Avainsana-arkisto: haku

Dreaming about the things that we could be

Julkaistu , kirjoittanut .

Ihan tähän ensi alkuun (kato niin näkee tän vaikkei jaksaisi lukea postausta loppuun asti) voisin sellaisen kysymyksen laittaa kun kiinnostais tietää mitä meidän blogin lukijat haluaisi täältä lukea? Tiiän että teitä on siellä.

Suikkeloisen ”pää”lajihan on haku ja nyt ollaan keskitytty hakuhommien treenaamiseen kaikista eniten tänä keväänä kun treeniaikaa on ollut rajallisesti. Ilmaisuja on ränkytetty eniten, muutama kerta viikossa kun on ollut kaveri jonka nakata maalimieheksi. Aivan hyvin se jo paukuttaa, ja oonkin voinut todeta että ois paukuttanut paljon pidempiä sarjoja jo aiemmin jos ohjaajansa olis kiinnittänyt tähän asiaan enemmän huomiota. Ongelmiahan sillä ei niinkään ole ilmaisussa ollut, mutta parinkymmenen haukun jälkeen on alkanut tulla taukoja ja vähän epävarmoja katseita minua kohti että ”vieläkö?”. Ny menee se nelikymmentä tauotta aivan suvereenisti eikä millään kovin monella treenillä. Jatkossa saa sitten jatkaa ilmaisutreenejä niin että maalimies on aina laatikossa/pressun alla ja ainakin viidenkympin syvyydessä jottei jäädä jumiin tähän miten ollaan nyt treenattu.

Ilmaisutreeniä 14.4.

Itse pistoissa, nenänkäytössä tai muussa ei ole mitään sanottavaa, kulkee ku rasvattu. Sinne se lähtee mihin lähetetään, jumalattomalla vauhdilla (sen mä vaan sanon että en yllättyis jos tuon koiran kuolintavaksi aikanaan merkattais esim. Puuta päin juokseminen) ja nenä on hyvin auki. Keskilinjalla malttaa hyvin odotellakin jo, mokelta keskilinjalle tulo on edelleen vähän harjoituksen alla kun ei innokas pikkunulikka malttais odottaa että mutsikin saa sen ruhonsa roudattua keskilinjalle. Ne etsittäväthän voi ehtiä karkuun jos ei pian lähde seuraavaa hakemaan!

Esineruutua otettiin ensi kertaa reippaasti yli puoleen vuoteen viime viikolla, ja ei kyllä ollut malikalla ei niin pienintä käryä siitä mitä piti tehdä. Hän se vaan meni lähellä seisseitä ihmisiä haukkumaan et tätähän sä pyysit? Kyllä se lopulta neljä esinettä toi mutta ei se nyt mikään mallisuoritus ollut, selkeesti ei vaan tiennyt mitä tehdään kun ilmaisuja on melko samalla tapaa niin paljon treenattu. Mutta niin hyvin tuo kyllä noin yleensä kaikkea tuo että en usko että kovin montaa kertaa tarvii niitä esineitä roudata metsiin kun muistuu tämäkin mieleen. : )

Levoton tyttö

Julkaistu , kirjoittanut .

Ollaan taas vähän reipastuttu treenaamisen osalta. Nulikalla on edelleen aivot jossain off-asennossa, se on ihan hullu. Ihan kuin toi koira ois palautunut puolivuotiaan tasolle. Tavaroita on hauska varastaa, on hirveen kivaa hyppiä päin, vetää hihnassa ja repiä sitä hihnaa. Eikä merkkiäkään siitä että neidille ois koskaan kerrottu että noi asiat on mm. kiellettyjä. Agilitytreeneissä tiistaina keskusteltiin melko lailla tiukkaan sävyyn siitä et saako sitä hihnaa repiä ja saako mun käsiä pureksia. Xenan mielestä se on ihan ok?

Mun mielestä tuo tiistaina tehty radanpätkä oli aika iisi, ja mielestäni pilkottiin vähän liikaa osiin sitä. Yleensä oon sitä mieltä että on parempi vaan pilkkoa, mutta jos aina pilkotaan niin että tehään kaks estettä sata kertaa ja sitten otetaan kolmas este ja taas miljoona toistoa niin alkaa kyllä turhauttaa, etenkin jos siihen ei varsinaisesti ole syytä. Siis että siinä radan alussa ei ole mitään ongelmia mitä pitäis hioa. Ehkä oon vaan niin kärsimätön, mut jotenkin tuntuu että jos otetaan seitsemän esteen radanpätkä suoritettavaksi niin se ois kiva sit suorittaa kans kun ei tunnu mitenkään vaikealta. Toinen mikä mua jäi vaivaamaan on se, että Xenaahan todellakin kiinnostaa lelu oli se kuollut tai ei, niin silti se pitää aina jättää sinne näkyville jolloin mun on vaikeampi saada se tekemään kunnolla kun se haluais sinne pallolle. Eikä sekään ihan houkuta että joudun karjumaan sille ja kieltämään menemästä palkalle, kun yhtä hyvin voisin joko heittää lelun tai sitten muutenkin vieressä seisova ohjaaja vois asettaa sen lelun siihen myöhemmässä vaiheessa rataa kun se ei vie enää koiran huomiota. Nyt kun esim. palkka oli valmiina pituuden jälkeen, Xenalla oli sinne kakkosesteeltä suora linja ja toki se sillon lähtee ryysäämään pallolle ja sit meillä on pakka levällään.  Ensi kerralla taidan vaan sanoa että sille ei laiteta sinne mitään erityisiä houkuttimia odottamaan kun tarkoitus ois muutenkin saada sille enemmän estehakuisuutta.

Mä melkein löisin vetoa että oltais saatu ihan hyvin suoritettua se radanpätkä jos oltais saatu edes yrittää, mutta ei me saatu missään vaiheessa sitten lopulta edetä pidemmälle kuin tuohon pituudelle. Oon joka tapauksessa ihan tyytyväinen Xenan työskentelyyn heti kun se vähän laskeutui maan tasolle sieltä sen riehuntasfääreistä. Haki esteitä pituutta lukuunottamatta tosi hyvin (oli eka kerta kun tehtiin pituutta) ja käännökset oli tiukkoja. Tein sen kanssa myös erikseen puomia vauhdilla, ja hyvin se malttaa jäädä kontaktille vaikka mä juoksisin siitä vielä vähän matkaa ohi.

Keskiviikkona tehtiin tottista. Huomasin että oon tehnyt sivulletulon kanssa saman virheen kuin Capon kanssa, eli pyydän sen myös agilityssa starttiin sivulle, ja silloin saa tulla ihan miten sattuu siihen kunhan käy istumaan. Ja nyt sen sivulletulot ei todellakaan ole enää yhtä napakoita kuin ennen… Noo, täytyy keksiä joku muu juttu tohon agilityn lähtöön. Toinen ongelma meillä on eteentulo, Xena ei kerta kaikkiaan tunnu hiffaavan sitä että sen pitää tulla mun eteen istumaan. Toki meillä on ollut nyt aika pitkä treenitauko tässä ja Xena kävi ihan kierroksilla ja olis halunnut mielummin hypätä roikkumaan mun nenästä (käytin sen alle 1,5h lenkillä jos se malttais paremmin, mut ei malttanut) mutta en mä silti tajua mikä siinä on muka niin vaikeaa. Muutoin se on edelleen ihan hyvässä vaiheessa, seuraamisissa ei mitään ongelmaa, eteenmeno on tosi hyvä, nouto on hyvä (sitä eteentuloa lukuunottamatta), jäävät on ihan ok. Vielä kun sais jostain ostettua tuolle vähän malttia. Nyt oli selkeästi vähän seuruuttaessa havaittavissa enemmän patoamista ja sitten meinas pakka levitä liian helposti esimerkiksi juosten seuruuttaessa.

Tänään oli taas vuorossa partiointitreenit, melko iso alue jolla oli kaksi maalimiestä piilossa. Ja koira alueelle tullessa taas ihan sekasin päästään. No, kyllä se sitten nopeasti tekikin hommat, hyvä kun ehdin käskyn antaa kun olikin jo melkein molemmat moket nostettu, joskin ensin oli kyllä sillä hilkulla et oliko koira hallinnassa ollenkaan, kun se ryysäs menemään (vasta käskyn saatuaan toki) ja pariin otteeseen sain huutaa ennenkuin tuli taas luokse. Tämä oli vasta toinen Xenan partiointitreeni ja ensimmäisellä kerralla se oli vähän kahvilla eikä oikein irronnut niin hyvin musta kun ei ollutkaan pk-haun lähetyksiä, joten en kovin tiukalla kädellä sitä pitänytkään hallinnassa. Mutta töitä se kyllä teki koko ajan, niin nopeasti ja hyvin ne ukot sieltä nousi.

Edelleen sen haukku on jostain syystä semmonen kimeä joka ei kuulu yhtä hyvin kuin ennen, mutta muutoin hyvä. Oli myös heti aloittanut nätisti ilmaisun eikä käynyt härkkimässä. On se ihan hillittömän hyvä vaikka onkin vähän aivokääpiö toisinaan. Viikonloppuna olen taas yhden yön pois kotoa, ja saas nähdä millainen meno täällä on sitten kotiin tullessa vastassa…

Nyt siitä on tosiaan viikko kun tulin takaisin reissulta, eikä oo vieläkään mitään merkkejä näkyvissä rauhoittumisesta. Millonkohan sitä uskaltais ootella sellastakin ihmettä tapahtuvaksi?

It’s mayhem ’til the a.m.

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun viime viikolla minä olin itseltäni kateissa, nyt olen löytynyt. Xenan aivot taas ovat edelleen kateissa, ainoastaan hakutreeneihin ne olivat päässeet saapumaan paikalle mutta muuten niillä on ilmeisesti ollut kalenteri erittäin täynnä viime aikoina. Maanantai-illasta torstai-iltaan koirat olivat kotona ilman minua eli toisin sanottuna niiden ulkoilu koostui pihalla reuhaamisesta ja kaikki muu aktivointi ja virikkeistäminen oli nollissa.

Kun saavuin kotiin, vastassa oli kolme koiraa joiden toiminta vaikutti yhtä viisaalta kuin se olisi silloin jos niillä kaikilla olisi ollut vesi-ilmapallot aivojen tilalla. Silmät meni kuin hedelmäpelit kaikilla, jumalaton ujellus ja siltä se vähän näytti kuin ne olis käyttäneet koko poissaoloaikani opetellen volttien heittämistä. No ei siinä muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suoraan metsää kohti heittämään lenkki ennenkuin olisi liian pimeää. Sama homma perjantaina, heti kun töistä ja asioilta kotiuduin niin ei auttanut muu kuin paimentaa koko kööri samantien metsään ettei touhu kotona olisi mennyt aivan överiksi, ja lauantaina sama juttu uudelleen. Capo ja Lunahan palasi takaisin omille urilleen jo torstai-iltana, kyllä ne muutaman päivän kestää vähän vähemmälläkin tekemisellä. Mutta Xena alkoi käyttäytyä edes osittain normaalisti vasta lauantai-iltana. Ton kolmen päivän aikana noin suunnilleen kaikki käytössäännöt oli unohtuneet, kyllähän meillä saa hyppiä pöydille ja mua vasten, repiä vaatteita päältä, pureskella käsiä ja hihnaa, eikö saakin?! Oikeastaan sisätilatkin on vain huvipuisto, jossa saa juosta rallia sohvan selkänojalla, sen ja sängyn väliä sekä varastaa ja tapporavistaa tyynyjä niin paljon kuin haluaa. Ja miksei muka saisi pölliä pöydiltä ja syödä erinäisiä hauskoja tavaroita?

Tänään käytiin sitten hakuilemassa, ja ennen treenejä oli taas kotona niin naulapäinen elukka ettei mitään rajaa. Kyllähän nyt treeneihin lähtö sujuu nopeammin jos vähän repii mutsia hihasta ja hyppii. Ja varastaa kengän kädestä kun minä olen laittamassa sitä jalkaan. Aika tiukasti on saanut kaikista asioista muistutella ja hyvin ne muistutukset tepsii hetken, mutta sitten hulinoisilla on jo joku uusi hauska päähänpisto.

Mutta ne hakutreenit. Yllättävää kyllä hakumetsässä pulikalla yhtäkkiä naksahti palikat paikoilleen. Se jaksoi jopa kiltisti istuen odottaa että saan sille liivit puettua, työnsi päänsä oma-aloitteisesti päänreiästä sisään ja nosti tassua että saan pujotettua liivit kunnolla. Mitä?! Yleensä saan olla sen kanssa tosi jämptinä että se ylipäätään malttaa odottaa liivien pukemisen ajan siitä puhumattakaan että se nostelisi tassuja tai mitään. Otin sille viisi pistoa tälle kerralle, ja jokaiselle pistolle lähti tapansa mukaan suoraan ja helvetin lujaa. Ainoa juttu mikä meni vähän takapakkia oli keskilinjalle palaaminen, eikä sekään nyt mitenkään pahasti, mutta piti varmuuden vuoksi kytkeä Xena piilolla kiinni jotten joutuisi käskyttämään sitä kovin lujaa kun sillä oli niin kova tarve jo päästä hakemaan seuraavaa. Sieltä se hienosti haki syvistäkin montuista (Xenalla ei ole aiemmin ollut isoja ja syviä monttuja joinne koira kuitenkin pääsee alas tarkentamaan) ja ilmaisut oli ihan hyvät. Tai siis, ilmaisut oli muuten tosi hyvät mutta ei kovin kuuluvat, yksi maalimiehistä sanoi että se kuulosti haukkuessaan siltä kuin sillä olisi hikka. Tultiin kuitenkin siihen johtopäätökseen että todennäköisesti se oli vaan niin intona ja siellä höyrytessä haukku kuulosti vähän normaalia hiljaisemmalta koska tuo kuitenkin aloitti haukun hyvin ja haukkui hyvällä rytmillä useammankymmentä kertaa joka piilolla.

Treenien jälkeen käytiin vielä treenikaverin ja Taito-bordercollien kanssa lenkillä, ja siinä on kyllä koira jonka kanssa Xenalla synkkaa ton TÄYSIÄ-asenteen suhteen noin niinkuin lenkillä. Kotiintultua Xena vihdoin rauhoittui ihan kunnolla nukkumaan, jos tää meidän arki taas rauhoittuisi normaaliksi nyt.

Ensi viikolla taitaa olla tiistain agilitytreenejä lukuunottamatta tottistelun teemaviikko, se on jäänyt nyt paljon vähemmälle kun ollaan otettu joitakin viikkoja näiden mun työkuvioiden uudistumisen takia ”vähän” rauhallisemmin treenaamisen osalta. Jos joku kaipaa tottisseuraa niin huikatkaa, en tosin ihan älyttömän kauas viitsi lähteä treenaamaan kun tällä hetkellä tulee työn takia niin paljon ajokilometrejä muutenkin.

Tunnustuksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikoina blogeissa on kierrellyt kahta erilaista tunnustusta ja meille on näemmä sattunut kohdalle molemmat niistä, ensin Nathalielta ja sitten Josefiinalta. Kiitos molemmille, ihan kiva että tietää jonkun lukevankin näitä jorinoita! Molemmissa on kuitenkin sama idea taustalla, mutta Josefiinan tunnustuksen tarkoituksena on jakaa tunnustusta alle 200 lukijan blogeille (joka tarkoittaa ilmeisesti blogspotin lukijaksirekisteröitymismahdollisuutta) mutta meidän blogiin kun ei voi lukijaksi rekisteröityä vaan tiedän ainoastaan kuukausittaisten kävijöiden määrän joka taas on useita tuhansia, laitan nyt tämän Nathin version eteenpäin! Saimme siis seuraavanlaisen tunnustuksen:

 

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it – lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it – lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Meiltä tunnustus lähtee seuraaville: Whipped, Nita ja Noomi, Niittapanta naulakossa, Oiva ja Luka, Jehna ja Sofi.

Haasteiden kirjottelemisen lisäksi ollaan tässä treenattu ja myös jätetty treenaamatta. Capo kävi maanantaina osteopaatilla jossa sillä todettiin massiivinen virheasento lantiossa, todennäköisesti törmäyksen aiheuttama. Vamma on jo vanhempi, todennäköisesti joskus kesällä syntynyt. Tästä johtuen sillä on muutenkin liikeradat ja vähän kaikki vinksallaan, joten saatiin sitten taas agilitykielto, niinpä viikonlopun kisat jäi väliin. Koska ollaan ehditty näiden sairastelujen takia käydä Capon kanssa varmaan yhteensä kolmissa agitreeneissä elokuun alun jälkeen, pääsee Xena nyt paikkaamaan Capoa aksatreeneihin siihen asti että Capo on kunnossa. Kahden viikon päästä käydään uudemman kerran osteopaatilla tsekkaamassa tilanne. Capo saa kuitenkin normaalisti tottistella, lenkkeillä ja treenata raunioita (joskin vähän pitää kattoa mihin laittaa ukot ettei tuu jyrkkiä kiipeämisiä tms.) ja nyt ollaan kerran viikossa käyty uimassa myös jos vähän helpottais. Tottikset sillä onkin mennyt nyt ihan tosi hyvin, Capo tuntuu olevan ihan liekeissä! Huomenna meillä onkin tottisvalmennus jota odotan nyt tosi innolla.

Xena sen sijaan on treenaillut paljonkin asioita. Tänään oltiin taas hakutreeneissä, ja voi vitsi miten makee toi koira on. Sehän on aiemmin vähän mörköillyt vieraita ihmisiä ja varsinkin miehiä, mutta siitä ollaan päästy jo aika hyvin eroon hakutreenien aloittamisen myötä. Tänään treeneissä oli maalimiehillä jo pressut ja systeemit ihan normaalisti päällä, ja pari viime kertaa ukkoina on ollut myös miehiä. Tänään syvyyttä oli noin 50m, ja Xena lähti kuin tykin suusta ja vaikka ei viimeisellä piilolla heti löytänyt niin ei se vaan luovuta vaan haki kunnes löytyi. Sen mielestä haku on ihan maailman hauskinta puuhaa, ainoa tyhmä juttu on se, että mutsi tulee välillä laittamaan hihnaan!

Haun lisäksi ollaan tehty vähän agilityjuttuja, aloin opettaa Xenalle 2on2offia, mutta koska Xena automaattisesti tarjosi istumista alastulokontaktille, niin tehtiin sitten niin ja nyt ”koske”-käsky alkaa jo olla aika tuttu. Lisäksi ollaan tehty paljon takaakiertoja jotka onnistuu hyvin jo oikealtakin puolelta, ja lisäksi oon yhdistellyt takaakiertoa mm. putkeen niin että ensin takaakierto ja sitten putkeen. Vauhtia ja virtaa löytyy kuin pienestä kylästä, ja mikäs sen parempaa!