Avainsana-arkisto: mätsärit

Tasaisen tappavaan tahtiin

Julkaistu , kirjoittanut .

Taas on monen viikon huisin TÄRKEÄT (:D) asiat päivittämättä! Työ- ja treenitahti on tällä haavaa melko kiivas ja sitten pitäis vielä ehtiä jossain väleissä kupsuttaa tuota pihaa kun se vihdoinkin paljastui lumien alta ja näyttää vähän että mitä siellä kasvaa. Ainakin hulluna rikkaruohoja. Lisäksi meidän lenkkimaastot on niin huiman ihanat että nykyään tunnutaan olevan lenkillä tuplasti enemmän kuin ennen. Kaikki tämän postauksen pikkukuvat aikeavat klikkaamalla isommiksi.

Viikko sitten lauantaina käytiin mätsärissä hölmöilemässä pienen porukan voimin. Ensimmäistä ihan omaa koiraansa hankkimassa oleva pikkusiskoni esitti jokin aika sitten toiveen siitä, että saisi harjoitella koiran esittämistä jossakin mätsärissä, joten kun kerrankin oli lauantai vapaa ja Nelli kysyi meitä Veikkolan mätsäriin seuraksi, niin tokihan lähdettiin. Nannalle tuuppasin siis piuhannokkaan Capon, ja itse otin Xenan jälleen harjoittelemaan kopeloitavana olemista. Xena malttoi jälleen nätisti seistä kehässä mutta tällä kertaa tuomari oli vallan jännittävä ja Xenan mielestä siinä määrin epäilyttävä että ei saanut hampaita katsoa. Saatiin kuitenkin hyvä kokemus tästä, sillä tuomari oli hyvin kärsivällinen ja kävi useaankin otteeseen vain paijailemassa tyttöstä. Mitään sijoituksia tai muitakaan ei ymmärrettävästi tullut, mutta hyvä harjoitus silti, joten olemme vallan tyytyväisiä!

 

      
Xena kävi lisäksi putkiralliradalla, jossa ohjautui melko näppärästi siihen nähden että alla oli yhteensä kolmet agilitytreenit eikä se koskaan ole tehnyt noin pitkää ”rataa”.  Videolla omasta ohjaamisestani huomaa sen, etten luota Xenan irtoamiseen tarpeeksi vaan ohjaan sen hyvin pitkälle putkelle asti, jolloin tulee tuota päin hyppimistä. Mutta no, koiralla oli ikää 11kk, niin vähän treeniä alla ja mentiin noita putkia juoksemaan ihan ex-tempore eikä mitenkään suunnitellusti, joten siihen nähden meni ihan hienosti!

 

Capolla ja Nannalla taas meni todella hyvin, Nanna oli tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä minkään koiran kanssa minkään valtakunnan kehässä. Pienet harjoitukset ne otti ennen kehään menoa mutta siinäpä se. Toki pientä hienosäätöä vailla mutta hei, se meni ihan mielettömän hyvin! Rauhallista ja nättiä toimintaa, tuloksena PUN2. Ja todettakoon vielä että porukan kolmas koirakko Nelli ja Nelly (10,5v.) ottivat sekarotuisista ansaitun voiton kotiin, PUN1. Hauska ja rento päivä siis ja vielä saatiin kotiinviemisiäkin.

      
 

Sitten me ollaan reenattu. Capon seuraaminen on HUIKEA. Mielestäni nyt todella hyvä. Pienen treenitauon (ehkä kohta 2kk…) jälkeen jäävät on vähän levällään joten otettiin ne vähän työn alle eli lähinnä se että maahan tai paikalleen jäädään nopeasti ja perusasentoon ei siirrytä ennen käskyä. Jälkimmäinen on edelleen työn alla, ja se onkin meillä ollut hirmu hankala juttu viime ajat. No, jospa isona sitten. Agilitytreeneissä Capo on ollut vähän vaisu. Tekee kyllä mutta se TÄYSIÄ-asenne on ollut vähän kateissa viimeiset pari viikkoa. En siis ole suuremmin sitten hinkannut, ensi viikko otetaan lepiä jo senkin takia että treenien tilalla pitää talkootyönä osallistua episten järjestelyihin, ja lisäksi käytän miekkosen hierojalla.

      

      

Xena taas on edistynyt huimasti ns. kaikessa. Uskon että sen aivot alkoivat kehittyä kun koon kasvaminen loppui. Malttia on tullut lisää ja järkeä paljonkin moneen asiaan. Tottiksessa seuraaminen alkaa olla sen puolesta mallillaan että kontakti ja paikka on hyvä, perusasento todella vahva. Viettiä tuohon seuraamiseen pitää saada lisää, mutta sepä hoidetaan sitten kuntoon kun paikka on niin vahva ettei vietin nostattaminen saa sitä pistämään koko hommaa läskiksi. Jäävien opettelu jatkuu myös, vaihtelevalla menestyksellä. Agilityssa tuo näkyy olevan aivan tykki, harmi että ohjaaja tuntuu olevan suurimman osan aikaa aivan myöhässä… Viime viikolla Xena hyppäsi myös ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran hypyn ihan rimoineen kaikkineen. Pari viikkoa saa vielä hurjastella ilman rimoja, mutta jos kuvista ei löydy mitään kummallisuuksia niin sitten varmaan aletaan ottaa ne pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.

Haku- ja rauniotreeneissä on edistytty myös, risteily on ollut Xenalla teemana viime viikkoina ja ämmä se vaan tykkää!

      

      

Noniin, siinä ois sitten suurimmat taputeltu pakettiin. Tapahtumien ja treenien lisäksi ollaan tosiaan lenkkeilty hurjasti, on metsää missä kävellä niin paljon kuin sielu sietää, joka päivä löydetään vähän jotain uutta. Lenkkireittien varrella on myös vähän väliä järviä missä pääsee polskimaan, ja Xena käykin joka lenkin ohessa muutaman kerran polskimassa. Luna ei vielä ole innostunut pulahtamaan kuin pari kertaa, ilmeisesti vesi on sen mielestä vielä turhan kylmää. Ja koska vanha kiukkupussi on jo veteraani-iässä, päättäköön itse milloin vesi on sopivan lämmintä. Capo taas on sitä mieltä että uiminen on jumalan tapa merkata idiootit, joten sitä en ole saanut luonnovesiin vielä ollenkaan. Samasta syystä lähdettiin Nannan kanssa uittamaan tyttöjä pari viikkoa sitten kun Capo oli Helin kanssa reissunpäällä. Tässäpä loppuun vielä kuvia erilaisilta lenkeiltä. Myös nämä kuvat tosiaan saa auki isommiksi klikkaamalla. : )

      

      

Kiirettä pitää

Julkaistu , kirjoittanut .

Blogin päivitteleminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, kun tekemistä on ollut niin paljon sekä harrastussaralla että vähän töissäkin.

Olemme viettäneet jälleen paljon aikaa Noomin ja Nitan kanssa treenaillein ja lenkkeillen, ja taas on uusia ihmeitä tapahtunut Lunan suhteen. Luna ei ole koskaan sietänyt kovin hyvin sitä että vieras koira on meillä kotona koska asuntomme ei ole kovin iso, ja joka puolella tuntuu aina olevan jotain puolustettavaa kuten vahingossa keräämättä jäänyt lelu, Capo, keittiö, minä… Poikkeuksen ovat tehneet vain kääpiösnautserit ja niitäkin on kuitenkin vähän pitänyt vahdata. Koska Nita ja Luna ovat pari kertaa päristelleet toisilleen esimerkiksi kepeistä, ajattelin että on sula mahdottomuus päästää Nitaa tänne meille kylään. Hyvin ja rauhallisesti sujuneen mökkiviikonloppumme jälkeen uskalsimme kuitenkin viime viikolla kokeilla sitä että Nita ja Noomi tulivat tänne meille yöksi seuraavan päivän aikaisen mätsäriin lähdön takia, joskaan silloin ne eivät olleet Lunan alueella vaan N&N olivat vierashuoneessa täällä olonsa ajan.

Viikonloppuna taas kävimme lauantaina Vammalassa BH-kokeessa johon Linda ja Nita osallistuivat (ja pääsivät hyväksytysti läpi!) ja sunnuntaina oli vuorossa RotuRace joten viisainta oli jälleen tulla tänne yöksi. Nyt Nitakin oli vapaasti asunnossamme, eikä pienintäkään ongelmaa kenelläkään. Ei vaikka Nita olisi tullut kärkkymään minulta ruokaa, ei missään tilanteessa. Ehkä ihmeiden aika tosiaan ei ole ohi? Sunnuntaina jopa kävi niin että Nita oli sohvalla sylissäni nukkumassa ja Luna päätti yhtäkkiä että hänellekin sopisi sohvalöhöily, tuli ihan Nitan kylkeen ja laski vielä pään Nitan päälle. Tämä oli meistä niin uskomatonta että oli pakko todisteeksi näpätä kuva.

Mökilläkin tosiaan käytiin, aluksi oli tarkoitus vähän jäljestää ja sen sellaista, mutta lopulta tyydyttiin ottamaan vaan rennosti koko kööri. Koirat rehasivat vapaasti ulkona perjantaista sunnuntaihin ja olivat silminnähden tyytyväisiä 🙂

Lunan, Capon, Nitan ja Noomin lisäksi mukana oli puolivuotias William-collie.

Helatorstaina lähdettiin käymään mätsärissä. Capo ja Noomi on ilmoitettu heinäkuuksi näyttelyyn (tosin Capo kyllä käy vähän misseilemässä jo ennen sitäkin) ja siitä innostuneina päätimme käydä vapaapäivän kunniaksi vähän katsomassa miten porukan juniorit kehäilevät. Caposta tuomari ei lausunut muuta kuin että se esiintyi tosi hienosti, kuitenkin sininen nauha ja ei sijoitusta. Sinisten kehässä takanamme oli cottoni jonka mielestä näyttelykehät ovat leikkimistä varten, joten Capo ei oikein saanut keskityttyä seisomiseen vaan lähinnä pyöri ympyrää yrittäen katsoa että mitä se toinen siellä takana meuhkaa, ja samoin liikkeessä se liikkui lähinnä takaperin kun taas oli kaverilla takana asiaa. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen koska Capo esiintyi oikein kauniisti ja meillä oli kivaa! Noomi sen sijaan voitti isojen koirien sinisen nauhan saaneiden kehän esiintyen myös tosi mallikkaasti, joten turha ei reissu missään tapauksessa ollut.

Vesileimasta huolimatta alla olevan kuvan otti Linda Toivonen, koska muut saman kansion kuvat ovat minun ottamiani niin kuvat.fi laukoo automaattisesti kaikkiin kuviin minun vesileimani.

Sunnuntaina oli taas RotuRacen vuoro, ei aavistustakaan mille sijalle XTRSCH-joukkueemme päätyi mutta väliäkö sillä, päivä oli kiva ja kaikki koirat juoksivat hienosti. Capokin, joka kuitenkin alussa teki nopean koukkauksen kohti radan vieressä ollutta kuvaajaa, se yhdistää kameran sulkimen äänen niin vahvasti minuun että reagoi siihen aina oli missä tahansa. Joka tapauksessa, hieno joukkue, hienoja koiria!

Ensin yhteiskuva joukkueesta, vasemmalta alkaen Pontus (Xtravaschnauza Forza), Akko (X. Andorra), Rana (X. Chamonix) ja Capo.  Yhteiskuvan alla Capo vauhdissa. Molemmat kuvat otti Linda Toivonen.

Kaikennäköistä on siis ehditty saada aikaan. Näiden tapahtumien lisäksi ollaan treenailtu erityisesti tokoa urakalla, ja Luna on nyt siinä vaiheessa että sen ilmoitan BH-kokeeseen heti ku löydän jonkun joka ei ole tupaten täynnä. Myös kisaaminen tokossa on tarkoitus aloittaa sen kanssa heti kun saadaan hyppy kuntoon, sitä meillä ei ole kotona ja kun treenaamme itseksemme niin ei tule niin usein lähdettyä kentälle josta tokohyppy löytyisi. Capo on treenannut myös kovasti ja sen seuraaminen on parantunut huimasti.

Timi VET PUN3

Julkaistu , kirjoittanut .

Muutama viikko sitten kaavailin lähteväni mätsäriin harjoittelemaan esittämistä Capon kanssa, kun kerran ihan lähellä kotia sellainen järjestettäisiin. Lähempänä mätsäriä päätin että voisihan sinne Timinkin viedä kun kerran veteraaniluokkakin on, joten lauantaipäivän kulutin tekemällä Timille sen puolivuosittaista täyshuoltoa. Säännöllisin väliajoin kampaan ja harjaan sitä sekä leikkaan tassukarva ja kynnet, mutta noin puolen vuoden välein pesen perusteellisesti koko koiran ja leikkaan turkin siistiksi. Match Show’sta sain hyvän syyn toteuttaa operaation nyt, sopivasti vielä ennenkuin ilmat kylmenevät niin paljon että tuollaisen turkin omaava koira täytyy oikeastaan föönata kuivaksi pesun jälkeen.

Timin mielestä koko homma oli ihan syvältä.

Sunnuntaiaamun valjetessa oli käynyt kuitenkin niin että henkilökunnan miesvahvistus ei ollutkaan niin hyvässä hapessa kuin piti, lupasi kyllä edelleen lähteä mukaan mutta armahdin sen verran että lopulta lähdettiin vain Timin kanssa kun se nyt kuitenkin oli puunattu ja yhden koiran kanssa mennessä ei paljoa tarvi stressata siitä miten kehät kulkee ja meneekö jotkut kehät päällekkäin ja niin edelleen. Mätsäripaikalla tietenkin harmitti ja näin jälkeenpäin olisin kyllä voinut viedä kaikki kolme, mutta eihän se sitten enää auttanut olla jälkiviisas..

No, Timi kuitenkin esiintyi tapansa mukaan erinomaisesti veteraaniluokassa tullen punaisten kolmanneksi. Kehuja se sai erityisesti hienosta väristään ja turkistaan, miinusta tuli parin hampaan puuttumisesta.

Näin hieno hän on 12 vuoden iässään:

Pojat mätsärissä

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen pakkasimme kamppeemme kasaan ja suuntasimme kohti Malminkartanoa Match Show’hun Timin ja Capon kanssa. Kolmea en viitsinyt ilmoittaa kun 3 x 8e on jo hieman suolainen hinta pelkästä mätsäristä ja kun kaikki koirat ovat vielä eri luokissa, olisi päivä mennyt ehkä liian säätämiseksi. Niinpä päätin että kun kerrankin mukana oli veteraanien luokka, sai Timi tulla mukaan ja Luna jäädä viettämään ansaittua lepopäivää sunnuntaisen 5km jäljestyksen ja koko päivän muun etsintätreenailun jälkeen. Capo lähti tietenkin mukaan opiskelemaan kehähommia tulevia virallisia näyttelyjä ajatellen. Lopulta kävi ilmi että meidän seurueessamme oli niin näyttelyn vanhin (Timi 12v.) kuin nuorinkin (Capo 4kk) koira!

Timillä oli hurjan hauskaa paikan päällä, ja se esiintyikin todella hyvin. Hieman jäi harmittamaan ettei tuomari edes koskenut koiriin missään vaiheessa, mutta toisaalta kehään ei kyllä oltu tuotu pöytääkään pieniä koiria varten.. Punaisen nauhan Timi sai, mutta ilman sijoitusta jäätiin. Hyvä mieli jäi silti, kun katseli tämän näköistä koiraa:

Capo taas ei ollut kovinkaan ilahtunut siitä että mennään vetiseen kehään, ja yksilöarvostelussa haistatti minulle ruskeat ja väitti ettei voi juurikaan liikkua. Ryhmäkehässä annoin sen mennä ja seistä niin vapaasti kuin mahdollista, ja tämä sopi pikkuherrallekin ja esiintyminen parani huomattavasti. Jos vain vielä saataisiin sen verran treenattua että näyttelyhihna olisi oikeassa kohtaa myös vapaammin esitettäessä.

Reissaamista ja missikisoja

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen aamulla lähdimme aikaisin reissuun. Suuntana oli ensimmäisenä Inkoo, jossa Capo pääsi trimmattavaksi, minä opettelemaan trimmausta ja Timi ja Luna tutkiskelemaan kasvattajatädin pihapiirin hajuja.

Näin hieno Caponaattorista tuli kun vedettiin pohjavillaa pois ja vähän surruteltiin strategisia osia koneella.

Seuraava etappi olikin Karjaa, jossa ensin juhlittiin perheen iltatähden 7-vuotissyntymäpäiviä ja sitten koirat pääsivät riekkumaan pihalle. Capon mielestä lumi on edelleen aivan älyttömän viihdyttävää.

Toinen erinomaisen viihdyttävä asia on hiekkalaatikkolelut!

Timi viihtyi erinomaisesti sen henkilön läheisyydessä joka hallinnoi namipussia.

Ja Luna painihommissa.

Sunnuntaina otimme suunnan kohti Lohjaa ja Länsi-Uudenmaan Kääpiösnautserit ry:n match show’ta. Lunan piti mennä monirotuisten kehään, mutta koska muistin lauantai-iltana Karjaalla että sillä ei ole rokotustodistusta mukana, osallistui lopulta vain Capo pentukehään.

Capo oli erittäin reipas ja näpsäkkä handleristaan huolimatta. Nyt ehkä kuitenkin tiedän mitä parantaa ennen ensi kertaa.. Yleensä en jännitä mätsäreitä lainkaan, onhan niissä jo aika pitkään kierretykin, mutta nyt ensimmäistä kertaa Capon kanssa kehässä ja kasvattaja kehän laidalla saivat aikaan ennen näkemättömän hermostuksen, ja kehästä ulos päästyä vapisivat niin kädet kuin jalatkin. Joka tapauksessa, reissu oli hyödyllinen ja erityisesti oli ilo huomata että vaikka handleri tössisi niin kyllä pikkumies osaa. Capo sai punaisen nauhan mutta jäi ilman sijoitusta. Se annettakoon anteeksi kun ekaa kertaa oltiin esittäytymässä.

Jälkeenpäin tuomari kommentoi Capoa näin: ”Siis oliko capo se pienistä pienin ja samalla koko kehän täyttävä pygmiotus? Valloittava, muuta ei voi sanoa. Pieni pippuri joka asteli kehään täyttäen sen kokonaan! Ei massalla vaan olemuksella.”  Haltijalla on täällä tippa linssissä, ja vaikka kasvistäti tämän luettuaan todennäköisesti toteaa jotakin siihen suuntaan että odotas vaan kun se alkaa sikailemaan, tai että ”joo onhan se kiva” tai ”pyh”, on haltija haltioissaan ja ikionnellinen siitä suuresta pienestä otuksesta. Mamin kultamuru, ei olis voinut parempaa toivoa.

Capo tikkana kehän laidalla:

Capon velipuoli Foxx sen sijaan vei voiton kotiin, ja näkeehän sen kuvasta että ansaitusti voitti pienet koirat ja oli siihen päälle vielä näyttelyn kaunein eli Best In Show.