Katsekontakti

Julkaistu , kirjoittanut .

Aiempien kontaktiharjoituksia koskeneiden postauksieni (junailu– ja tokoilujutut) jälkeen moni on kysynyt, miten olen alunperin opettanut koirilleni kontaktin ottamisen käskystä. Niinpä päätin omistaa kokonaisen kirjoituksen ihan vain kontaktille. Minusta kontaktin ottamisen opettaminen on tärkeimpiä asioita mitä koiranpennulle (tai vanhemmallekin koiralle) voi opettaa, ja itse pyrin tätä nykyä tekemään sen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kontaktin ottamisen opetan pennulle heti istumisen jälkeen (istuminen ensin koska aloitan itse kontaktirajoitukset niin että koira istuu). Kontaktiharjoitukset vahvistavat koiran ja ohjaajan yhteistyötä, ja kontakti on mielestäni hyödyllinen työkalu erilaisissa tilanteissa. Kontaktiharjoitukset olen aina aloittanut sellaisessa ympäristössä missä koira saa rauhassa keskittyä kontaktin ottamiseen, ja vasta kun asia on täysin opittu ja toimii hyvin, siirtänyt harjoittelun myös häiriöllisempiin paikkoihin. Tämä siksi, että olen myös todennut koiralle olevan tietenkin helpompaa jos jännittävässä tilanteessa jossa koira on hieman epävarma, siltä pyydetään jotain mistä se tietää täysin mitä siltä odotetaan. Tietenkään kaikilla koirilla kontaktia ei voi hyödyntää samalla tavoin, mutta taidon osaamisesta tuskin on koiralle haittaakaan.

Capon kanssa oli onnenpotku että harjoittelin sen kanssa pienestä pitäen kontaktin ottamista ahkeraan, ja se osasi sen erittäin hyvin nelikuisena. Kun se alkoi käyttää enemmän ääntään (ts. kiljua sille jännittävissä tilanteissa) hieman yli puolivuotiaana, oli pelastus että se osasi ottaa kontaktin niin hyvin, koska äänenkäytön vähentämistä olemme harjoitelleet nimenomaan kontaktiharjoitusten avulla. Niiden kautta olen päässyt myös palkkaamaan sitä nameilla, ja kun syöminen rauhoittaa Capoa, se myös hieman laskee kierroksia joka taas johtaa siihen että Capo on hiljempaa. Ja taas päästään palkkaamaan hiljaisuudesta.

Lunalla taas on ollut ongelmia sen puolustuskäyttäytymisen suhteen. Lunahan on hyvin reviiritietoinen, sen kotipihaan ei ole vierailla koirilla tai ihmisillä asiaa ilman lupaa. Myöskään toiset koirat eivät saa tulla ilman lupaa Timin, Capon tai Lunan omien ihmisten luokse, eikä myöskään Lunan autoon eikä tietenkään myöskään sen ruokakupille. Samaten Luna kiihtyy siitä jos muut saavat tehdä jotain hauskaa kun sen pitää odottaa (esim. agilityn ryhmätreeneissä) ja kiihtyminen purkautuu mm. haukkumisena. Näissä tilanteissa keskeinen työkalu on myös ollut kontaktiharjoitukset, ja niiden ansiosta Lunan käytös mm. ryhmätreenitilanteissa on hanskassa.

Kontaktista on siis hyötyä erilaisten ongelmakäytösten korjaamisessa kun pyritään näyttämään koiralle mitä käytöstä siltä odotetaan huonon käytöksen sijaan (sopii myös esim. remmirähjäämiseen) mutta se on toki myös hyödyllistä monissa muissa asioissa. Tokossahan kontakti on myös keskeisessä roolissa, ja tokoliikkeiden harjoittelu on helppo aloittaa kun kontakti koiraan on jo kunnossa. Samoin kontaktin ottamista voidaan hyödyntää esim. ohitustilanteissa, tien ylittämisessä ja muissa arjen tapahtumissa.

Miten sitten aloittaa katsekontaktin opettaminen?

Opetustyyleistä olen useimmiten törmännyt kahteen tapaan pienine variaatioineen. Molemmissa koira pyydetään istumaan ohjaajan eteen, mikä helpottaa hieman kontaktin ottamisen hoksaamista.

Tavassa 1 annetaan koiran itse hokata asia. Ollaan itse koiran koosta riippuen istualtaan lattialla tai tuolilla, ja pidetään reiden päällä kättä jonka sisällä on nami. Annetaan koiran tarjota erilaisia toimintoja jolla namin voisi saada, ja palkitaan siitä kun koira katsoo silmiin. Koirat tietenkin ensin yrittävät kaivaa namin esiin kädestä, ja silloinhan nami pysyy tiukasti nyrkissä. Kun se katsoo silmiin edes nopeasti, kehutaan ja annetaan namia. Tarkkana täytyy kuitenkin olla siinä että palkkaa nimenomaan silmiin katsomisesta eikä esimerkiksi kun koira siirtyy sanallisen kehun jälkeen katsomaan kättä josta nami tulee. Periaate on siis sama kuin naksutinkoulutuksessa, ja jos koira on ehdollistettu naksuttimelle, se on tähän erinomainen apuväline. Kannattaa myös vaihdella välillä kättä josta nami tulee, jotta koira ei myöskään opi odottamaan namia aina tietystä paikasta.

Kun koira tietää että nami tulee kontaktin ottamisesta, voidaan pidentää aikaa jonka koira katsoo silmiin, ja lähteä tästä lisäämään vaikeustasoa esimerkiksi nousemalla seisomaan ja pyytämällä kontaktia sitten sekä yhdistämällä kontaktin ottamiseen käskyn. Meillä kaikki koirat ottavat kontaktin käskystä ”katso”.  Lopulta kun koira osaa kontaktin oikein hyvin, voidaan siltä pyytää kontaktia myös liikkeessä eli esimerkiksi seuratessa.

Koska kaikki koirat eivät välttämättä hoksaa katsoa silmiin pitkiin aikoihin kun reidellä on nyrkissä namia, on myös toinen tapa opettaa kontakti. Tässä ohjataan koiraa hieman enemmän, ja alkuun nameja pidetäänkin kasvojen edessä kädessä. Kun koira tietää mihin pitää katsoa saadakseen namia, voidaan käsiä siirtää kasvoista sivuille kauemmas. Taas palkataan aina kun koira katsoo kasvoihin, ei silloin kun se katsoo käsiä. Lopulta koiran tulisi edelleen osata katsoa kasvoihin vaikka kädet olisivat sivuilla kylkiä pitkin tai vaikka taskuissa. Kun koira tietää että kyse on kasvoihin katsomisesta, voidaan vaikeustasoa lisätä samaan tapaan kuin tavassa 1.

3 vastausta artikkeliin ”Katsekontakti

  • Garo

    Kiitos, hyvä postaus. Ei olla nellan kanssa harjoiteltu kontaktin ottamista tällä tavalla, mutta on kyllä ollut mielessä. Ehkäpä nyt uusin opein 🙂

    Vastaa
    • biitti Artikkelin kirjoittaja

      Suosittelen, hyvin osattu katsekontakti on ihana asia <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *