Ja taas mennään

Julkaistu , kirjoittanut .

Lisää muutoksia meidän elämässä. Viimeisen kuukauden aikana olemme olleet kiireisiä muuton keskellä, täten olemme helsinkiläistyneet ja jättäneet siis Järvenpään taaksemme. Muutos oli aika suurikin, koko ikänsä omakotitalossa asuneet koirat ovat saaneet totutella kerrostaloelämään, ja lisäksi kanssamme asuu syyskuun alkuun asti kaksi kissaa. Lunallehan kissat ovat jo ennestään tuttuja Perkeleen myötä, mutta Capo ei ollut kuin kerran aiemmin ollut missään kontaktissa kissaan ja silloinkin kissa oli melko sähäkkää tyyppiä. Niinpä hieman jännitin että miten tämä tästä lähtee luistamaan, mutta koirat eivät ole olleet mistään moksiskaan. Kaikkein suurin huolenaiheeni oli Lunan tapa haukkua ääniä ulkoa, mutta pari viikkoa on takana ja naapureiden kanssa juteltua on tullut huomattua ettei Luna oikeastaan täällä hauku muulloin kuin silloin kun tulen itse kotiin ja se näkee minut ikkunasta.

Kissojen osalta taas on mennyt vielä kivuttomammin, Capo oli ensin toki aika innokas tutustuja, mutta koska kissat ovat aika positiivisella tavalla kaikkeen suhtautuvia, on tutustumisen jälkeen meno rauhoittunut ja tänään sohvalla päiväunilla oli minun lisäksi sekä molemmat kissat että molemmat koirat yhdessä läjässä sulassa sovussa.

Lenkkimaastot ovat täällä aivan mielettömät, noin suunnilleen koko ikäni olen vannonut etten koirien kanssa Helsinkiin muuta koska Järvenpäässä, Sipoossa ja Tuusulassa asuessa tuli totuttua siihen että metsään tai pellolle on maksimissaan 50m matkaa ja metsää myös sitten riittää. No, kyllä täällä Helsingin laitamillakin metsää tietenkin riittää, kävelymatka nyt on tietenkin hieman pidempi mutta onneksi suoraan takapihalta pääsee puistoalueelle jonka läpi ei siitäkään ole kuin kymmenen minuutin matka että pääsee metsään riekkumaan. Ja syksylläkin on kivempi lenkkeillä kun valaistuja hiekkateitä menee enemmän kuin yhdessä illassa ehtii kävellä!

Treenipuolella taas on ollut Capon suhteen vähän hiljaiseloa kun ohjatut agilitytreenit alkavat ensi viikolla ja siihen asti olen päättänyt pitää sen agility- ja tokotreenit lyhyinä jaksoina jolloin pidetään kivaa ja tehdään vain sen verran että voidaan lopettaakin kun on kivaa eikä Capo pääsisi väsähtämään. Säiden viileneminen on kyllä vaikuttanut heti niin että vähän välillä kadoksissa ollut treeni-into on löytynyt sillekin taas aivan eri tavalla.

Luna taas on tokon osalta kisavalmis ja nyt yritän saada sen vain mahdutettua joihinkin kokeisiin tässä lähitulevaisuudessa. Se BH-koekin pitäisi käydä suorittamassa, mutta suurimpaan osaan BH-kokeita on etusija jollekin rodulle ja kun Luna ei ole minkään rotuinen niin vähän on paikat tiukassa… Mutta ehkäpä vielä joskus!

Tässä vielä kuvat kissoista, yllä Tara ja alla Leia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *