Osteopaatilla

Julkaistu , kirjoittanut .

Muutama viikko sitten Capo oli yhtäkkiä agilityssa niin haluton että aloin epäillä sen olevan jostain kohti kipeä. Aiemmin olin ajatellut että Capon nopeuden hidastuminen ja innokkuuden pieni latistuminen agilityssa johtui siitä että kelit alkoivat lämmetä, ja Capo on noin yleisesti ottaen aika herkkä kuumuudelle ja väsyy huomattavasti nopeammin lämpimällä ilmalla, mistä sitä ei kyllä tietenkään voi moittia. Ajallisesti nimittäin nuo asiat menivät melko yksiin, huhtikuussa kun säät olivat vielä viileitä niin Capo teki hienoimmat ja nopeimmat ratansa, jonka jälkeen vauhti alkoikin sitten hidastua.

Capo on myöskin sillä tavoin hyvin energinen ja vilkas koira ettei se näytä kipua kovin herkästi, se on niin kova poika riehumaan että en yhtään ihmettele vaikkei sitä pienet jumit estäisi riehumasta. Koska se muutoin oli siis melko normaali oma itsensä, ehkä vähän rauhallisempi (mutta tämänkin taas yhdistin lämpimiin ilmoihin, joilla kyllä varmasti on myös jonkin verran asian kanssa tekemistä) mutta noin yleisesti kuitenkin oma iloinen itsensä, en tullut ajatelleeksi että se olisi kipeä. Oltiin kuitenkin kevään mittaan käyty kaiken maailman rutiinitoimenpiteissä eläinlääkärissä joissa koira samalla tutkittiin, ja myös hierojalla kun sillä oli toinen takajalka lihaksista vähän juminen.

No, Oreniuksen Juha sitten suositteli noissa treeneissä yhdessä asiaa pohtiessamme että osteopaatti saattaisi olla seuraava mitä kannattaisi koettaa, koska osteopaatti usein löytää jumeja joita ei hieroja tai eläinlääkäri löydä. Itsellleni se ei tullut mieleenkään, kun aiemmat koirani ovat tarvinneet lähinnä hierojan palveluja aiemmin. Otin kuitenkin neuvosta vaarin ja heti hallista ulos päästyä soitin Juhan suosittelemalle Markus Laiokselle, jolta saimmekin tuolloin ajan eiliselle. Samalla Capo jäi agilitysta ja kaikesta muustakin keholle raskaammasta tekemisestä tauolle.

Eilen koitti sitten Capon osteopaattikäynnin aika, ja olihan siellä sitä jumia. Koko vasen puoli oli jumissa, ja samoin oikea puoli takaa. Sen kropassa oli aikamoista ristivääntöä ja mekaniikka pyllyllään. Tämän 45min käynnin aikana ne saatiin kuitenkin kuntoon niin että minä, joka en osteopatiasta ymmärrä hölkäsen pölähdystä enkä pysty selittämään mitä Capolle tehtiin, näin niin ilmiselvän eron että hyvä kun en itkuun purskahtanut. Capo oli ihan kuin toinen koira, ja se näkyy myös käytöksessä. Saimme ohjeeksi ottaa rauhallisesti seuraavat pari päivää, mutta miten otat kun koira haluaa ottaa siitä kaiken irti että tuntuu hyvältä? Pöydältä alas päästessään se aloitti riehumisen eikä millään olisi malttanut kävellä rauhassa autolle.

Illalla kävimme lenkillä, ja meinasi silmät pudota päästä. Capo on toki aina ollut hyvin aktiivinen ja vauhdikas lenkkeilijä, mutta nyt se oli jotain ihan kosmista kiitämistä koko lenkki. Yleensä Capo vetää lenkillä aluksi jos kävelemme esimerkiksi metsään tai pellolle niin että koirat ovat alkuun hihnoissa, ja vapaaksi päästyään ja suurimmat höyryt juostuaan se ei enää vedä jos takaisin hihnaan joutuu. Mutta nyt. Ensinnäkin se juoksi ihan järjettömän lujaa siksakkia ympäri metsää, eikä millään ottanut rauhoittuakseen. Sen juokseminen näytti siltä kuin se olisi vain omasta kropastaan niin hurmiossa että on pakko juosta vielä enemmän TÄYSIÄ kuin yleensä. Ja kun se välillä joutui hihnaan jotta ottaisi edes vähän iisimmin, niin se veti kuin hinaaja eteenpäin. Lenkkiä pitikin lyhentää siksi ettei se varomattomuuttaan rikkoisi itseään heti uudelleen. Ja sisään päästyä se taas innoissaan tapporavisti pyyhettä minkä kerkesi, toki se on aiemminkin leikin yhteydessä joskus tapporavistellut leluja, mutta ei esimerkiksi puolta tuntia melkein putkeen vaikkei kukaan edes leikkisi sen kanssa..

Muutos näkyy myös ihan vain katsomalla koiraa, se jotenkin näyttää olevan vähemmän turvoksissa ja sen lihakset ovat huomattavasti rennommat, samoin liikkeet eivät ole enää niin jäykät. Suosittelemme siis ehdottomasti osteopaattikäyntiä kaikille koirille, varsinkin sellaisille jotka harrastavat vähänkään enemmän jotain kroppaa rasittavaa lajia. Meillä Capo tulee jatkossa käymään osteopaatilla 1-1,5kk välein näytti se kipeältä tai ei, ja seuraava aika onkin varattu heti elokuun alkuun. Vähän harmittaa se, ettei Lunaa voi oikein osteopaatille viedä kun ei se anna vieraan ihmisen itseään sillä lailla koskea, mutta toisaalta se ei kyllä urheilekaan enää yhtä paljoa kuin Capo ja on muutenkin kroppansa kanssa vähän hillitympi yksilö.

Innolla odotan miten tämä vaikuttaa Capon agiliitelyyn, osteopaatilta saimme luvan aloitella treenejä hiljalleen ensi viikon alusta, joten silloinhan se nähdään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *