Ennakkoluulojen ja talviturkin heittoa

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen kirjattiin tapahtuneeksi yksi meidän koiraperheen elämän ihmeistä. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Luna on aika sosiaalisesti rajoittunut muiden koirien suhteen, nuorena se toki oli hyvinkin sosiaalinen ja vielä sen ollessa parivuotias kuvailin sitä sanomalla että ”se tulee toimeen ihan kaikkien kanssa”, mutta kuten yleisesti tiedetään niin usein akoista tuppaa iän myötä tulemaan äkäisempiä.. Näin tapahtui myös Lunan kohdalla ja nykyään valikoin tarkkaan millaisille koirakontakteille Lunan altistan, ja siis nimenomaan sellaisia kontakteja tarkoittaen jolloin koirat pääsevät nokikkain, silloin kun kyseessä ei ole koirien yhteisriekkuminen vaan esim. treenitilanne niin ongelmia ei ole.

Ja kuten myös olen aiemminkin blogissa kertonut, olemme ulkoilleet Lindan Nita-belgin ja Noomi-collien kanssa vähän pilkkoen aina porukkaa osiin koska oli riski että Nita ja Luna eivät tule keskenään toimeen. Olemme siis ulkoilleet aiemmin niin että jompikumpi on jäänyt kotiin. Nyt kuitenkin Luna ja Nita kerran tapasivat reilu kuukausi takaperin ilman Noomia ja Capoa häiriötekijöinä, ja molemmat nartut antoivat vähän myöden toiselle välttääkseen konflikteja. Koska tarkoitus olisi etenkin kesällä treenailla ja ulkoilla yhdessä ehkä enemmänkin ja on inhottava aina jättää joku koira kotiin odottelemaan, päätimme koettaa josko koko lössin saisi kuitenkin ihan rauhanomaisesti liikkumaan porukassa. Nitalla oli juoksut loppusuoralla ja koska se on juoksujen aikaan vähän nöyrempi, päätimme yrittää nyt. Menimme ensinnäkin puolueettomalle maaperälle koska Luna on tunnetusti vähän reviiritietoisempi ja pitää meidän lähimetsää ja -peltoa omana alueenaan. Sitten Linda lähti Noomin ja Nitan kanssa edeltä pellolle jotta koirat eivät ensi kertaa pääsisi nokat vastakkain Lunan auton luona ja ne olisivat kaikki siinä kohti vapaana ilman hihnojen tuomaa jännitettä, ja yllättäen minkäännäköistä, ei edes pienintä, murinaa kuulunut. Ne olivat alusta asti porukassa niinkuin tässä nyt olisi lenkkeilty jo iät ja ajat samalla kokoonpanolla!

Ainoa konflikti tuli silloin kun siirryimme seuraavaan paikkaan, Lemmenlaaksoon, ja siellä Nitan ja Lunan keskelle eksyi keppi jonka kumpikin halusi. Tämäkin jäi vain yhdeksi matsiksi, ja sen jälkeen vaikka välillä jollain saattoi joku keppi olla suussa sellaisen jostakin maasta mukaan tartuttua, ei enää tapahtunut mitään ja Nita jopa väisti Lunaa keppien luota jos Luna näytti siltä että se sellaisen haluaa. Tahallaan emme niille keppejä viskoneet, mutta metsästä on paha eliminoida kaikki mahdolliset kepit.. Ja vahinkojahan ei siis sattunut.

Koirat pääsivät siis myös heittämään talviturkkinsa, Capokin juoksi lopulta vedessä muiden perässä kun sai rauhassa ja vapaaehtoisesti sinne pulahtaa.

Hirveän ylpeä olen siitä että ne osasivat olla nätisti yhdessä kaikki, ja varmasti siis jatkossa tulee näkymään samalla kokoonpanolla höystettyjä kuvia 🙂 Tässä postauksessa www. belgialainen.luvat.fi -vesileimalla varustetut kuvat ovat Linda Toivosen ottamia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *