Kohti ääretöntä ja sen yli

Julkaistu , kirjoittanut .

Ei ehtinyt kamera mukaan Capon vauhtiin hallin hämärissä.

Capon kanssa ollaan päästy agilityhommissa huimasti eteenpäin. Erityisesti tämän huomasi siitä, että kun ohjattujen agilitytreenien joulutauko keskiviikkona loppui, meni meille tehdyt vaikeahkot harjoitusradat läpi kuin vettä vaan, ja niin kovalla vauhdilla etten itse muista ratojen tekemisestä muuta kuin että mentiin jumalattoman kovaa, Capo teki tasan kaiken mitä pyysin ja tein vaaditut ohjausliikkeet oikeissa kohdin. Muuta en sitten muistakaan, mutta aplodeja saatiin eli menivät kaikesta päätellen niinkuin pitkin.

Suurin tekijä tässä kaikessa on ollut se, että ollaan löydetty Capon kanssa ihan uusi hyvä vire. Vapaavuoroilla en yleensä junnaa erilaisia ohjaustekniikoita juurikaan sillä haluan mielummin tehdä ne varmasti juurikin oikein ohjauksen alla, ja niinpä olemme harjoitelleet vapaavuoroilla lähinnä innokasta ja hauskaa menoa ja sitä että Capo irtoaa hyvin ja näppärästi esteille sekä hakisi niitä itse mahdollisimman hyvin. Capo kun reagoi vielä toistaiseksi aika nopsaan siihen jos minun liikkeeni pysähty tai hidastuu, ja sitten se ei ole ihan varma että pitäisikö senkin ehkä pysähtyä. Kun vauhtia on ja se tietää tasan mitä tehdään eli sen näkökulmasta minun kehoni ja käskyni eivät ole ristiriidassa, se heittelee vaikka kolmoisvoltteja takaperin.

Nyt sitten tehtiin myös ohjatuissa treeneissä kunnon innostamista ja leikkiä ja rehaamista, mikä vaikutti välittömästi. Ennen meillä on ollut yhtenä ongelmana se, että aiemmin ryhmässämme ollut suurempikokoinen koira tuli useita kertoja peräkkäin Capon päälle, ja Capo alkoi jännätä sitä koiraa ilmeten niin että se ei oikein kyennyt keskittymään ja yritti jatkuvasti kuunnella ja valmistautua siihen että kohta se taas tulee. Minkään muun koiran kanssa samanlaista ongelmaa ei ole eikä ole ollutkaan, vaan normaalisti Capo ei juuri välitä muista oman treenaamisensa ohessa. Kyseinen koira siirtyi ryhmästämme pois ennen joulua mutta keskiviikkona se yhtäkkiä ilmestyi kesken treenien halliin norkoilemaan. Capo jännittyi välittömästi, ja koska itsellenikin tuli välitön ärsytysreaktio, menimme hetkeksi kävelemään ulos. Tämän jälkeen palasimme halliin, ja Capo aloitti taas kyttäämisen. Mutta nyt teinkin kouluttajan kanssa aiemmin sopimallani tavalla, ja aloin vain leikittää Capoa hurjasti sen rakkaalla narupallolla. Hetken kesti että se alkoi leikkiä kyttäämiseltään, mutta lopulta se vähät välitti toisista ja leikki ja taisteli vain hurjana. Tästä lähdimme sitten suoraan lähes kesken leikin radalle ja koskaan emme ole parempaa rataa tehneet. Emmekä vaikeampaa! Rata meni hienosti ja sujuvasti, niin hyvin etten ollut osannut edes sellaisesta haaveilla. Ja radan vieressä tuo kyttäämistä aiheuttava koira mölysi ja leikki, joten olen äärettömän ylpeä pikku Captainista.

Nyt on nokka aika suoraan kohti sitä tavoitetta että päästäisiin kesän aikana Capon 18kk täyttämisen jälkeen koettamaan kisaratoja, kepeillä on vielä tekemistä mutta muutoin olemme edenneet aika lailla suunnitelman mukaisesti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *