Ihmeiden aika ei ole ohi

Julkaistu , kirjoittanut .

Meillä viimeksi tapahtunut ihme oli Capselin aikaansaama. Se nimittäin on ilmeisesti alkanut itse säännöstellä ruokamääräänsä.

Pari viikkoa sitten Capo yhtäkkiä lakkasi ottamasta vastaan aamuruokaa. Ensimmäiseksi tietenkin ajattelin että sillä on jotakin ongelmaa suolistossa tai vatsassa, mutta uloste oli normaalia eikä mitään muita oireita ollut. Sitten selvisi että se oli eräänä aamuna kanankaulaa syödessään yrittänyt niellä sen lähes kokonaisena, ja tietenkin mietin myös sitä jos nielemisyritys on tehnyt kipeää eikä se siksi halua ottaa broilerin luita. Iltaruoka kun meni alas ihan normaalisti. Varmuuden vuoksi aloin antaa Caponkin aamuruoaksi saaman broiskun siiven jauhettuna kuten Lunallekin.

Sitten Capo kuitenkin ryhtyi vastahakoiseksi myös iltaruoan kanssa. Reissussa kasvattajan kanssa se oli syönyt hyvin, joten aloin miettiä jos niille on tullut jokin yhteenotto Lunan kanssa ruoan takia. Luna ei koskaan kylläkään mene toisten kupeille ilman lupaa, enkä koskaan jätä koiria syömään keskenään vaan ne ovat valvonnan alla siksi että kaikki varmasti saavat syödä rauhassa. Yhteenottoarvelua tuki vielä sekin, että kun aloin laittaa koirille ruokaa, Capo jäi makaamaan olohuoneen puolelle toisin kuin ennen, jolloin se tuli keittiöön jalkani viereen istumaan ja odottamaan ruokaa. Se piti myös oikein pyytää omalle paikalleen syömään, ja vaikutti siltä kuin se ei olisi halunnut kävellä omaa ruokaansa syövän Lunan ohi. Niinpä Capo alkoi syödä ruokansa olohuoneessa. Tämäkään ei auttanut. Se söi aamuruoan ja iltaruoan kyllä jos jatkuvasti patisti ja tarjosi kädestä, mutta muuten vain osittain sen mitä oli pakko.

Juuri kun mietin sen viemistä eläinlääkäriin varmuuden vuoksi vaikkei se muuten mitään oireillutkaan, se tänä aamuna ei suostunut syömään aamuruokaansa edes kädestä tarjottuna ja patistettuna. Koska Capo ei koskaan ole ollut nirso, ajattelin että koska jokin syy syömättömyydelle täytyy olla, en pakottanut sitä syömään vaan annoin olla. Ja iltaruoalla Capo oli ihan normaali itsensä, tuli keittiöön odottamaan ruokaa ja söi hyvällä ruokahalulla. Nyt sen aamuruokamäärää on aika paljon pienennetty, ja katsotaan jos tällä saataisiin homma selväksi, muuten lähdetään lekurilaan tutkimuksiin.

4 vastausta artikkeliin ”Ihmeiden aika ei ole ohi

  • Outi

    Moikka taas, täältä koirien vatsaosastolta 🙂

    Meillä Siiri tekee tuota aina harvakseltaan. Se jää lopulta samalla tavalla toiseen huoneeseen odottelemaan eikä tule enää lopulta paikalle, vaikka mitä tarjoaisi. Meillä on taustalla todennäköisesti jonkinlainen vatsavaiva (jonkinasteinen ruoansulatuselimistön tulehdus, suolen osatukos, mahdollisesti jopa loiset? tms., joka ei tunnu menevän ohitse). Olen silloin siirtynyt kokonaan pehmeään purkkiruokaan (Hills) ja syöttänyt pienissä erissä niin kauan, että tilanne taas normalisoitunut 3-4 päivän aikana. Edellinen tarkoittaa sitä, että koira tulee ruokapaikalle itse ja erikseen kutsumatta iloisena ja nälkäisenä odottamaan ruokaansa. Meillä ei ole noita ruokien vartiointeja lainkaan, mutta toisaalta pidämme aina ehdottomasti huolta, että kukaan ei mene toisten kupeille ruokailun aikana häiritsemään tai varastamaan. En tiedä, mistä on kyse, mutta meillä ei jää murukaan kenenkään kuppiin koskaan. Annostelemme aina ”tarkasti” mitalla ruoat ja kahdesti päivässä.

    O

    Vastaa
  • biitti Artikkelin kirjoittaja

    Mulle tuli Capon osalta myös ensimmäisenä mieleen suolistotulehdus – mutta uloste on aivan normaalia eikä mitään muita oireita ole. Se on täysin normaali oma vauhdikas itsensä, ja esimerkiksi koulutustilanteissa namit kelpaavat enemmän kuin hyvin, vaikka namit ovat osin samaa kamaa kuin ruokakin, eli esimerkiksi raakaa possun suikalelihaa.
    Varmuuden vuoksi jätin siltä kaikki luut pois tuolloin pari viikkoa sitten, mutta sekään ei ole auttanut asiaan, kuten ei myöskään maitohappobakteeri jota lisäsin ruokaan.

    Kovin on mystistä, täytyy vain toivoa että tämäkin asia nyt selviäisi sen myötä että vähennetään Capolta ruokaa ainakin joksikin aikaa. Hyvä idea voisi kyllä olla tuo että antaisi sille vähemmän ruokaa kerralla useammin päivässä ainakin hetken aikaa.

    Vastaa
  • Josefiina

    Amor oli pikkupentuna kauhea syöppö, sotki syödessään ja hotki ja sitten röyhtäili. Suorastaan ui aina kupissaan kun sille ruuan antoi. Joskus yksivuotiaana sille tuli joku vaihe, ettei syönyt. Ilmeisesti vähän kuten Capollakin.. Nirsoiluvaihe kesti ehkä puoli vuotta, sen jälkeen ruokaa ei ole enää kuppiin jäänyt ja kaikenlainen syötävä on kelvannut.
    Varmaankin se on vain joku Capon keksintö, ettei tarvitsekkaan muka syödä kuten ennen. Amor oli vielä parivuotiaana aika honkeli, mutta sen jälkeen parin vuoden kuluessa se kasvatti massaa ja lihaksia ja alkoi näyttää poikakäppänältä.

    Toivottavasti se on jotain väliaikaista (&harmitonta).

    Vastaa
  • biitti Artikkelin kirjoittaja

    Itse asiassa nyt kun mietin niin Capo huomasi samaan aikaan että Luna onkin tyttö kun tuo syömättömyyskin alkoi, eli alkoi haistella Lunan takapuolta paljon ja muutenkin kiinnostui siitä vähän eri tavalla kuin aiemmin vaikka Luna onkin leikattu. Ja reissussa oli myös ollut yhdestä mukana olleesta nartusta hyvin kiinnostunut, joten voi varmaan olla tosiaan jotakin tuollaistakin.. No, ehkä se menee ohi ja jos sillä jokin suolisto-ongelma olisi, luulisin että esimerkiksi välillä annetut kuivatut ankkasiivutkaan eivät menisi niin sutjakkaan alas jos ei kerta normi ruokakaan.

    Reissussa se myös söi eri ruokaa (ZiwiPeakia) kuin normaalisti kotona joten sekin voi vaikuttaa asiaan.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *