Avainsana-arkisto: aktivointi

Reeniä, reeniä

Julkaistu , kirjoittanut .

Sunnuntaina aloitimme Capon kanssa pentutokon, ja ensimmäisellä kerralla koiriin tutustumisen (kouluttajat tutustuivat koiriin, ohjaajat toivon mukaan jo tuntevat koiransa), yleisen järjestäytymisen ja muun lisäksi opettelimme lähinnä kontaktin ottamista. Vaikka häiriötä oli enemmän kuin laki sallii (kenttä oli aivan jäinen ja märkä, paikalla oli useita kymmeniä ihmisiä, yhteensä 19 koiraa (kentällä treenasi samaan aikaan kaksi ryhmää) joista osa varsin äänekkäitä ja riehakkaita), jaksoi Capo keskittyä ihan omiin tekemisiin paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Lisäksi sillä pysyi tiukasti oma suu kiinni ilman käskyä vaikka silllä ajoittain tuntuu olevan vahvoja mielipiteitä joihinkin asioihin, etenkin siihen kuuluuko toisten koirien mölistä vai ei.  Todella nopeasti se oppi katsekontaktin ottamisen käskystä, ja malttoi tehdä hyvin hommia kurssikerran loppuun asti.

Tänään otimme esille jo pari vuotta meillä olleen aktivointipelin, joka tosin on tasaisin väliajoin vaipunut unholaan. Nyt oli kuitenkin testattava mitä Capo siitä sanoisi, ja samalla tietenkin annettiin muidenkin koirien pelata kun Lunankin mielestä ko. peli on tosi mahti.

Jokaisen ”kupin” alla oli nami koska Capo koetti peliä ensimmäistä kertaa ja Timillä myös, Lunalla on vain muutamien kuppien alla namia.

Ensin Capo ajatteli että onpa vaan huisin hauska tarjotin, saa luvalla ottaa mukaansa ja mennä mässyttämään näitä puupaloja! Vasta kun ”kuppi” otettiin siltä pois, meni se katsomaan mitä sen alla oli ollut. Sen jälkeen alkoi homma jo luonnistua niin että namit tuntuivat kivemmilta kuin itse kupit.

Näin helposti kaatui kuppi ja löytyi namia alta.

Seuraavaksi aktivointiin pääsi käsiksi Luna. Kupit kaatuivat varsin nopeasti, eikä tässä tietenkään sille mitään aivotyöskentelyä tai haastetta juuri olekaan. Pitihän sen kuitenkin saada etsiä nameja kerta joutui katsomaan vierestä kun Capokin sai.

Viimeisenä vuoroon pääsi Timi. Timi ei ole aiemmin oikein hiffannut tätä juttua itsekseen eikä hitusen avustettuna, mutta näköjään kun pari vuotta miettii asiaa niin lopulta luonnistuu. Niinpä Timi tällä kertaa ilman mitään avuja tajusi miten ne namit sieltä saadaan. Vähän se koetti tehdä samaa kuin Capo, ottaa kupit suuhun ja kantaa jonnekin missä tutkia asiaa paremmin. Varsin nopeasti se kuitenkin namit löysi.

Vähän vaikeaahan se on kuvata mitä koira tekee kun sitä karvaa on noin paljon.

Lopuksi Luna pääsi vielä kauneushoitoon, ja siltä leikattiin kynnet ja furminoitiin sitä. Lunan mielestä furminointi on vähän syvältä joten olen furminoinut sitä muutaman minuutin päivittäin karvanlähtöaikoihin. Ja lähteehän sitä karvaa aika lailla jo siinäkin ajassa..

Vähemmän karvaa Lunassa, enemmän karvaa mutsissa.

Ajanvietettä

Julkaistu , kirjoittanut .

Syksyn pimeyden saavuttua leikkiminen koirien kanssa pihalla on vähentynyt – tai suoraan sanottuna loppunut kokonaan. Pari tuntia päivässä lenkkeilemme ja Luna on lisäksi saanut uuden parhaan kaverin jonka kanssa käydään ulkoilemassa noin 4-5 kertaa viikossa. Kyseinen koirien isäntäkokelaan saksanpaimenkoiranarttu Åsa on Lunalle oivallista seuraa ja koirat viihtyvät erinomaisesti yhdessä. Poru tulee lähinnä silloin kun ei pääse samantien leikkimään kun tavataan vaan ensin pitää ajaa autolla sopiviin maastoihin..

Niinpä siis Luna ikuisena lapsena on ryhtynyt urakalla leikkimään sisällä iltaisin.

Aktivointilelut eivät ole saatavilla päivittäin vaan niihin laitetaan täytettä noin kerran viikossa tai kahdessa jottei Nuna menisi aivan ylikierroksille ja unohtaisi rauhoittumisen taidon. Näin ihana se aktivointilelu kuitenkin on…

Jollei aktivointilelua ole annettu mutta Lunaa siltikin leikityttää, osaa se kaivaa tarpeelliseksi katsomansa määrän leluja lelulaatikostaan (lelulaatikko on sängyn alla oleva pyörät allaan liikkuva noin metrin pitkä ja puoli metriä leveä laatikko jonka Luna osaa itse ottaa esiin sängyn alta) ja joko mennä itsekseen leikkimään niillä sängylle tai tuoda henkilökuntansa luokse merkitsevästi.

Myös Timi on ensimmäistä kertaa elämässään innostunut aktivointilelusta.Timihän on aiemmin ollut hyvin ongelmanratkaisukyvytön ja avuton, koska siltä ei ole koskaan oikein tajuttu vaatia kauheasti oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Pitkällisen harjoittelun tulos alkaa kuitenkin pikkuhiljaa näkyä ja nyt Timi alkoi itse kaivaa nameja Kongista ulos sen sijaan että olisi istunut sen viereen ja odottanut että joku tulee apuun.

Nunalla taas ongelmanratkaisukykyä riittää, sen kanssa yritettiin myös hieman leikkiä leikkiä jossa ihmisen käsi vilistää peiton alla ja koira sitten voisi sitä peiton päältä saalistaa. Vaan ei Luna. Se lähti etsimään vilistäjää peiton alta…

Ja leikkien lisäksi on tietty istuttu sohvalla katsomassa telkkaria.

Ostoksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikoina olemme käyneet koirien kanssa useampaankin otteeseen ostoksilla. Luna ilmoitti äidin luona ollessa että äidin Cinja-koiran aktivointilelu on ihan must ja onhan Lunan saatava mitä Luna haluaa. Timin kanssa sen sijaan huomasimme iltojen pimetessä että vilkkupanta olisi ehdoton. Niinpä lähdimme metsästämään näitä.

Lunan ja myös Cinjan rakastama aktivointilelu on Busy Buddy Waggle, aiemmin Lunalla on ollut monenlaisia aktivointipalloja ja itse rakennettuja viritelmiä mutta mikään niistä ei ole vetänyt vertoja tälle, riippumatta siitä mitä namiskaa leluissa on sisällä. Äidinkin luona Wagglessa oli sisällä juustopaloja, ja samanlaiset juustopalat eivät Lunaa paljoa kiinnostaneet motivaatiopallossa ollessaan. Olin ensin hieman skeptinen sen suhteen (hysteerisenä koiranomistajana) että lelun molemmissa päissä olevien reikien sisäpuolella oli kumiset ”hampaat”, mutta ne osoittautuivat niin pehmeiksi etteivät tunnu ikäviltä kun namia koettaa saada lelusta ulos. Äidin luona Lunan jälleen testatessa lelua se ei tosin joutunut kaikkia nameja kaivamaan lelusta ulos omin voimin kun viimeiset namit kaivoi Lunan uskollinen ihailija ja apuri.

Timille aloin miettiä vilkkupantaa, koska se kuulee kun sitä kutsutaan ja myös halu tulla luokse on selkeästi kova, mutta koska se ei hahmota mistä ääni tulee eikä näekään enää kovin pitkälle (ts. jos seison parinkymmenen metrin päässä siitä valoisaan aikaan pellolla, yrittää Timi selkeästi kyllä tulla mutta kun ei tiedä mihin). Usein se sitten yrittää joko palata takaisin sinne mistä tuli, koettaa useita eri suuntia josko joku niistä olisi oikea ja lopulta jähmettyy paikalleen jos ei löydä.  Koska illat pimenevät yhä nopeammin enkä ehdi koiria käyttää pitkällä vapaanajuoksulenkillä aina ennen pimeää, piti keksiä jokin heijastinliiviä ja taskulamppua tehokkaampi keino siihen että vaikkei Timi aina tiedä missä minä olen, minä tietäisin missä Timi on.

Timin karvaisuuden takia taas mikä tahansa panta ei kelpaa, vaan sen piti olla sellainen joka näkyy vaikka karvaa olisikin edessä. Karjaan Mustista ja Mirristä sellainen sitten löytyikin ja mukaan tarttui PolyBrite Lighted Collar Shamrock-Green. Panta näkyy myös karvojen läpi, jopa itse asiassa paremmin ja laajemmin kuin ollessaan karvojen päällä.  Pannan saa sekä vilkkumaan että olemaan päällä jatkuvasti, se on tukeva, ja myös siinä kiinni oleva lenkki hihnaa varten on sellainen mihin hihnan uskaltaisikin kiinni laittaa.

Loppuun vielä Timi syysterveiset metsälenkiltä Karjaalta.