Maalaiset kaupungissa

Julkaistu , kirjoittanut .

Kaupunkielämä on tuonut koirista esiin kaikenlaisia uusia puolia. Asuintalomme pihalta pääsee suoraan puistoon ja siitä taas suoraan niitylle ja metsään, koko matkalla on vain yhden pienen taajamatien ylitys. Tästä ja siitä syystä että Capolla ei ole mitään tarvetta lähteä lätkimään mihinkään, ei toisten koirien tai minkään muidenkaan asioiden vuoksi, se kulkee lähes koko ajan vapaana. Ainoastaan jos menemme lähelle autoteitä tai jos muuten jokin erikoistilanne niin vaatii niin laitan Kapteeninkin hihnaan, mutta muutoin se saa kirmata aika lailla vapaana, ja se jos mikä on luksusta! Tämä on tietenkin aiheuttanut näin taajamassa asuessa kaikenlaisten uusien asioiden opettelemista, esimerkiksi odota-käskyä ollaan vähän enemmän treenailtu (”odota”-käskyllä vauhtia pitää hidastaa, ”paikka” tarkoittaa että on pysähdyttävä niille jalansijoilleen ja pysyttävä siinä) ja lisäksi olen alkanut opettaa Capoa siihen että teiden yli ei mennä ennenkuin on käyty istumaan ja odottamaan vierelle ja tämän jälkeen saatu lupa mennä tien yli. Toki teitä ylittäessä se on hihnassa, mutta siitä huolimatta koen parhaaksi opettaa Capolle sen että teiden yli ei sa ryntäillä, Capolla kun tuntuu olevan melko usein aika kova kiire mennä vauhkona eestaas vaikka koko ajan lähellä pysyykin.

Koska aiemmin lähestulkoon metsän reunassa asuessamme koirilla oli vähän höllempi kuri lenkkeillessä – Järvenpään metsissä harvoin tuli mitään vastaan, joskus ehkä joku satunnainen koira muttei muuta, ja koirat pysyvät molemmat automaattisesti lähellä, niille ei tarvinnut siellä hirveän montaa käskyä lenkin aikana sanoa. Täällä taas pidän huomattavasti enemmän huolta siitä että tietyissä tilanteissa koirat ovat tiukasti hansikkaassa ja niillä on paljon enemmän sääntöjä lenkkeillessä (metsästä takaisin ”pururadalle” palautuessa täytyy odottaa lupaa ennenkuin saa mennä, teitä ei ylitetä ilman lupaa, ohituksissa otan Lunan aina kiinni ja Capon käskyn alle viereen ja niin edelleen) ja on ollut hauska huomata kuinka nopeasti koirat oppivat uudet jutut. Tietysti on tapahtunut joissain asioissa vähän pakittamistakin, koska Luna joutuu täällä olemaan huomattavasti aiempaa useammin kiinni hihnassa silloin jos olemme muualla kuin metsässä, sen luoksetulosta on tullut melkoisen hidas. Toki olen tehnyt sitä että joka kerta kutsuessani sen luokse se ei johdu hihnaan ja välillä pitänyt myös nameja mukana jotta saa palkkaa luoksetulosta, mutta silti se luoksetulo on vieläkin vähän sellaista lönkyttelyä. Toisaalta aika pieni pahahan tuo on, ja melko helposti korjattavissa joten ehkä kaikkien hyvien opittujen asioiden vastapainoksi tuo on ihan sopiva takapakki. 😀

Eilen kävimme myös aivan keskustassa koirien kanssa, ajoimme Elielinaukiolle bussilla ja kävelimme siitä Punavuoreen Nellan omistajan luokse katsomaan elokuvaa. Bussimatka oli Capon elämän ensimmäinen, aiemmin olen sen kanssa matkustanut vain junalla. Mietin että mitähän pikkumies bussista mahtaa sanoa, ja siksi koirien uusi isäntäehdokas piti huolen Lunan matkustamisesta (Lunan bussimatkustaminen tosin on lähinnä sitä että se lotkähtää makaamaan jalkoihin ja nukahtaa noin sekunnin sadasosassa siitä kun bussiin on päästy…). No, eihän se Capo mitään erityistä bussista tuumannut. Vähän piti katsella että mikäs tämä juttu on kun niin paljon ihmisiä tulee ja menee ohi, mutta muutoin Kapteeni keskittyi pitämään silmällä ikkunasta Helsingin liikennettä. Eikä kävelymatkakaan sitä hetkauttanut, hirveästi oli kivoja hajuja ja oli vähän vaikeuksia ehtiä haistella TÄYSIÄ samalla kun kävelee mutta siitäkin selvittiin! Takaisintulomatkalla Nellan kanssa riehumisen jälkeen ei hajutkaan olleet enää ihan niin puoleensavetäviä muualla kuin puistossa, ja Capo käveli nätisti kuin mikäkin kosmopoliitti vasemmalla puolella aivan jalan vieressä. <3

Hyvin sujuu siis elämänmuutos edelleen, olen kovasti ylpeä ja iloinen siitä että molemmat koirat ovat niin fiksuja, ihana elää tällaisten kultamurujen kanssa!

3 vastausta artikkeliin ”Maalaiset kaupungissa

  • Outi

    Hei

    Onneksi olkoon isoista muutoksista! Saitko tekstiviestiäni eilen? Ota yhteyttä.
    t.Outi

    Vastaa
  • biitti Artikkelin kirjoittaja

    Moikka,

    puhelimeni varastettiin joku aika sitten ja tällä hetkellä käytössä on varaliittymä. Pyydän Nannalta numerosi niin soittelen, kaikki numerotkin kun menivät puhelimen mukana…

    Vastaa
  • Outi

    Moikka
    Arvelinkin jotain tuollaista 🙂 soittele kun saat numeroni. Kuulemisiin ja terkkuja koirille(kin). Outi

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *