Avainsana-arkisto: jäljestys

Viime päivien härdellit

Julkaistu , kirjoittanut .

Lauantaina meille muutti tilapäisesti kaverini kolmen koiransa kera, ja kieltämättä vähän jännitti että miten koirien kesken asiat sujuu. Tästä mahdollisuudesta oltiin puhuttu jo aiemmin ja siitä luovuttu koska en uskaltanut ottaa riskiä siitä että Luna ei tule toimeen muiden kanssa ja sit kaikki on kamalassa stressitilassa meillä vaikka onkin tilaa eristää koiria toisistaan. Kuitenkin lauantaina tilanne eskaloitui niin että kävin hakemassa tyypit meille.

Ja sitten oonkin taas vaan hämmästellyt. Kaikki kolme vierasta koiraa on Lunan mielestä ihan fine. Niiden kans voi lenkkeillä, olla kotona ja leikkiä ihan ilman mitään ärähtelyä tai muutakaan. Ehkä niillä on tarpeeksi pitkät nenät, kun Lunan mielestä eniten tyhmiä on lyttykuonot?

Eilen taas Capo (jonka omistajuus muuten eilen siirtyi minulle) pääsi mejäilemään, ajettiin noin 500m pitkä vuorokauden vanha jälki kahdella makauksella ja kulmalla. Ensimmäisen kulman näytti hyvin ja jatkoi hienosti juuri oikeaan suuntaan, toisella makauksella oli selkeästi käynyt supi ja Capo oli vähän sitä mieltä että haetaanko se supikin tuolta pois kuljeksimasta… Palautus makaukselle ja sit taas mentiin. Niinkuin aiemminkin, Capolla on ihan hillitön vauhti jäljestäessä ja siitä saatiinkin palautetta että pitäis vielä enemmän hidastaa. Nyt en oo vielä kauheasti hidastanut kun Capo on aika tarkka siitä mitä mä siellä liinan päässä teen enkä halua aiheuttaa sille epävarmuutta hidastamalla, mutta nyt kun on pari hyvää jälkeä takana niin täytyy ensi treeneissä hidastaa jo vähän enemmän jotta se tottuu siihen ettei tarvii reagoida vaikka mä vähän siellä pistäsinkin liinan päässä ”hanttiin”.  Jälkiuskollisuutta kuitenkin jonninverran näkyy löytyvän, poikittain jäljen yli meni selkeät tuoreet hirvenjäljet (jäljellä oli ojan ylitys jonka pohjalla oli mutaa ja siinä jäljet), yhden hirven kalmisto oli matkalla ja muutenkin tuolla alueella on paljon riistaa.

Viime kerralla Capo ei kaadolla ollut ihan kauhean kiinnostunut kaadosta, otti suuhun sen mutta sitten mutsin rapsutukset oli parempi palkka. Tällä kerralla kuitenkin sorkka suuhun ja rinta rottingilla koko matka kaadolta autolle. 😀

 

Jälkimies Capo

Julkaistu , kirjoittanut .

Kuvat: Mira Kakko

Eilen käytiin herra Kapteenin kanssa piiiitkästä aikaa jäljellä. Heinäkuun lopussa pääsimme erääseen mejä-ryhmään mukaan, yleensä kaikille kursseille ja vastaaviin on hirveän vaikea päästä jollei ole esimerkiksi noutajaa, mutta tuonne meidät toivotettiin heti tervetulleeksi. Eilen koittivat ensimmäiset paljon odotetut treenit, ja kyllä kannatti odottaa. Vasta jäljestäessä tajusin kuinka ikävä on ollut sitä hommaa, ja Capohan meni kuin vanha tekijä vaikka jälkilaji vaihtui. Ensimmäiseltä makaukselta lähti samantien hyvin jäljelle, ja jäljesti ekat 15m aika sujuvasti. Sitten se alkoi yhtäkkiä syödä hulluna heinää (?) ja hetken päästä siitä kävi kakalla. Sitten jatkoi jäljestystä tehden kunnolla töitä ja hirveällä tarmolla. Ja joo, oli se päässyt ennen jäljelle lähtöä tarpeilleen. No, toiselta makaukselta jossa oli myös yhdeksänkymmenen asteen kulma, lähti sitten hillitöntä vauhtia ihan suoraan jäljestämään tosi hyvin, ja sitä tahtia mentiin sitten seuraavalle kulmalle ja makaukselle asti. Tämä kulma oli vaikeampi sen selvittää, tosin jälkeenpäin kun ajattelen niin luulen että se johtui siitä että pysäytin sen siihen ja näytin kunnolla makausta, mikä ehkä häiritsi koiran työskentelyä. Lopulta kuitenkin lähdettiin taas oikeaan suuntaan ja jälki kaadolle asti sujui kuin vanhalta tekijältä. Ja sitähän se kyllä tietyllä tapaa jäljellä kyllä onkin, mutta onhan tässä ollut tosi pitkä tauko.

Mukana ollut ”tuomari”, kokenut jälkiryhmämme vetäjä oli sitä mieltä että siitä saa vähällä treenillä erittäin hyvän, ainoastaan jatkossa täytyy pitää vauhti hiljaisempana. Nyt annoin ihan tarkoituksellakin sen mennä minkä menee jotta saa vahvistusta sille että tekee oikein, Capo on melko ohjaajapehmeä ja sille mun pienikin tuki on tärkeä. Nyt me odotellaan innolla ensi kertaa, seuraavan kuvan ilmeet sekä koiran että ohjaajan kasvoilla tiivistävät fiiliksen:

 

Ja sitten se arvonta! Olen arponut voittajan jo aikapäiviä sitten, mutta odotin että olis jotain muutakin kirjoitettavaa tänne samalla… Toki ollaan käyty vaikka ja missä tällä viikolla treenaamassa ties mitä, mutta ne on olleet vähän sitä samaa kuin aiemminkin eikä ole ollut kuvia tai videoita. Mut nyt!

Voitokas osallistuja oli tättärää: Emma!   Jos laitat mulle osoitteesi niin pistän kirjaa tulemaan. 🙂

Supermies töissä

Julkaistu , kirjoittanut .

Capistin on aina osoittanut erityistä lahjakkuutta jäljellä, mutta tänään se kyllä teki sellaisen suorituksen että harmitti ettei sitä saatu videolle. Ihan älyttömän upeaa työskentelyä.

Capo pääsi siis tekemään jälkeä joka on tehty viime perjantaina, eli se on vanhentunut kolme vuorokautta. Jälki kulki taajama-alueella, sen päälle oli satanut useita kertoja lunta, tiet oli aurattu useaan otteeseen ja ne olivat muuttuneet vedeksi ja loskaksi jäljen tekemisen jälkeen. Jälki kulki koko ajan joko auto- tai kävelytiellä, vastaan tuli ihmisiä, risteyksissä oli suuria lätäköitä, piti ylittää suojatie jota ennen oli pysähdyttävä odottamaan että bussi menee ohi… Lisäksi jälki lähti eläinlääkäriaseman pihalta jossa häiriöhajuja on suorastaan kosminen määrä. Capon piti löytää pihasta oikea haju ja lähteä siitä jäljelle. Jälki oli siis todella haastava, mutta mitä tekee Capo? Tasaisen varmaa, hyvää työtä. Ei ainuttakaan kohtaa missä olisi tullut jonkinlainen ongelma, eteneminen oli hyvää, häiriöihin reagoiminen olematonta, ja esimerkiksi suojatien ylityksessä käskin Capon ensin odottamaan ja sitten istumaan vierelleni kunnes bussi oli päässyt editse ja sen jälkeen annoin Capon jatkaa töitä. Ja se jatkoi kuin mitään keskeytystä ei olisi ollutkaan.

Sain siis kulkea perässä hämmästellen yhä uudelleen miten Capo selvitti haasteen ja kulman ja risteyksen toisensa jälkeen kuin vettä vaan. Ilmaisukin oli todella selkeä ja hieno. Sanattomaksi vetää, miten sitä onkaan noin hienon koiran onnistunut käsiinsä saamaan.

Ja vielä jälki kuvana:

 

Luna etsintätreeneissä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään oli Lunan vuoro päästä ihan kaksin mutsin kanssa etsintätreeneihin – torstaina molemmat koirat pääsivät treenaamaan samalla kerralla ja saivat kivat motivaatiojäljet per lärvi. Tänään sitten Luna lähti tekemään vähän haastavampaa jälkeä.

Jälki oli vajaa 3,5km pitkä, se lähti Siwan pihalta ja kulki omakotitaloalueen läpi, parin sillan yli, metsässä ja radan vartta. Noin puolet jäljestä kulki autotiellä, puolet polulla. Häiriönä oli leikkiviä lapsia, jääkiekonpelaajia, hiihtäjiä, koiranulkoiluttajia, autoja joita piti väistellä sekä muutaman metrin päästä kulkevia junia. Lisäksi maali oli sisällä autossa.

Luna teki tasaisen tarkkaa ja hyvää työtä, tosin se olisi selkeästi halunnut oikaista jäljen ilmavainun avulla, mutta koska lunta oli niin paljon, ei se onnistunut. Niinpä se jäljesti nätisti koko jäljen maavainulla, ja selkeästi kun käännyttiin takaisin kohti maalia kahden kilometrin kohdalla, vauhti kiihtyi ja maaliin mentiin melkoista haipakkaa. Radanvieruspätkällä tuli paljon koiria vastaan, pari whippettiä juoksi aivan Lunan vierestä ohi monta kertaa ja se oli Lunalle kaikkein vaikein häiriö. Siinäkään tosin ei tarvittu kuin yksi käsky ja työt jatkuivat, muutoin Lunaa ei mikään häiriö haitannut lainkaan, joitain koiria se vähän katseli mutta jatkoi sitten töitä ilman eri kehoitusta. Maalissa Luna kierteli hetken autoa jossa maali oli sisällä, ja näytti jotenkin punnitsevan että miten tämän ilmaisun tässä nyt hoitaisi kunnes tyytyi haistelemaan auton takaluukun rakoa ja kävi sitten auton viereen istumaan.Viimeisen vuoden kaikki Lunan jäljet ovat olleet melko tasaisia, erityisiä ongelmakohtia ei ole tullut ja sen kanssa on hirmu kiva työskennellä kun tietää tasan miten koira mihinkin reagoi.  Myös sen tyyli jäljestää on nykyisin joitakin motivaatiojälkiä lukuunottamatta vähän rauhallisempaa ja vähemmän kohkausta sisältävää, toisin kuin silloin kun aloitimme ja Lunan jäljestystyyliä voi kuvailla lähinnä sanalla ”höyryjyrä”. Toki nykyisin jäljet ovat huomattavasti vaativampia monin eri tavoin, ja Luna on ehkä paremmin oppinut itse säätelemään temponsa sellaiseksi että se jaksaa tehdä töitä pitkään. Jos joskus jotakin kadoksissa olevaa joudutaan jäljestämään vaikka 12km, ei ole kovin hyvä ehkä käyttää kaikkia paukkuja ensimmäisellä kilometrillä..

Tässä jälki vielä kuvana.

Treenipitoinen päivä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään sattui niin mukavasti että pienen perheemme ihmisosapuolilla oli harvinainen samanaikainen vapaapäivä. Niinpä se oli ihan pakko käyttää hyödyksi treenaamalla koirien kanssa, etenkin kun sillä saralla on ollut melko hiljaista tällä viikolla kun vähän yksi jos toinenkin on yrittänyt käsittää ettei Timi ihan oikeasti enää tule kotiin.

Joka tapauksessa aamu siis alkoi niin, että koirien ja miehen vielä kuorsatessa (no oikeasti Capo oli ainoa joka kuorsasi) onnellisesti sängyssä, mietin onko todella mahdollista että aurinko paistaa säntillisesti kahden viikon aikana joka ikinen päivä PAITSI niinä kahtena päivänä joina minä olen vapaalla. Uskomatonta. Olin siis tiistain kotona Timin vuoksi, ja tänään muuten vaan. Molempina päivinä pilvistä, kaikkina muina päivinä sininen taivas ja auringonpaiste. No, jottei tulisi paha mieli, päätin että tänään jäljestetään. Ei muuta kuin suunnittelemaan jälki ja herättämään loppua komppaniaa jotta suunnitelman voisi toteuttaa.

Koska täksi päiväksi oli meille myös varattu hallivuoro, tein jäljestä helpon etteivät koirat väsähdä ihan ja siitä syystä hallilla menisi ihan tahkoamiseksi. Molemmat koirat jäljestivät siis saman jäljen. Capo jäljesti ensin ja maalina oli Joni, Luna sitten seuraavaksi ja Capo oli etsittävä. Jälki kulki koko ajan joko auto-tai kävelytietä.

Lumpparin työskentelystä ei ole oikein mitään erityistä kerrottavaa, se teki tasaisen varmasti töitä, vauhti oli melko reipas ja missään kohti ei tarvinnut miettiä mitään vaan kulmat ja kaikki meni ilman sen kummempia hidasteluja.

Caposta sen sijaan olen ekstraylpeä. Sillä on ollut pientä häiriöherkkyyttä havaittavissa muutamilla viimeisimmillä jäljillä, pääosin sellaisissa kohdissa joissa on tullut vastaan koira tai sitten niin, että yhtäkkiä lähelle on ilmestynyt ihminen johon Capo ei ole osannut varautua keskittyessään hommiinsa. Tänään olimme kuitenkin jäljen haasteellisimmassa risteyksessä, ja äkkiä ihan viereen ilmestyi rotikka taluttajineen. Capolta pääsi pieni inahdus yllättyneisyydestä, ei muuta. Ja sitten hommat jatkuivat. Samaten loppupätkällä meitä tuli vastaan pyöräilevä postinkantaja jonka pyörä kitisi ja vinkui, mutta Capo sen sijaan ei. Posteljooni ohitti Capon muutamankymmenen sentin päästä ja Capo ainoastaan hieman käänsi korviaan, joka saattoi sekin johtua siitä että esimerkiksi lenkillä otan sen tuollaisessa tilanteessa sivulle, ja Capo varautui kuulemaan mahdollisen käskyn. Mutta nyt en tietenkään käskenyt, kehuin hiljaa ja matka jatkui. Hieno! Muutoinkin jälki meni oikein sujuvasti ja hienosti.

Jäljestämisen jälkeen koirat pääsivät käymään pikkulenkillä metsässä ja sitten mentiin kotiin muutamaksi tunniksi lepäämään ennen hallille lähtöä. Koska olimme jo aiemmin jäljestäneet, en tehnyt hallillakaan mitään sen kummoisempaa. Vähän treenailtiin takaakiertoja, jotka molemmat koirista kyllä hallitsevat hienosti, mutta halusin vielä harjoitella tuota tiettyä kuviota itse. Ongelmani on, että kun lähetän koiran takaakiertoon ja pitäisi edetä videossa näkyvällä tavalla periaatteessa suoraa janaa pitkin seuraavalle esteelle, saatankin joskus huomaamattani lähteä pakittamaan jolloin aikaa menee ihan turhaan seilaamiseen. Tänään ei kuitenkaan esiintynyt sen kummemmin pakittelemista kuin seilaamistakaan.

Pientä vireongelmaa on Capolla ollut nyt viimeiset kolme kertaa agilitytreeneissä, joista yksi oli ohjattu treeni keskiviikkona ja kaksi muuta kertaa vapaavuoroja. Olen kuitenkin vähän järkeillyt sen johtuvan ehkä siitä, että ollaan melko paljon tahkottu noita eri tekniikoita pätkissä eikä tehty niinkään paljon sellaisia pätkiä joissa haettaisiin vauhtia ja virettä ja joissa hauska tekeminen olisi pääroolissa. Syksyn lopussahan meillä oli samanlaista pulmaa että Capo teki kyllä kaiken mitä pyysin, mutta se pieni vauhtia tuova innon kipinä puuttui. Aloin silloin tehdä vapaatreeneissä ihan vaan vauhtiratoja joissa ei ole niin paljon kääntelyä ja vääntelyä vaan suureksi osaksi vauhtia ja leikkiä ja hauskaa. Tällä saimme agilityyn ihan uuden vireen, joten täytynee koettaa nyt uudelleen samaa. Tässä kuitenkin molemmista koirista videot samalta pätkältä, muuta emme oikeastaan tällä kertaa tehneetkään agilityn osalta. Capon pätkässä näkyy hyvin se, ettei se ole ihan yhtä hyvässä vireessä kuin parhaimmillaan, kun se näyttää vähän jolkottelevan ja esimerkiksi putkesta tullessa se tekee vähän ylimääräistä kaarretta ennen takaakiertoa.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=k5xbqg-5XDk]

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=drwMNkOu1PE]

Tokossa erityisesti Capo on mennyt eteenpäin todella hienosti. Tehotreenissä meillä on ollut viimeisen viikon ajan sivulletulo. Perusasento itsessään on ollut Capolle tuttu jo iät ja ajat,  ja sivulletulokin oli ihan hyvällä mallilla vielä kesällä. Sitten keskityimme kuitenkin muihin lajeihin, ja toko vähän jäi.. Perusasento itsessään oli C:llä edelleen hyvässä muistissa, mutta sivulletulo oli suhteellisen hidas ja se kaipasi hieman apua käsiliikkeestä. Nyt sekin on nopeutunut huomattavasti eikä käsiapua juuri tarvita. Vähän vielä hiomista niin alkaa olla pikkuhiljaa melko hyvä. Parhaimmat sivulletulot eivät valitettavasti olleet ehtineet videolle, mutta tässä nyt niistä viimeinen!

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=X_w9JKlq6u8]