Junailua

Julkaistu , kirjoittanut .

Koska täksi päiväksi kalenteriin merkatut asiat yhtäkkiä päivän osalta peruuntuivat, päätin että nyt on hyvää aikaa lähteä Capon kanssa ajamaan junalla. Käyn sen kanssa mielelläni erilaisissa paikoissa jotta se tottuu kaikkeen mahdolliseen. Capo ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista arkuutta tai pelkoa mitään kohtaan vaikka ollaan käyty markkinoilla, katsomassa kuumailmapalloja ja niin edelleen, mutta ääntä sillä on tapana jonkin verran käyttää uusissa tilanteissa.  Näinpä teen sen kanssa kontaktiharjoituksia kaikenlaisissa uusissa ja jännittävissä tilanteissa niin usein kuin mahdollista.

Aluksi piti lähteä ajelemaan junalla ihan kaksin Capon kanssa, mutta kun asiasta tuli puhetta pikkusiskon kanssa ja pikkusisko ehdotti että voisi lähteä mukaan, päätettiin ottaa matkaan myös Luna ja kamera. Eikä Timiäkään raaskinut yksin jättää kotiin, joten sekin pääsi matkailemaan.

Kuljemme useimmiten autolla, ja siksi julkiset liikennevälineet ovat Capon kanssa jääneet kokonaan kokematta. Lunahan ensimmäisinä vuosinaan matkusti junalla, ratikalla, metrolla, lautalla ja bussilla niin paljon että siitä tuli oikea julkisten käytön ammattilainen. Samaan tulokseen haluaisin päätyä Capon kanssa, jotta sen kanssa olisi mahdollisimman mukava liikkua ja matkustaa mihin vaan.

No, junalla matkustaminen ei ainakaan ollut Capon mielestä juttu eikä mikään. Junaan oli jyrkät portaat joita Capo piti hiukan epäilyttävinä, mutta muutoin junamatkustaminen ei pikkuherraa hetkauttanut. Siinä se istua tönötti viereisellä penkillä (juna oli todella tyhjä keskellä päivää, joten emme vieneet paikkaa keneltäkään) ensialkuun ja pyysi sitten päästä lattialle muiden koirien tavoin. Piippaustakaan ei päässyt eikä mikään junan kolina tai muukaan sitä ihmetyttänyt. Sen sijaan Capo olisi mielellään tutkinut junan ja sillä matkustavat oikein tarkkaan!

Harjoittelu on muutenkin tuottanut selkeästi tulosta, kävelimme kotoa junalle parin kilometrin matkan, eikä matkan aikana vastaan tulleet koirat, ihmiset, lastenvaunut, rullalautailijat tai muukaan sellainen saaneet Capoa äänekkääksi. Muutamat piippaukset kuului, mutta heti perään oma-alotteinen kontakti minuun. Kuinka hieno poika!

Tällä menomatkalla junalle koirat pääsivät ensin tekemään tarpeensa ja päästämään pahimmat juoksuhöyryt metsässä.

Niinkuin kaiken muunkin, luoksetulonkin Capo mieluiten suorittaa TÄYSIÄ!

Yksi vastaus artikkeliin ”Junailua

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *