Ai mitä meille kuuluu?

Julkaistu , kirjoittanut .

Kiitos hyvää!

Evakkoreissumme on saavuttanut sen pisteen, jossa emme enää pääse takaisin entiseen kotiin. Niinpä palaamme vanhoille asuinseuduille Järvenpäähän, uusi asunto odottaa tämän viikon lopussa. Vanhat, rakkaat ja parhaat lenkkimestat on vedetty minun äänekkäästä vastustuksestani huolimatta (tosin liikennejärjestelytyöläisen huutaminen massamiesten nokkamiehelle on tässä asiassa yhtä kuin piipittäisi kaatuneelle puulle : D) suurimmaksi osaksi nurin teiden ja uuden asuinalueen tieltä. Siksipä olemme laajentaneet reviiriä hieman niihinkin suuntiin joissa aiemmin emme kovin usein käyneet. Mutta mitä meille kuuluu – no hitosti lenkkeilyä! Muuttojuttujen ja uuden työprojektin alkamisen vuoksi treeneissä ei olla nyt viime viikolla käyty mutta lenkillä sitäkin enemmän. Ja olenpa taas saanut huomata kuinka hyvää Xenalle tekee se, että ihan joka päivä ollaan tekemisissä muidenkin kuin metsän kasvien ja elukoiden kanssa – reaktiot tiettyihin asioihin kuten esimerkiksi möliseviin ja sinkoileviin lapsiin ovat huomattavasti pienentyneet tai kadonneet kokonaan.

Kun Capo oli Xenan juoksujen aikaan hoidossa, lisäsin hetkellisesti Lunan ruokamäärää, etenkin kun se tuntuu muutenkin talvisin tarvitsevan aina suuremman ruokamäärän kuin normaalisti. Ja kun Capokaan ei ollut kotona niin siirsin vain yksinkertaisesti Capolle sulamaan otetun ruokaosan Lunan kuppiin. Ja tsädääm, mulla on ollut yli kuukauden säyseä, ilomielinen rouvakoira. Hänellä on koko ajan mukavaa, ei tarvii kiukutella yhtään niin paljoa ja Xenan kanssakin voi kivasti leikkiä. Nytpä täytyykin vähän säätää sitten tota Lunan ruokintaa jotta hän vois olla samaan aikaan onnellinen mutta silti hoikka.

Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tältä tää nyt on näyttänyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *