Kultaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Sitä mun koirat on.

Tänään yllättäen aamulla tuli puhelu ettei töihin tarvitse lähteä – syysflunssa on kaatanut lähestulkoon kaikki työmiehet petiin ja näin ollen minunkin olisi ollut vähän turha lähteä sinne palloilemaan. Koska olin jo kuitenkin tunnin verran ollut hereillä ja unen rippeet olivat jo silmistä karisseet, ajattelin aamupäivän käyttää hyödyksi lähtemällä treenaamaan koirien kanssa. Lopulta päätin että koska Lunalle viime viikot ovat olleet tosi treenientäyteisiä ja päälle vielä ne kaksi tokokoetta (epävirallinen ja virallinen), se saisi jatkaa treenilomaansa vielä jonkin aikaa.

Sen sijaan Capon kanssa ajattelin työstää agilityn vireongelmaamme, mutta Capopa oli sitä mieltä että mitä ihmeen vireongelmaa. Capo meni koko ajan TÄYSIÄ, ja voi sitä innon määrää! Päädyin siis tekemään lyhyen treenin jottei liika hiominen latistaisi intoa – tosin mitään ei kyllä tarvinnut hinkata, niin mielettömällä draivilla mutta silti tarkasti Capo meni. Tein muutamia irtoamisharjoituksia, pari vauhdikasta radanpätkää ja vähän keppejä. Keppien kanssa edelleen on pientä ongelmaa siinä, että jos Capo tulee kepeille edelliseltä esteeltä kovaa, se saattaa pyyhkäistä väärästä keppivälistä sisään, ja jos se taas ei tule kovaa, sen pujottelurytmi ei ole yhtä hyvä ja joitakin keppivälejä saattaa mennä suoraksi. Tämän otamme kuitenkin nyt tehotreeniin (lähinnä siis sen että se oppisi hakemaan kovemmastakin vauhdista oikean sisäänmenovälin) ja sitten suuntaamme kisoihin. Niin hyvää oli meno tänään!

Lopetin tosiaan agilityn kun Capolla oli vielä tosi hauskaa, jotta se into ei sieltä latistuisi. Tosin heti kun ilmat viilenivät niin taas on ihan toinen tatsi Capolla agiliitelyyn, ja toisekseen olemme nyt pitäneet Oreniuksen treeneistä taukoa. Oreniusten valmennus on ollut ylivoimaisesti parasta missä olen koskaan koirineni agilityn saralla ollut, ja olemme edistyneet Juhan ansiosta todella nopeasti. Capo on kuitenkin melko ohjaajapehmeä ja koska radat Agilityakatemiassa ovat melko haastavia ja minä joudun paljon miettimään ohjaustani sekä tekemään paljon erilaisia ohjauskuvioita jotka hidastavat vauhtiani, se on ilmeisesti tehnyt Caposta vähän epävarman. Nyt pidämme taukoa todennäköisesti ensi kevääseen asti Agilityakatemiasta, keräämme varmuutta vapaavuoroilla, helpommissa treeneissä ja toivottavasti ykkösluokan kisoissakin ja sitten jatketaan taas valmennuksessa.

Menin agilityn jälkeen vielä tokokentälle aikeenani vähän hioa Capon seuraamista, vaan ei siitäkään mitään hiomista juuri löytynyt. Täyskäännös oli hieman väljä, mutta muuten kontakti pysyi tiukasti koko ajan todella hyvin. Capo on myös ihan mielettömän nopeasti oppinut liikkeestä maahanmenon, se on sillä nyt hienosti hanskassa. Seuraavaksi aloimme opetella tokohyppyä, Capo hoksasi idean hyvin nopeasti, eli että minä jään seisomaan taakse vaikka se lähtee hyppäämään ja sitten sen täytyy kääntyä seisomaan minua kohti. Käytin nyt tietysti ensimmäisellä harjoituskerralla käsiapua hyppyyn lähdettäessä ja palkkasin sen esteen yli kun se kääntyi takaisin minua kohti seisomaan. Sen jälkeen menin sen viereen ja taas palkkasin seisomisesta ja vapautin siitä suoraan. Capolle seisominen on vielä vähän vieras liike treenatessa ja se meinaa usein tarjota istumista, joten täytyy vahvistaa seisomista ensin ennenkuin otetaan istumiset mukaan. Vähän sen täytyy lisävauhtia saada vielä hyppyyn koska hieman Capo kolisteli takajaloilla siihen.

Näiden lisäksi tehtiin vielä luoksetuloa. Olen jostain syystä tähän mennessä aina jättänyt Capon maahan paikalleen ja kutsunut sen siitä, joten Capo oli vähän hämillään kun yhtäkkiä jätinkin sen istumaan. Muutama päivä sitten treenattiin tätä ensimmäisen kerran ja ”paikka”-käskyn kuullessaan se näytti siltä että ”mutsi hei sä unohdit jotain…”, mutta jäi kuitenkin istumaan. Kun annoin käskyn tulla sivulle, Capo pikapikaa kävi maahan ja tuli heti sitten. 😀 No, tänään jäi maahanmenot kokonaan pois ja Capo tuntui uskovan että minäkin tiedän miten tämä liike menee.. Luoksetulossa Capo tulee suoraan sivulle, ja aiemmin ongelmana on ollut se, että se on hypännyt minun jalkaani päin ja siitä ilmassa kääntynyt osittain valmiiksi sivulle. Käsiohjauksella olen nyt kitkenyt pois tätä jalkaa päin hyppäämistä ja tänään ei tarvittu enää käsiohjausta ja tultiin hienosti sivulle hyppäämättä päin ensin. Into ja vire pysyivät koko ajan hirvittävän hyvinä ja suurin ongelma tällä treenikerralla oli se, että minä malttaisin lopettaa kun oli niin kiva treenata! Sain kuitenkin lähdettyä hyvässä vaiheessa tekemättä liikaa, ja treenikentältä suunnattiinkin suoraan lenkille.

Näin kivaa on juosta vapaana metsässä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *