta itsensä treeniin siihen moodiin että nyt tehään tätä eikä mitään muuta ole olemassa. Se jo sovittiin että mulle ei saa treenin aikana puhua vaan sitten puhutaan kun koira on viety autoon. Toinen minkä ajattelin itse tehdä on se, että kaikki on kyllä kirjoitettava lapulle ja mietittävä tarkkaan että mitä teen, miksi teen ja miten teen. Mietin kyllä aina ennen treenejä valmiiksi että mitä treenaan ja miten, mutta sitten se saattaa vähän lipsua ja hei nyt kun tää meni hyvin niin tehään vielä tota ja hitto tää ei nyt suju ja sitten menee hinkkaamiseksi ja ja ja. Ei. Tästä lähtien kirjoitan lapulle ja sitten me tehdään ne asiat mitä siinä lapulla on.

Mutta hyvin ne treenit kyllä meni, on se Xena kyllä hieno elukka. Välillä harmittaa että sillä on niin huono ohjaaja. : D

Capon kanssa otin agilityjuttuja, lähinnä keppejä eri kulmista. Se on jotenkin muuten niin varma että piti vaan tarkistaa että sujuuhan nuo kepit, jos meinaa kisoihin mennä. Sujuihan ne ilman ongelmia, ja nyt on pariin starttiin koira ilmoitettu.

Tänään on kyllä taas yksi niistä päivistä kun koiraharrastus vaan palkitsee ja ois kamala into treenata vaan. Mut on mulle osunut kyllä hillittömän hyviä koiriakin!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *