Reeniä horot siin on ämmille läksyy

Julkaistu , kirjoittanut .

Voi jessus että ihmisellä voi olla pää täynnä ajatuksia. Oon oppinut ja oivaltanut hirveän määrän asioita lyhyessä ajassa – pääosin siksi että Loru on niin erilainen koira kuin kukaan aiemmista. Se toimii hyvin eri tavalla. Ja sehän on parasta, että se uusi ystävä opettaa huikeasti uutta. Täytyy jäsennellä ajatuksia tänne pikkuhiljaa asia kerrallaan ettei pääse unohtumaan.

Tärkeimpänä asiana olen miettinyt viime aikoina siirtoja treeneissä. Loru ei jaksa keskittyä intensiiviseen tekemiseen kovin pitkään tietenkään, mutta sen kanssa onkin paljastunut hyvin tärkeäksi se, että treenituokio on hyvin suunniteltu, ei lähdetä yhtäkkiä tekemään ”vielä vähän”, ”tehään viel tota juttua”. Nämä pätevät tietysti jokaisen koiran treenaukseen – tai pitäisi päteä. Useinhan se houkutus kuitenkin tulee että vähän vielä… Mutta ne siirrot. Asia jota en ole yhdenkään koiran kanssa miettinyt sen kummemmin aiemmin. Muut asiat toki on päteneet muihinkin koiriini, mutta korostuneesti Loruun. Jos se kyllästyy, se menee puuhaamaan jotain muuta itsekseen. Ei sillä ole tarvetta roikkua ja pörrätä mun jaloissa. Hän lähtee tutkimaan.

Joten nyt olen suunnitellut treenin niin että koira menee hihnassa sisään halliin, sitten me tehdään x-määrä (yleensä 6-8) toistoja jotakin yhtä ennalta määrättyä asiaa, ja koira takaisin hihnaan. Saatetaan siirtyä toiseen kohtaan tai jotain muuta, hihna irti, taas 6-8 toistoa ja se on siinä, hihna kiinni. Yleensä vielä kolmannen kerran ja sitten koira autoon. Usein treenaan Capon välissä ja otan uudelleen Lorun kanssa sen jälkeen saman satsin.

Joillekin tämä saattaa olla ihan perussettiä. Mulle ei, mun koirat on aina saaneet olla treenatessa vapaana koko ajan, koska ne on pörränneet mun kanssa siinä muutenkin. Lorun kanssa tää siirtojuttu taas on tullut tärkeäksi osaksi treeniä, jotta se oppii että hauskaa on sillon kun se tekee mun kanssa, eikä halli ole tarkoitettu yksinään rallatteluun. Samaten se saa tavallaan tauon itselleen välissä, kun on hihna kiinni niin ei tarvii killittää mua tai tehdä mun kanssa täysillä. Sillon se voi vaan hengata jos vaikka satun juttelemaan jonkun kanssa ”siirron” aikana. Tai sitten me siirrytään vaan tekemään jotain muuta. Joka tapauksessa, hihnaan laittaminen katkaisee aktiivisen tekemisen ja kun se otetaan pois, keskitytään kunnolla sen lyhyen ajan.

Kaikkea sitä oppii. Ja toivottavasti opin vielä paljon ja pitkään!

2 vastausta artikkeliin ”Reeniä horot siin on ämmille läksyy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *