Reissaamista ja missikisoja

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen aamulla lähdimme aikaisin reissuun. Suuntana oli ensimmäisenä Inkoo, jossa Capo pääsi trimmattavaksi, minä opettelemaan trimmausta ja Timi ja Luna tutkiskelemaan kasvattajatädin pihapiirin hajuja.

Näin hieno Caponaattorista tuli kun vedettiin pohjavillaa pois ja vähän surruteltiin strategisia osia koneella.

Seuraava etappi olikin Karjaa, jossa ensin juhlittiin perheen iltatähden 7-vuotissyntymäpäiviä ja sitten koirat pääsivät riekkumaan pihalle. Capon mielestä lumi on edelleen aivan älyttömän viihdyttävää.

Toinen erinomaisen viihdyttävä asia on hiekkalaatikkolelut!

Timi viihtyi erinomaisesti sen henkilön läheisyydessä joka hallinnoi namipussia.

Ja Luna painihommissa.

Sunnuntaina otimme suunnan kohti Lohjaa ja Länsi-Uudenmaan Kääpiösnautserit ry:n match show’ta. Lunan piti mennä monirotuisten kehään, mutta koska muistin lauantai-iltana Karjaalla että sillä ei ole rokotustodistusta mukana, osallistui lopulta vain Capo pentukehään.

Capo oli erittäin reipas ja näpsäkkä handleristaan huolimatta. Nyt ehkä kuitenkin tiedän mitä parantaa ennen ensi kertaa.. Yleensä en jännitä mätsäreitä lainkaan, onhan niissä jo aika pitkään kierretykin, mutta nyt ensimmäistä kertaa Capon kanssa kehässä ja kasvattaja kehän laidalla saivat aikaan ennen näkemättömän hermostuksen, ja kehästä ulos päästyä vapisivat niin kädet kuin jalatkin. Joka tapauksessa, reissu oli hyödyllinen ja erityisesti oli ilo huomata että vaikka handleri tössisi niin kyllä pikkumies osaa. Capo sai punaisen nauhan mutta jäi ilman sijoitusta. Se annettakoon anteeksi kun ekaa kertaa oltiin esittäytymässä.

Jälkeenpäin tuomari kommentoi Capoa näin: ”Siis oliko capo se pienistä pienin ja samalla koko kehän täyttävä pygmiotus? Valloittava, muuta ei voi sanoa. Pieni pippuri joka asteli kehään täyttäen sen kokonaan! Ei massalla vaan olemuksella.”  Haltijalla on täällä tippa linssissä, ja vaikka kasvistäti tämän luettuaan todennäköisesti toteaa jotakin siihen suuntaan että odotas vaan kun se alkaa sikailemaan, tai että ”joo onhan se kiva” tai ”pyh”, on haltija haltioissaan ja ikionnellinen siitä suuresta pienestä otuksesta. Mamin kultamuru, ei olis voinut parempaa toivoa.

Capo tikkana kehän laidalla:

Capon velipuoli Foxx sen sijaan vei voiton kotiin, ja näkeehän sen kuvasta että ansaitusti voitti pienet koirat ja oli siihen päälle vielä näyttelyn kaunein eli Best In Show.

2 vastausta artikkeliin ”Reissaamista ja missikisoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *