Vieheen perässä

Julkaistu , kirjoittanut .

© Linda Toivonen

Capo juoksee 5.6. RotuRacessa XTRSCH- eli Xtravaschnauza -kasvateista kootussa käppänäjoukkueessa, ja eilen päästiin ensimmäistä kertaa radalle vähän treenaamaan. Olen aina opettanut Capon niin että se pysyy automaattisesti lähellä eikä lähde mihinkään hortoilemaan itsekseen – ei edes rusakon tai muunkaan perässä vaikka mieli kuinka tekisi. No, niinpä se ei oikein nytkään tiennyt että saako sen vieheen perään lähteä jos kerta mutsi jää taakse? Sen vieheen ajaminen sitten olikin vähän sellaista jolkottelua kun ei se vissiin oikein osannut päättää että saako tässä nyt juosta vai ei, täytyy ensi kerralla itse mennä maaliin odottelemaan jos sitten sitä vauhtiakin saataisiin mukaan, koska Capo kyllä tykkää tosi paljon saalistaa vähän sitä sun tätä.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=x_7TJFp9jzU]

2 vastausta artikkeliin ”Vieheen perässä

  • biitti Artikkelin kirjoittaja

    Ihan yksinkertaisesti niin, että se on saanut ihan alusta asti olla vapaana aina kun mahdollista, eli meillä suurimman osan aikaa kun asutaan ja lenkkeillään semmosissa paikoissa että ei yleensä hirveesti tarvi koiria kiinni pitää.

    Ja sit oon aina opettanut ettei tietyn matkan päähän musta ole sallittua mennä (kielto ja kehut kun tulee takaisinpäin) ja aina tulee kehut kun tulee itse käymään mun luona ja satunnaisesti sit myös namipalkkaa. Näin oon tehnyt kaikkien koirien kohdalla ja jokainen niistä osaa itse pysyä lähettyvillä lenkillä ja Luna ja Capo käy molemmat tasaisin väliajoin ilmoittautumassa mun luona ihan automaattisesti et täällä ollaan. Jättävät myös esimerkiksi rusakon ajon kesken kun joutuvat tietyn matkan päähän musta (parikyt metriä, yleensä ne ei lähde näkömatkan ulkopuolelle koskaan) ja palailevat itekseen takasin.

    Tää opetus siis tapahtuu aika huomaamatta siinä normaalin lenkkeilyn lomassa, ja kun aloittaa ihan pikkupennun kanssa niin ei meillä ainakaan kukaan oo edes missään vaiheessa kyseenalaistaneet sitä että saako lähteä mihinkään pidemmälle, tai edes kokeneet tarvetta siihen.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *