I stand corrected

Julkaistu , kirjoittanut .

Joskus elämässä on vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Joskus se taas on todella helppoa, ja mulle koirat on yksi niistä asioista joihin liittyvien asioiden suhteen pyrin olemaan aina avoimin mielin. Jos istuu mielipiteensä päällä kuin täi tervassa, ei ikinä opi uutta. Ni olen sitte heittänyt sen tervajakkaran mäkeen.

Keskityn tässä postauksessa ruokintaa koskevien pöllöilyjeni ruotimiseen.
Tässäkin blogissa aiempina vuosina on kirjoitettu kaikenlaista mikä ei oikeastaan ehkä pidä paikkaansa. Tai pitää ehkä osittain, muttei ole parasta tietoa. Mikään niistä ei ole millään lailla vahingollista tietoa kenellekään, ja itse asiassa kaikelle on olleet perustelut sen tiedon valossa mitä kulloinkin on ollut saatavilla. Olen aloittanut koirieni raakaruokailun kymmenisen vuotta sitten, ja silloin tietoa oli hyvin erilailla tarjolla kuin nykyään, kun raakaruokinta alkaa olla jo kaikille tuttua. Sen huomannee jo raakaruokavalmistajien määrän räjähdysmäisestä kasvusta.
Niin tosiaan, lihansyönnistä en ole muuttanut mieltäni!

No niin, sit mennään.

Liha raakana vai kypsänä?

– Kyllä, minäkin olen ollut siinä luulossa joskus että kypsennettäessä lihasta häviää jotain oleellisen tärkeää. Mutta kun ei eri eläinlajien entsyymit vastaa toisiaan pl. ruoansulatusentsyymit, joudutaan ne kuitenkin pilkkomaan ruoansulatuskanavassa. Näin ollen ihan yksi lysti onko se liha raakaa vai kypsää.
Ainoa itse näkemäni ero näissä on se, että raa’an lihan voi kipata vaan suoraan kuppiin mutta kypsennys taas vaatii yhden toimenpiteen lisää. Tästä syystä meillä Capo syö raakaa ja Loru kypsää, koska eivät syö samoja lihoja ja pääsen näin helpommalla kun Capolle en ala lihoja keittelemään, mutta Lorulle taas annan vatsataudin jälkimainingeissa kaiken kypsennettynä.

Kuiduksi kasvista vai jotain muuta?

– Jep, on tullut itsekin tehtyä niitä kasvissoseita, nykyään ei enää. Kasvissoseistakaan ei ole haittaa ja jos se koiralla toimii niin asia kuitti. Itse kuitenkin koen kasvissoseet loppuviimeksi melko hintavaksi kuidunlähteeksi, kun ajatellaan niiden olevan kuitenkin suurimmaksi osaksi vettä ja kuidunlähteenä eivät ole niinkään tehokkaita. Muita kuidunlähteitä on monia, yleisimmin suositeltu nykyään on varmaan pellavasiemenrouhe. Meillä kuidut tulevat Capolle nappulasta (syö n. 40/60 nappulaa ja lihaa) ja tällä hetkellä Lorulle kaurapuurosta, jota sitäkään se ei tarvitse kuin ruokalusikallisen päivässä.

Vitamiinit?

– Olen näemmä joskus ollut myös sitä mieltä että kaikki vitamiinit kivasti saa koira kun syö sisäelimiä ja vähän kaikenmoisia rouheita ja jauheita kaiken maailman marjoista ja muista. Ja varmaan kyllä sekin on ainakin osittain totta. Mutta hirveän vaikea sanoa paljonko sitten mistäkin saa mitäkin lopulta. Maksa ja munuaiset on toki meilläkin edelleen A:n ja seleenin lähteenä, mutta noin muutoin lisät tulevat purkeista. Ei mistään pimpelipompelimarjajauhepurkeista vaan ihan siinä purkissa voi lukea vaikka sinkki, E, D tai kalsium. Samaten jodi tulee merilevästä ja omegat ja kumppanit lohiöljystä, mut ne ei olekaan vitamiineja!

Kananmuna?

– Kananmunaa meillä on aina tarjoiltu ihan kokonaisena mitään erottelematta ja miten sattuu, nykyään lähinnä kypsennettynä sitäkin, kun yleensä koirille menee mun jämät. Ja koska Capon mielestä raaka kananmuna on ällöä. Menee parta sotkuun.
Mutta muistelisin että oon ollut joskus sitä mieltä ettei saisi liian usein kananmunaa antaa. Sitä en muista onko mulla ollut itselleni jotain tarkempaa ohjeistusta mutta olettaisin etten ole koskaan tarjonnut enempää kuin kerran tai kaksi viikossa kananmunan per nokka. Doh, tätä nykyä oon enemmän siihen kallistunut että ei muuta kuin ääntä kohti sen verran kuin haluaa antaa ja koiran vatsa kestää. Eikä muutu pulleroksi.

Kananmunankuorijauhe?

– Aiemmin käytin kananmunankuorijauhetta kalsiumin lähteenä, en enää. Pääsyinä se, että kalsiumin tarpeen täyttämiseksi täysin raakaa syövällä koiralla (joka ei siis syö luita), saisi antaa sitä jauhetta aika paljon. Ellei koira ole pikkuinen. Toinen syy on se, että jos koirat saa munankuorista suurempia paloja, se tulee sulamattomana ulos. Niin että sulavuus voi sitten olla mitä on ja niin ollen myös hyödynnettävyys. Tästä syystä jos lisäkalsiumia tarvitaan, meillä menee kalsiumsitraatti.

BARF vai raakaruokinta?

– Olen aiemmin puhunut barffista, vaikka todellisuudessa meillä ei barffata eikä koskaan ole barffattu siten kuin Billinghurst sen tarkoitti. Niinpä puhun nykyisin ainoastaan raakaruokkimisesta kaiken hämmingin välttämiseksi. Tämä asia siis ei sinällään ole muuttunut mihinkään, mutta joissain teksteissä varmaan mainitaan tuo BARF. Ettei nyt kukaan joudu vallan hämmennyksen valtaan!

Varmaan näitä ois enemmänkin jos tähän hätään muistaisin. Sitä ehtii hölmöillä moneen otteeseen aina elämässä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *