Avainsana-arkisto: raakaruoka

I stand corrected

Julkaistu , kirjoittanut .

Joskus elämässä on vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Joskus se taas on todella helppoa, ja mulle koirat on yksi niistä asioista joihin liittyvien asioiden suhteen pyrin olemaan aina avoimin mielin. Jos istuu mielipiteensä päällä kuin täi tervassa, ei ikinä opi uutta. Ni olen sitte heittänyt sen tervajakkaran mäkeen.

Keskityn tässä postauksessa ruokintaa koskevien pöllöilyjeni ruotimiseen.
Tässäkin blogissa aiempina vuosina on kirjoitettu kaikenlaista mikä ei oikeastaan ehkä pidä paikkaansa. Tai pitää ehkä osittain, muttei ole parasta tietoa. Mikään niistä ei ole millään lailla vahingollista tietoa kenellekään, ja itse asiassa kaikelle on olleet perustelut sen tiedon valossa mitä kulloinkin on ollut saatavilla. Olen aloittanut koirieni raakaruokailun kymmenisen vuotta sitten, ja silloin tietoa oli hyvin erilailla tarjolla kuin nykyään, kun raakaruokinta alkaa olla jo kaikille tuttua. Sen huomannee jo raakaruokavalmistajien määrän räjähdysmäisestä kasvusta.
Niin tosiaan, lihansyönnistä en ole muuttanut mieltäni!

No niin, sit mennään.

Liha raakana vai kypsänä?

– Kyllä, minäkin olen ollut siinä luulossa joskus että kypsennettäessä lihasta häviää jotain oleellisen tärkeää. Mutta kun ei eri eläinlajien entsyymit vastaa toisiaan pl. ruoansulatusentsyymit, joudutaan ne kuitenkin pilkkomaan ruoansulatuskanavassa. Näin ollen ihan yksi lysti onko se liha raakaa vai kypsää.
Ainoa itse näkemäni ero näissä on se, että raa’an lihan voi kipata vaan suoraan kuppiin mutta kypsennys taas vaatii yhden toimenpiteen lisää. Tästä syystä meillä Capo syö raakaa ja Loru kypsää, koska eivät syö samoja lihoja ja pääsen näin helpommalla kun Capolle en ala lihoja keittelemään, mutta Lorulle taas annan vatsataudin jälkimainingeissa kaiken kypsennettynä.

Kuiduksi kasvista vai jotain muuta?

– Jep, on tullut itsekin tehtyä niitä kasvissoseita, nykyään ei enää. Kasvissoseistakaan ei ole haittaa ja jos se koiralla toimii niin asia kuitti. Itse kuitenkin koen kasvissoseet loppuviimeksi melko hintavaksi kuidunlähteeksi, kun ajatellaan niiden olevan kuitenkin suurimmaksi osaksi vettä ja kuidunlähteenä eivät ole niinkään tehokkaita. Muita kuidunlähteitä on monia, yleisimmin suositeltu nykyään on varmaan pellavasiemenrouhe. Meillä kuidut tulevat Capolle nappulasta (syö n. 40/60 nappulaa ja lihaa) ja tällä hetkellä Lorulle kaurapuurosta, jota sitäkään se ei tarvitse kuin ruokalusikallisen päivässä.

Vitamiinit?

– Olen näemmä joskus ollut myös sitä mieltä että kaikki vitamiinit kivasti saa koira kun syö sisäelimiä ja vähän kaikenmoisia rouheita ja jauheita kaiken maailman marjoista ja muista. Ja varmaan kyllä sekin on ainakin osittain totta. Mutta hirveän vaikea sanoa paljonko sitten mistäkin saa mitäkin lopulta. Maksa ja munuaiset on toki meilläkin edelleen A:n ja seleenin lähteenä, mutta noin muutoin lisät tulevat purkeista. Ei mistään pimpelipompelimarjajauhepurkeista vaan ihan siinä purkissa voi lukea vaikka sinkki, E, D tai kalsium. Samaten jodi tulee merilevästä ja omegat ja kumppanit lohiöljystä, mut ne ei olekaan vitamiineja!

Kananmuna?

– Kananmunaa meillä on aina tarjoiltu ihan kokonaisena mitään erottelematta ja miten sattuu, nykyään lähinnä kypsennettynä sitäkin, kun yleensä koirille menee mun jämät. Ja koska Capon mielestä raaka kananmuna on ällöä. Menee parta sotkuun.
Mutta muistelisin että oon ollut joskus sitä mieltä ettei saisi liian usein kananmunaa antaa. Sitä en muista onko mulla ollut itselleni jotain tarkempaa ohjeistusta mutta olettaisin etten ole koskaan tarjonnut enempää kuin kerran tai kaksi viikossa kananmunan per nokka. Doh, tätä nykyä oon enemmän siihen kallistunut että ei muuta kuin ääntä kohti sen verran kuin haluaa antaa ja koiran vatsa kestää. Eikä muutu pulleroksi.

Kananmunankuorijauhe?

– Aiemmin käytin kananmunankuorijauhetta kalsiumin lähteenä, en enää. Pääsyinä se, että kalsiumin tarpeen täyttämiseksi täysin raakaa syövällä koiralla (joka ei siis syö luita), saisi antaa sitä jauhetta aika paljon. Ellei koira ole pikkuinen. Toinen syy on se, että jos koirat saa munankuorista suurempia paloja, se tulee sulamattomana ulos. Niin että sulavuus voi sitten olla mitä on ja niin ollen myös hyödynnettävyys. Tästä syystä jos lisäkalsiumia tarvitaan, meillä menee kalsiumsitraatti.

BARF vai raakaruokinta?

– Olen aiemmin puhunut barffista, vaikka todellisuudessa meillä ei barffata eikä koskaan ole barffattu siten kuin Billinghurst sen tarkoitti. Niinpä puhun nykyisin ainoastaan raakaruokkimisesta kaiken hämmingin välttämiseksi. Tämä asia siis ei sinällään ole muuttunut mihinkään, mutta joissain teksteissä varmaan mainitaan tuo BARF. Ettei nyt kukaan joudu vallan hämmennyksen valtaan!

Varmaan näitä ois enemmänkin jos tähän hätään muistaisin. Sitä ehtii hölmöillä moneen otteeseen aina elämässä!

Tänään meillä on vain hyviä uutisia

Julkaistu , kirjoittanut .

 

Olemme olleet Vauhti-Raksun asiakkaita jo vuosikaudet, en muista tarkalleen kuinka monta vuotta mutta vähintäänkin viisi, koska Donin kuolemasta on vähän reilu viisi vuotta ja sekin ehti V-R:n antimista nauttia. Palvelu on aina toiminut hyvin, täsmällisesti ja tarvittaessa joustavasti.

Nyt kuitenkin kävi niin, että kun muutimme tänne Vihtiin, emme enää asu minkään lihaa toimittavan yrityksen kotiintoimitusalueella. V-R:llä on kyllä pysäkki Vihdissä, mutta meiltä tuolle pysäkille kertyy matkaa 23km, eli sama olisi käydä lähimmässä raakaruokaa myyvässä liikkeessä. Koska kuitenkin aika on tällä hetkellä melko lailla tiukilla ja lihaa menee niin paljon, haluaisin ne mielelläni kotiintoimituksena. Lähetinpä siis reippaana tyttönä sähköpostia V-R:lle ja kyselin mahdollisuudesta saada lihat kotiin asti. Vastauksessa luvattiin välittömästi ja ilman muuta toimittaa lihat meille kotiin. Ilmoittivat seuraavan toimituspäivän ja sitten ei muuta kuin lihaa tilaamaan! Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin se, että koska en ollut toimituksen aikaan kotona ja mieskin oli juuri hetkeä aiemmin lähtenyt töihin, pakkasi kuljettaja ystävällisesti lihat pakastimeen jotta ne pysyvät jäässä kotiintulooni asti. Jos joku on hyvää palvelua, niin tämä!

Sitten iloisuuteen nimeltä ”Lunan hyvä mieli”. Minun kiukkupussi on ollut pitkään hyvin aurinkoinen ja pitkäpinnainen koira, ei siis lainkaan kiukkupussin määritelmään sopiva. Sillä on ollut kova huomionkaipuu, tulee ite hakemaan rapsutuksia, nukkuu mielellään ihan liki ja pusuja on saanut vaikka kuinka paljon vaikka yleensä rouva Kersantti on niiden suhteen varsin säästeliäs. Luna ei yleensä ole kovin hurmioissaan toisten koirien läheisyydestä. Siis siitä, että ne nukkuvat tai muuten hengailevat hyvin lähellä sitä, ja varsinkin ällöä on jos koskettaa toista – siis yäk! Jostain syystä nyt läheisyys ei ahdista sitä lainkaan, nukkuvat Xenan kanssa lähes joka yö limittäinlomittain sängyssä koska molemmat haluaa olla kainalossa. Ennen tällainen järjestely ei olisi ollut millään muotoa mahdollinen, etenkään jos vielä minäkin olen siinä sopassa mukana. Mutta katsokaa, minulla on todiste! Ovat lähekkäin eikä Luna murise tahi yritä syödä ketään.

 

Sitten vielä sellaiset parit pikaiset uutiset että eilen tuli tieto jonka mukaan meillä on Xenan kanssa tästä lähtien vakituinen vepetreenipaikka, ja Capo taas pääsi mejäryhmään ettei tarvii vaan yksikseen itsekseen reenailla ja tehdä jälkiä itse omalle koiralleen. Hain Capolle syksyksi tokotreenipaikkaakin mutta saas nähdä, en ole ehtinyt todellakaan olla kovin aktiivinen talkoiden ja kisojen suhteen tuossa kyseisessä seurassa, joten voipi olla etteivät meitä kelpuuta.  Syksyä kuitenkin innolla täällä jo odotellaan jotta saataisiin Capon kisakausi taas kunnolla käyntiin, on hän ollut niin mahtava pikkumiäs, ja katsokaa miten tomera oli tänään Helsingissä. Tuomaria hänen tyyppinsä ei lainkaan miellyttänyt ja tulos VAL ERI4 mutta minun silmissä hän on maailman kaunein kääpiösnautseri <3 (älkää huomioiko minun juurikasvua, en oo oikeesti vaan ehtinyt huomioida hiuksiani! Lupaan tehdä sen mitä pikimmin).

 

Omnomnom, osa II

Julkaistu , kirjoittanut .

Viimeksi esittelin koiriemme ruokintaa aika pintapuolisesti, ja nyt ajattelin pureutua siihen hieman syvemmin. Tai ehkä paremminkin avaavammin, sillä yhteen blogitekstiin ei millään mahdu kaikkea mitä haluaisin sanoa. Edelleen käsittelen tässä barffausta omien koirieni ruokkimisen kautta, joten joitakin asioita ei välttämättä tule ilmi.  Barffaus kun on kuitenkin ruokintatapa jonka koostumisen tulisi olla hyvin yksilöllistä.

Tästä päästäänkin siihen, että mielestäni kaikki kaavat voisi heittää romukoppaan. Niin ne, kuinka paljon minkäkin painoisen koiran pitäisi syödä päivässä kuin nekin, missä suhteessa esimerkiksi kasvissosetta pitää olla jokaisen koiran ruokavaliossa suhteutettuna muun ruoan määrään. Toki ne voivat antaa suuntaa, mutta kaiken A ja O on nimenomaan juuri sen oman koiran tarkkailu ja ruokinnan suunnittelu sen mukaan. Ruokintaan ja etenkin määriin kun kuitenkin vaikuttavat mm. se onko koira steriloitu/kastroitu, koiran ikä, sukupuoli, aktiivisuustaso ja se, miten hyvin se hyödyntää ruokaa. Ja sitten tietenkin rotukohtaiset asiat sekä koiran terveydentila.

Luut

Luina meillä tosiaankin syödään lähinnä rustoluita, kylkiluutikkuja (myös esim. peuran, lampaan ja poron kylkiluita), possun selkärankapaloja,  sekä putkiluita. Näistä ravintorikkaimpia ovat putkiluut luuytimen takia, mutta välillä on hankalaa löytää halkaistuja putkiluita joista myös pikkusällit saisivat luuytimet syötyä, lisäksi aika useissa paikoissa putkiluita myydään onttoina tai ainakin luuydintä hyvin vähän sisältävinä. Putkiluista koira ei yleensä muutoin kauheasti irti saakaan niiden suuren koon ja kovuuden takia, ja siksi niitä yleensä käytetäänkin lähinnä ajanvieteluina. Luita meillä syödään muutaman kerran viikossa, jottei koiriin tulisi tupattua luumassaa liiaksi. Ovat kuitenkin aktiivisia harrastuskoiria, jotka liikkuvat paljon ja usein vauhdikkaasti. Broilerin ”luita” eli siipiä ja kauloja en laske luiksi ollenkaan, sillä ne muodostuvat pääosin rustosta ja sidekudoksesta lihan ja luun sijaan, eikä niistä siis saa kalsiumia jonka takia luut barffaavien koiranomistajien periaatteiden mukaan koirien ruokavalioon pääosin kuuluvat.

Meillä broilerin ”luita” eli lähinnä kauloja syödään oikeastaan vain siksi että ne ovat helppo aamuateria, koirat ovat tottuneet aiemmin kuivaruokaa ja kotiruokaa syödessään saamaan aamulla ruoan, ja hyvän aamurutiinin rikkominen tuntui turhalta. Kanankaulat olivat sopiva pieni naposteltava aamulla ennen ulosmenoa, joka oli vielä helppo ojentaa jääkaapista syötäväksi sellaisenaan. Koska siivissä ja kauloissa ei juuri lihaakaan ole, on aika ihmeellistä että ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä niin kalliita hintoja – nehän ovat barffituotteista kalleimmasta päästä. Hyöty kun on suhteellisen pieni. Lisäksi suuri osa barffaajista pitää broilerin siipiä luina jotka tyydyttäisivät koiran kalsiumin tarpeen. Sekin on väärin, ja pöyristyttävää on että suuri osa ”BARFiin erikoistuneista” tahoista kuten liikkeistä ja ruokintaneuvojista suosittelevat juuri siipiä lihaisaksi luuksi. Kun ei ole juuri kumpaakaan niissä. Meillä siipiä ei syötetty koirille laisinkaan ennen Capon tuloa, ja niiden syöttö tullaan lopettamaan nyt kun tällä hetkellä pakastimessa olevat loppuvat. Kauloja annan jatkossa edelleen koska ne tosiaankin ovat meidän perheessä sopiva aamupala-annos. Ja eivät ne täysin hyödyttömiä ole, rusto sisältää kollageenia joka on hyväksi muun muassa nivelille, mutta siivissä ja kauloissa sitäkin on aika vähän. Esimerkiksi kollageenin, hampaidenpuhdistuksen ja ajanvietteen vuoksi meillä rustoluitakin syödään, mutta ei kalsiumintarpeen tyydyttämisen vuoksi.

Koiriemme kalsiumintarve turvataan itse jauhetulla kananmunankuorijauheella.

Liha

Lihaa meillä syödään noudattaen sitä kaavaa, että lihaa tulisi olla mahdollisimman monipuolisesti, ja sen täytyy olla hyvälaatuista. Joitakin vuosia sitten koiralle lihaa ostettaessa esimerkiksi koirien raakaravintoon erikoistuneista liikkeistä tai vaikkapa tavarantoimittajilta saattoi usein saada lihaa joka oli kummallisen valkoista ollakseen edes suhteellisen laadukasta jauhelihaa. Nykyisin en tällaiseen ole enää juuri törmännyt, mutta pari vuotta meni niin että mitään en ostanut ennen kuin näin mitä saan, niin paljon ”lihan” seassa oli sidekudosta ja muuta höttöä josta koirille(kaan) ei ollut mitään iloa. Koirat toki osaavat hyödyntää vähän heikompilaatuistakin lihaa, mutta eivät nekään ravintoköyhällä ruoalla elä. Etenkin aktiivisempien koirien täytyy tietenkin saada tarvitsemansa energia ruoasta, ja sitä ne eivät saa jos liha ei ole laadultaan hyvää.

Koirat saavat suurimmaksi osaksi tarvitsemansa ravintoaineet hyvästä lihasta sekä sisäelimistä. Siksi meillä tarjotaan sisäelimiä säännöllisesti, ja pyrin löytämään mahdollisimman monipuolisesti niitäkin. Mainioita ovat sisäelinseokset, joita nykyään saa suht helposti. Possun ja broilerin sisäelinten lisäksi tällä hetkellä tarjolla on yhä enemmän myös mm. hevosen, lampaan ja poron sisäelinseoksia. Naudan sisäelinseokseen olen myös törmännyt, mutta vaikka sitäkin myytiin juurikin raakaravintoon erikoistuneessa liikkeessä, tuoteseloste paljasti sen kypsennetyksi.

Kananmunaa meillä tarjotaan kerran viikossa. Usein ohje kuuluu erottaa kananmunan keltuainen ja valkuainen erilleen ja syöttää koiralle vain keltuainen, mutta mielestäni se on aika turha toimenpide jos kananmunaa ei syötä liian usein.  Kyse on siitä, että valkuainen sisältää avidiinia joka estää biotiinia imeytymästä, mutta avidiini ei suurikokoisena molekyylinä pääse varastoitumaan elimistön puolelle eikä näin ollen myöskään estä biotiinin imeytymistä pitkäaikaisesti. Valkuainen sisältää myös monia hyödyllisiä ravintoaineita, ja tämän vuoksi meillä kumotaan kyllä ihan koko kananmuna koirien kuppiin kananmunapäivinä.  Kananmunan sulavuus on lähes 100%.

Usein barfiin vasta tutustuvat ovat vähän huolissaan siitä, saako koira raa’asta lihasta bakteereja ja loisia. Ensimmäiseksi ihmisten mieleen tulee yleensä salmonella. Salmonellariski on ylipäätään varsin pieni kotimaisissa siipikarjatuotteissa, ja jos sattuisi huono tuuri käymään, koiran elimistö on niin hapan ja lyhyt että se pystyy salmonellan käsittelemään. Salmonellaa on myös löydetty koirien kuivamuonista, joten riski ei kovin valtavasti kasva raakaruokaan siirryttäessä. Villit koiraeläimet syövät pilaantunutta ja haudattua ruokaa, ja niiden elimistö pääosin pystyy (tai ainakin pitäisi pystyä, edelleen..) käsittelemään ruoassa esiintyviä bakteereita hyvin. Immuunipuolustusongelmaisen koiran ruokinnassa asia on eri.

Ruoan keittäminen tai valmistaminen muuten kyllä tuhoaa bakteereja, mutta se muuttaa myös ruoan koostumusta monin eri tavoin huonommaksi ja vaikuttaa näin ruoan sulavuuteen, terveellisyyteen ja sellaisiin antioksidantteihin, rasvahappioihin ja entsyymeihin jotka olisivat koiralle todella tärkeitä.

Raa’an lihan tuottama terveellinen ärsyke mahahapoille parantaa myös koiran vastustuskykyä, ja siksi mielestäni raakaa lihaa on hyvä syöttää lisänä myös sellaisille koirille joiden ruoka koostuu pääosin kuivamuonasta tai kypsennetystä kotiruoasta.

Kasvissose

Kasvissoseesta pyrin tietenkin tekemään mahdollisimman monipuolisen. Pohjana on aina kurkkua ja salaattia, lähinnä niiden sisältämän kosteuden vuoksi sillä kun ne soseuttaa ensin, on helpompi soseuttaa myös muut ainekset. Kumpikaan näistä ei ole kovin ravintorikkaita, minkä vuoksi pyrin laittamaan soseeseen muita kasviksia ja erityisesti marjoja mahdollisimman monipuolisesti. Kasvissose on kaikesta huolimatta meillä lähinnä kuidun lähde, ja apu siihen että koirien uloste pysyy sopivana. Annostuskin on sellainen, jolla uloste ei ole liian löysää eikä kovaa, ja esimerkiksi luupäivinä sitä tarjotaan koirille enemmän kuin päivinä jolloin luita ei ole tarjolla. Periaatteessa koira tulee toimeen täysin kuiduttomalla ruokavaliolla, eikä se käytä kuituja kovin hyvin hyödykseen, mutta kuidut tosiaan ylläpitävät suoliston hyvää toimivuutta ja lisäksi ne lisäävät lyhytketjuisten rasvahappojen tuotantoa paksusuolessa.

Kasvikset soseutetaan koirille siksi, että niiden elimistö hajoittaa huonosti kasvisoluja, ja soseutettuna kasviksista on koiralle enemmän hyötyä. Myös pakastaminen vaikuttaa kasvisoluihin niin, että koiran on helpompi käyttää soseita hyväkseen.

Vitamiinien saannin pyrin turvaamaan monipuolisella sisäelinten syöttämisellä ja luonnollisilla lisäravinteilla, mutta ilman muuta kasvissoseenkin valmistan niin, että siitä olisi koirille maksimaalinen hyöty myös ravintopitoisuuden kannalta.

Lisäravinteet

Lisäravinteita ja niiden hyötyjä tulikin jo lueteltua viime postauksessa jonkin verran. Tarkemmin en avannut vielä niitäkään, joten tässä vielä uudemman kerran, teollisia lisäravinteita meillä ei syödä, vaan lähinnä näitä luonnollisia. Kananmunankuorijauhoa meillä siis syövät kaikki, ja syynä tietenkin kalsiumpitoisuus. Kaikkia lisäravinteita en anna kaikille enkä päivittäin, vaan heittelen vähän esimerkiksi treenitilanteen ja säiden (esim. kova pakkanen) mukaan noita koirien ruokiin milloin mitäkin ja vähän sen mukaan mitä kukin koira tuntuu eniten tarvitsevan. Seuraavassa luettelossa mainitut ravintoaineet ovat ne mitä ne sisältävät eniten.

Lisäravinteita lisään ruokaan sillä esimerkiksi marjat ovat kasvikunnan ravintorikkaimpia, mutta soseita varten on usein vähän hankala löytää marjoja kovin monipuolisesti. Yleensä kesäisin pakastan jossain määrin mustikoita, vadelmia, mansikoita (joita ei kuitenkaan tulisi syöttää kovin paljon) ja puolukoita, mutta kaikkein ravintorikkaimpia marjoja en ole tuoreina soseisiin lisättäväksi löytänyt. Niinpä olen ostellut noita jauheita ja rouheita kun ovat vastaan sopivassa kohtaa tulleet, ja lisäilen niitä tarpeen mukaan.

Meillä käytetyt lisät:

  • Tyrnirouhe, 100g rouhetta sisältää C-vitamiinia 126,9mg, A-vitamiinia 18,2mg ja E-vitamiinia 25,8mg. Suuren E-vitamiini- ja flavonoidipitoisuuden ansiosta mm. tukee hyvin immuunijärjestelmää. Tyrnimarjarouhetta syötän erityisesti sen C-vitamiinipitoisuuden vuoksi, joka on tärkeää kaiken muun lisäksi myös lihaksiston hyvinvoinnille. Syötän tyrnirouhetta yleensä kuuriluontoisesti kovilla pakkasilla ja silloin kun koira treenaa paljon ja lihaksisto on koetuksella. C-vitamiinipitoiset lisät ovat erityisen tarpeellisia nivelongelmaisille koirille.
  • Karpalorouhe, 100g rouhetta sisältää kversetiiniä 12mg, myrisetiiniä 22mg ja liknaania 1mg. Karpalomarjoilla on limakalvoja supistava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus, jonka vuoksi karpaloa kannattaa käyttää apuna jos koiralla on esimerkiksi virtsatietulehdus.
  • Oluthiiva sisältää erityisen runsaasti B-vitamiineja (esim. B1-vitamiinia 100mg/50g) ja lisäksi myös turkille ja kynsille tarpeellista sinkkiä. B-vitamiinit vaikuttavat positiivisesti niin moniin asioihin että niitä lienee turha edes luetella tässä. B-vitamiinia lisään kotona erityisesti Lunan ruokaan, sillä Lunalla on ollut muutamia oireiltaan vestibulaarisyndroomaan sopivia kohtauksia, ja siihen ei muuta hoitokeinoa ole kuin B-vitamiinin lisääminen ruokaan. B-vitamiini on hyväksi myös mm. pääkopalle ja kun Lunan hermot eivät aivan priimaa ole, on oluthiiva se lisäaine mitä lisään Lunan ruokaan useimmiten.
  • Mustaherukkarouhe, C- ja E-vitamiinipitoisuus korkea. Myös sinkkiä löytyy, ja sinkki on koiralle tarpeen erityisesti sen kynsien ja turkin hyvinvoinnin kannalta.
  • Ruusunmarjajauhe sisältää todella runsaasti C-vitamiinia, 270mg/100g mikä on 450% ihmisen päivän saantisuosituksesta.
  • Merilevä sisältää äärettömän monipuolisesti erilaisia vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita ja siitä syystä se on kananmunankuorijauheen lisäksi ainoa lisäravinne jota kaikki koirat meillä syövät kuuriluontoisesti säännöllisin väliajoin. Merilevä kerää elimistöön kerääntyneitä myrkkyjä ja raskasmetalleja, tuhoaa bakteereita ja lisää vastustuskykyä. Sen voi myös korvata nokkosella, joka on vielä asteen verran ravinnerikkaampaa.
  • Kananmunankuorijauhe, itse kotona jauhettu. Kananmunan kuori sisältää kalsiumia 1800-2000mg, ja sitä annostellaan yksi teelusikallinen per kilo lihaa. Jos koiralle ei halua syöttää luita, voi ne korvata kananmunankuorijauheella.
  • Öljyt. Kasviöljyt sisältävät vaihtelevia määriä E-vitamiinia, ja E-vitamiini tuhoutuu helposti pakastettaessa minkä vuoksi itse pyrin aina lisäämään E-vitamiinipitoista öljyä koirien ruokaan. Barffituotteet kun suurimmaksi osaksi aina pakastetaan. Niin eläin-kuin kasvirasvatkin ovat erittäin hyvin sulavia, ja runsaasti rasvaa sisältävä ruoka-annos viipyy pidempään mahalaukussa ja siten myös sulaa paremmin. Nykyisin useisiin öljyihin lisätään myös Omega-3-rasvahappoja jotka pitävät kunnossa suoliston limakalvoja ja lihasten solukalvoja sekä estävät paikallisia paksusuolen tulehduksia.

Omnomnom

Julkaistu , kirjoittanut .

Ja näin taas kuuluisan yleisön pyynnöstä tarpeellinen tietoisku meidän koirien ruokinnasta!

Meillä siis barffataan. BARF eli Bones And Raw Food (luita ja raakaa ruokaa) tai toisen tulkinnan mukaan Biologically Appropriate Raw Food (biologisesti oikeaoppinen raakaruoka) tarkoittaa siis kaiken suuren lyhenteen avaamisen jälkeen tapahtuneen päättelyn jälkeen koiran (tai kissan) ruokkimista raa’alla ruoalla niin kuin ne ovat syöneet jo ammoisina aikoina. Käytännössä siis 80% lihaa ja luita, 20% kasvissosetta, ja kaikki raakana. Tämä on aika pintaraapaisu aiheesta, jos jokin kiinnostuksen lamppu syttyi, voi asiasta lukea lisää esimerkiksi Malin Ekblomin kirjasta Koiran luonnollinen ruokinta.

Barfiin päädyin aikanaan kokeilujen kautta. Kun nelisen vuotta sitten muutimme nykyiseen ”kunnollisella” keittiöllä varustettuun asuntoon jossa on myös kohtuullisen kokoinen vain omaan käyttöön tarkoitettu pakastin, aloin pikkuhiljaa muuttaa koirien ruokintaa poispäin teollisista ruoista. Ajatuksena ei alunperin ollut siirtyä yhtään mihinkään ruokintatyyliin erityisesti tai pois teollisista kokonaan, vaan vähentää kuivaruoan määrää koirien ruoassa ja samalla muuntaa koirien ruokintaa laadukkaampaan ja niille sopivampaan suuntaan. Tähän ruokinnanmuutoksen suunnitteluun syynä oli se, että molemmilla perhospojilla oli vähän väliä vatsa sekaisin. Olin jo aiemmin pari vuotta yrittänyt löytää niiden vatsoille sopivimman vaihtoehdon kuivaruokinnan piirissä, mutta merkinvaihdokset hitaine totuttamisineen eivät auttaneet ongelmaan. Timillä vatsa oli sekaisin monta päivää joka viikko, Donilla noin kerran kahdessa viikossa pari päivää. Jauheliha-riisi -kuurit yleensä auttoivat yhdistettynä Attapektin syöttämiseen, mutta taas kun palattiin teollisiin ruokiin, alkoivat ongelmat. Kotiruoan valmistaminen niille ei aiemmin itsestäni riippumattomista syistä onnistunut ja pelkkä riisi-jauheliha -ruokavalio tuntui aivan liian yksipuoliselta.

Niinpä siis kun asianmukaiset tilat olivat käytössä, aloin välittömästi pikku hiljaa muuttaa koirien ruokavaliota. Ensimmäisenä niiden ruokavaliosta puolet vaihtui NEU:ksi. Aloin tehdä niille Yrjölän puuroa, keitellä lihaa ja puuhastella muitakin laatikoita. Donilla ripulointi loppui, mutta sen sijaan se ei enää saanut itse kunnolla ulostettua ulosteen ollessa kovaa ja kerääntyessä palloksi, jolloin sitä ei yksinkertaisesti saanut puserrettua ulos. Ei auttanut Levolac eikä juuri mikään muukaan, joten taas rukattiin. Noin kuukauden verran kokeilin tätä osin kotiruokintavaihtoehtoa, kun lähieläinkauppaan ilmestyi NEUn altia jossa kaikki liha on raakaa. Samaan aikaan sinne tuli myös naudanmaha- ja jauhelihapötköjä. Lisäsin koirien ruokavalioon näitä, ja tällöin aloin antaa kaiken lihan raakana. Olin ostanut joulukuun Voittajanäyttelystä Malin Ekblomin Luonnollinen ruokinta -kirjan, ja sitä luettuani ostin koirille myös naudan rusto- ja putkiluita. Koirien mahat alkoivat selkeästi olla paremmalla tolalla. Ripulointia ei esiintynyt enää ihan niin paljon, vaikka noin 1/3 ruoasta oli edelleen kuivaruokaa.

Tästä innostuneena luin kaiken mahdollisen käsiini saamani barffauksesta, ja tilasin Vauhti-Raksulta lihoja ja luita monipuolisemmin. Aloin totuttaa koiria kaikkeen mahdolliseen mitä käsiini sain. Mistään muusta ei mennyt kellään vatsat sekaisin tai tullut mitään muutakaan epämiellyttävää kuin rustoluista, niihin totuttelimme hieman pidempään. Kun niin luut, kasvissoseet, sisäelimet ja muukin hassunhauska meni sutjakasti alas, jätin kuivaruoan kokonaan pois. Tämä oli keväällä 2007, ja sen jälkeen eli reilussa kolmessa vuodessa Timillä on ollut ripuli tasan kahdesti kestäen noin yhden vuorokauden, Donilla ei ennen kuolemaansa eli vuoden aikana ollut vatsa sekaisin kertaakaan.

Lunalla ei koskaan ole ollut ongelmia minkään ruokinnan kanssa, ei myöskään siis barfin. Se vaihtoi ruokavaliota samaan tahtiin perhospoikien kanssa. Capo taas on barffannut koko elämänsä siitä asti kun siirtyi syömään muutakin kuin emänsä maitoa, eikä ole koskaan syönyt teollisia ruokia.

Ja miten meillä barffaus toimii käytännössä?

Aamuisin meillä syödään broilerin luita. Capo syö yhden broilerin siiven (n. 150g), Timi yhden broilerin kaulan (n. 50g) ja Luna broilerin siipeä jauhettuna, noin yhden siiven verran eli 150g. Lumppu syö siipensä jauhettuna koska ahne kakkiainen kun on, ei malta pureskella kunnolla vaan nielee niin isoja luunpalasia että monesti tulee sitten oksentamalla ylös. Aamuruoan lisäksi meillä ei oikeastaan muuten broileria syödäkään sisäelimiä lukuunottamatta jottei ruokinta mene liian yksipuoliseksi.

Iltaruoaksi on liha-kasvisateria. Pyrin syöttämään eri eläinten lihoja ja sisäelimiä mahdollisimman monipuolisesti, jotta koirat saavat kaikki tarvittavat ravintoaineet. Yleensä meillä on noin kymmenen eläimen osia pakastimessa. Samaten kasvissoseesta yritän tehdä mahdollisimman monipuolisen.

Lihaa Capo ja Luna syövät reilut 200g iltaruoalla, Timi taas 100g. Kasvissosetta tulee päälle kaikille minimissään pari ruokalusikallista riippuen päivän syödystä luumäärästä. Lisäksi kaikki syövät Nutrolinia, Timi Senioria, Capo Pentunutrolininsa viimeisiä rippeitä ja Luna tavallista Nutrolinia. Öljyt ylipäätään ovat hyödyllinen lisä millä tahansa ruokintatyylillä ruokitun koiran ruokavaliossa, ne sisältävät usein monia tarpeellisia ravintoaineita. Etenkin E-vitamiinipitoiset öljyt ovat usein hyväksi barffaavalle koiralle, sillä E-vitamiini tuhoutuu helposti pakastettaessa, ja useimmat barffaajathan säilyttävät koirien lihat pakasteessa. Öljyissä on usein myös paljon hyödyllisiä rasvahappoja. Kun ruokinta on tarpeeksi monipuolista, ei yleensä barffaava koira lisäravinteita tarvitse. Teollisia sellaisia emme mekään käytä (Nutrolinia lukuunottamatta), jotta ei balanssi heitä häränpyllyä. Luonnonmukaisista lisäravinteista lisään kaikille kuitenkin merilevää sekä itsejauhettua kananmunankuorijauhetta kalsiuminsaannin turvaamiseksi, ja yksilökohtaisesti muita ravinteita. Etenkin Timiä varten kananmunankuorijauhe on hyvä, sillä Timi ei enää syö muita kuin broilerin luita, ja koska broilerin luut ovat pääasiassa rustoa ja sidekudosta, haluan turvata senkin kalsiuminsaannin.

Näiden lisäksi Capo syö tyrnimarjarouhetta ruokansa mukana sen sisältämän c-vitamiinin takia, joka auttaa pitämään lihakset kunnossa. Tyrnimarja sisältää myös B2-vitamiinia joka on välttämätöntä normaalille kasvulle, joten pentuaikana se on myös hyödyksi. Capo on siinä määrin aktiivinen eläin joka myös treenaa lihaksia rasittavia lajeja, että mahdollisten ongelmien ehkäisemiseksi se tyrnimarjarouhetta syö. Samasta syystä se syö ajoittain b-vitamiinia sisältävää oluthiivaa. Myös muut koirat saavat tyrnimarjarouhetta esimerkiksi kovilla pakkasilla.

Liha-kasvisateria kaikkine kommervenkkeineen, jauhettua lohta, kasvissosetta, kananmunia, Nutrolinia, tyrnimarjarouhetta, merilevää, kananmunankuorijauhetta ja oluthiivaa. Lisäksi erityisesti Timiä varten Plaque Offia, jota myös Capo ja Luna saavat hammasongelmien ennaltaehkäisyn takia.

Luut ovat koirille hyödyllisiä niiden sisältämän kalsiumin, proteiinin, kivennäisaineiden ja rasvaliukoisten vitamiinien ansiosta. Luina meillä syödään naudan rustoluita, possun selkärankapaloja ja kylkiluutikkuja, poron ja lampaan luita, hirven luita.. Mitä satunkaan saamaan käsiini sopivina paloina. Suurin osa meillä syödyistä luista on varsin vähälihaisia, ja siksi liha-kasvisateria tarjotaan erikseen. Suurin hitti on ollut karvoineen päivineen kokonaisina karvoineen päivineen meille tuodut poron sorkat (pätkäisty jostain polven kohdalta poikki), niistä niin koirat kuin silloin vielä meillä asunut Perkele-kissakin pitivät kovin. Sen sijaan esimerkiksi kokonaiset sian sorkat eivät ole saaneet kovin kehuttavaa vastaanottoa, tosin Capolle en niitä ole vielä tarjonnutkaan. Rustoluita meillä syödään noin kahdesti viikossa, muulloin pienempiä vähälihaisempia luita.

Timi ei syö enää broilerin luita lukuunottamatta mitään luita, koska sen hampaat eivät enää oikein pure hyvin niihin. Se ei edes enää tahdo ottaa niitä syötäväkseenkään, ja tässä asiassa luotan sen arvostelukykyyn.

Sisäelimiä koirat syövät noin kolmesti viikossa liha-kasviaterialla, kananmunaa kerran viikossa. Ja siitäpä se niiden ruokinta sitten käytännössä koostuu.

Viimeisen viikon menu onkin ollut tällainen (aamuruoka joka päivä sama, joka päivä saavat myös kasvissoseen):

5.10. Naudan maha + porsaan kylkiluutikut
6.10. Porsaan sisäelinseos + kananmuna + porsaan kylkiluutikut
7.10. Kalkkunan jauheliha + riistaluut
8.10. Poron sisäelinseos + naudan rusto
9.10. Poron lihaluuseos
10.10. Sian kurkkutorvet + porsaan kylkiluutikut
11.10. Broilerin sydämiä kokonaisina + naudan rusto
12.10. Hevosen jauheliha + porsaan kylkiluutikut
13.10. Lohi (kokonaisena jauhettu) + kananmuna + kylkiluutikut