Treenipitoinen päivä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään sattui niin mukavasti että pienen perheemme ihmisosapuolilla oli harvinainen samanaikainen vapaapäivä. Niinpä se oli ihan pakko käyttää hyödyksi treenaamalla koirien kanssa, etenkin kun sillä saralla on ollut melko hiljaista tällä viikolla kun vähän yksi jos toinenkin on yrittänyt käsittää ettei Timi ihan oikeasti enää tule kotiin.

Joka tapauksessa aamu siis alkoi niin, että koirien ja miehen vielä kuorsatessa (no oikeasti Capo oli ainoa joka kuorsasi) onnellisesti sängyssä, mietin onko todella mahdollista että aurinko paistaa säntillisesti kahden viikon aikana joka ikinen päivä PAITSI niinä kahtena päivänä joina minä olen vapaalla. Uskomatonta. Olin siis tiistain kotona Timin vuoksi, ja tänään muuten vaan. Molempina päivinä pilvistä, kaikkina muina päivinä sininen taivas ja auringonpaiste. No, jottei tulisi paha mieli, päätin että tänään jäljestetään. Ei muuta kuin suunnittelemaan jälki ja herättämään loppua komppaniaa jotta suunnitelman voisi toteuttaa.

Koska täksi päiväksi oli meille myös varattu hallivuoro, tein jäljestä helpon etteivät koirat väsähdä ihan ja siitä syystä hallilla menisi ihan tahkoamiseksi. Molemmat koirat jäljestivät siis saman jäljen. Capo jäljesti ensin ja maalina oli Joni, Luna sitten seuraavaksi ja Capo oli etsittävä. Jälki kulki koko ajan joko auto-tai kävelytietä.

Lumpparin työskentelystä ei ole oikein mitään erityistä kerrottavaa, se teki tasaisen varmasti töitä, vauhti oli melko reipas ja missään kohti ei tarvinnut miettiä mitään vaan kulmat ja kaikki meni ilman sen kummempia hidasteluja.

Caposta sen sijaan olen ekstraylpeä. Sillä on ollut pientä häiriöherkkyyttä havaittavissa muutamilla viimeisimmillä jäljillä, pääosin sellaisissa kohdissa joissa on tullut vastaan koira tai sitten niin, että yhtäkkiä lähelle on ilmestynyt ihminen johon Capo ei ole osannut varautua keskittyessään hommiinsa. Tänään olimme kuitenkin jäljen haasteellisimmassa risteyksessä, ja äkkiä ihan viereen ilmestyi rotikka taluttajineen. Capolta pääsi pieni inahdus yllättyneisyydestä, ei muuta. Ja sitten hommat jatkuivat. Samaten loppupätkällä meitä tuli vastaan pyöräilevä postinkantaja jonka pyörä kitisi ja vinkui, mutta Capo sen sijaan ei. Posteljooni ohitti Capon muutamankymmenen sentin päästä ja Capo ainoastaan hieman käänsi korviaan, joka saattoi sekin johtua siitä että esimerkiksi lenkillä otan sen tuollaisessa tilanteessa sivulle, ja Capo varautui kuulemaan mahdollisen käskyn. Mutta nyt en tietenkään käskenyt, kehuin hiljaa ja matka jatkui. Hieno! Muutoinkin jälki meni oikein sujuvasti ja hienosti.

Jäljestämisen jälkeen koirat pääsivät käymään pikkulenkillä metsässä ja sitten mentiin kotiin muutamaksi tunniksi lepäämään ennen hallille lähtöä. Koska olimme jo aiemmin jäljestäneet, en tehnyt hallillakaan mitään sen kummoisempaa. Vähän treenailtiin takaakiertoja, jotka molemmat koirista kyllä hallitsevat hienosti, mutta halusin vielä harjoitella tuota tiettyä kuviota itse. Ongelmani on, että kun lähetän koiran takaakiertoon ja pitäisi edetä videossa näkyvällä tavalla periaatteessa suoraa janaa pitkin seuraavalle esteelle, saatankin joskus huomaamattani lähteä pakittamaan jolloin aikaa menee ihan turhaan seilaamiseen. Tänään ei kuitenkaan esiintynyt sen kummemmin pakittelemista kuin seilaamistakaan.

Pientä vireongelmaa on Capolla ollut nyt viimeiset kolme kertaa agilitytreeneissä, joista yksi oli ohjattu treeni keskiviikkona ja kaksi muuta kertaa vapaavuoroja. Olen kuitenkin vähän järkeillyt sen johtuvan ehkä siitä, että ollaan melko paljon tahkottu noita eri tekniikoita pätkissä eikä tehty niinkään paljon sellaisia pätkiä joissa haettaisiin vauhtia ja virettä ja joissa hauska tekeminen olisi pääroolissa. Syksyn lopussahan meillä oli samanlaista pulmaa että Capo teki kyllä kaiken mitä pyysin, mutta se pieni vauhtia tuova innon kipinä puuttui. Aloin silloin tehdä vapaatreeneissä ihan vaan vauhtiratoja joissa ei ole niin paljon kääntelyä ja vääntelyä vaan suureksi osaksi vauhtia ja leikkiä ja hauskaa. Tällä saimme agilityyn ihan uuden vireen, joten täytynee koettaa nyt uudelleen samaa. Tässä kuitenkin molemmista koirista videot samalta pätkältä, muuta emme oikeastaan tällä kertaa tehneetkään agilityn osalta. Capon pätkässä näkyy hyvin se, ettei se ole ihan yhtä hyvässä vireessä kuin parhaimmillaan, kun se näyttää vähän jolkottelevan ja esimerkiksi putkesta tullessa se tekee vähän ylimääräistä kaarretta ennen takaakiertoa.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=k5xbqg-5XDk]

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=drwMNkOu1PE]

Tokossa erityisesti Capo on mennyt eteenpäin todella hienosti. Tehotreenissä meillä on ollut viimeisen viikon ajan sivulletulo. Perusasento itsessään on ollut Capolle tuttu jo iät ja ajat,  ja sivulletulokin oli ihan hyvällä mallilla vielä kesällä. Sitten keskityimme kuitenkin muihin lajeihin, ja toko vähän jäi.. Perusasento itsessään oli C:llä edelleen hyvässä muistissa, mutta sivulletulo oli suhteellisen hidas ja se kaipasi hieman apua käsiliikkeestä. Nyt sekin on nopeutunut huomattavasti eikä käsiapua juuri tarvita. Vähän vielä hiomista niin alkaa olla pikkuhiljaa melko hyvä. Parhaimmat sivulletulot eivät valitettavasti olleet ehtineet videolle, mutta tässä nyt niistä viimeinen!

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=X_w9JKlq6u8]

2 vastausta artikkeliin ”Treenipitoinen päivä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *