Avainsana-arkisto: tapahtumat

Kaiken maailman kissanristiäisiä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tällä viikolla on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä etenkin Capon kanssa. Kamerani runko on hajalla josta syystä kuvia ei oikein ole tarjolla, ja siksi kirjoittaminenkin on tuntunut hankalammalta. Kuvien kanssa on paljon kivempi kertoa asioita! Niinpä ympätään siis viikon systeemit tässä yhteen nippuun.

Tiistaina käytiin agiliitelemässä Ojangossa oman seuran kisoissa, olin tajuttoman väsynyt lyhyiden yöunien ja pitkän työpäivän jälkeen, ja se kyllä tuntui ja näkyi ohjauksessa. Jo rataan tutustuessa oli semmoinen epävarma fiilis vaikka radat itsessään tuntuivat helpoilta ja meille hyvin sopivilta – mutta jotenkin oli hirveän vaikea keskittyä siihen ohjaamiseen ja sitä sitten tehtiinkin ihan idioottimaisia virheitä. Otettiin heti ensi alkuun lentokeinu kun Capo tuli lujaa keinulle, olin kosketuskäskyn kanssa myöhässä ja kun sen sain sanottua, ei Capo enää saanut jarrutettua vaan tuli käytännössä mahallaan keinulta alas. Myös puomin alastulolta otettiin kontaktivirhe, kun en taas viitsinyt sitten keskittyä yhtään siihen ohjaamiseen, en edes huomannut koko virhettä ennenkuin mulle radan jälkeen siitä kerrottiin… Aikamme radalla oli koko luokan nopein (27 koiraa), ja kyllä harmitti jälkeenpäin että ei voinut sen reilun puolen minuutin verran aikaa keskittyä ja ohjata kunnolla. Iltakisat jotenkin tuntuvat aina vähän hankalilta kun lähden aikaisin aamulla töihin ja illasta olen jo yleensä melkoisen väsynyt, mutta eipä näkynyt pk-seudulla tai järkevän ajomatkan päässä olevan juurikaan kisoja viikonlopuille.

Tässä nyt kuitenkin video radasta, Facebookiin pitää olla kirjautuneena sisään jotta sen näkee. Videota ei itselläni ole enkä siitä syystä saa sitä muualle esille.

Torstaina Capo kävi toista kertaa hakutreeneissä. Jo ensimmäisellä kerralla se yllätti mielettömällä innokkuudella, mutta tänä torstaina vielä enemmän. Maasto oli yhtä piiloa lukuunottamatta melko vaikeakulkuista ja tietysti ekstrahankalaa noin pienelle, mutta sieltä se kiukulla puski läpi antamatta haastavan maaston, yli melko matalalta lentävien lentokoneiden tai minkään muunkaan muunkaan häiritä itseään. Tällä kerralla myös huomasi hyvin että Capo toimii hyvin ja itsenäisesti myös kun se jää ”yksin” tekemään töitä, eli kun lähetin sen keskilinjalta ja jäin sinne, Capo irtosi helposti kuutisenkymmentä metriä eteen (ja varmaan olisi irronnut pidemmällekin mutta piilojen syvyys oli 50-60m) taakseen katselematta ja jatkoi töitä vaikka olikin tiheässä metsikössä tietämättä yhtään missä minä olin. Ja maalimiehet löytyivät helposti! On se kivaa kun on koira joka on erittäin orientoitunut tekemään töitä minun kanssani mutta ei menetä toimintakykyään myöskään silloin, kun sen tulee ratkaista asioita yksin.

Tänään taas käytiin viettitestissä. En siitä nyt jaarittele sen enempää kun on video jonka lopussa tulee kommenttiraita josta selviää kaikki oleellinen. Olin kuitenkin taas ihan mahdottoman ylpeä pikku-ukosta, jonka lisäksi testissä olikin lähestulkoon pelkästään valkkareita ja sakemanneja, jokunen yksittäinen bokseri ja beussikin siellä oli. Ensin meitä katseltiinkin hieman pitkään, mutta Capo veti homman kotiin olemalla maailman hienoin pieni kääpiösnautserismies!

Numeroarvostelu (asteikko 1-5) oli kuitenkin seuraavanlainen, pitkän linjan IPO-harrastajien mukaan huippupisteet mille tahansa koiralle. Puolustusta ei Capolta testattu, se on testattu jo luonnetestissä.

Vietti 5

Saalistaminen 4

Otevoima 4

Otekäyttäytyminen 4

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=R9NamIMs3-A&feature=youtu.be]

Viettitestin jälkeen lähdimme Helsinkiin ihmettelemään Pride-kulkuetta. Haluan Capolle erityisesti raunioharrastuksen vuoksi paljon kokemuksia erilaisista tilanteista ja häiriöistä, ja Pride-kulkue sopi tähän tarkoitukseen erinomaisen hyvin. Paljon ihmisiä, musiikkia, melua, uudenlaisia alustoja… Ja jäbä ei ollut moksiskaan, paitsi ratsupoliisit hevosineen olisivat Capon puolesta voineet painua takaisin laitumelle. Ainoa mikä Capoa vähän jännitti oli rullaportaat metrolta tullessa ja sinne mennessä, mutta nekään ei enää ensimmäisen kerran jälkeen. Huominen otetaan ihan täysin levon kannalta ja uudet kokemukset saa jäädä pääkoppaan muhimaan.

Mukanamme Pridessa oli myös viikonloppukylässä oleva Romeo, ja Tiukin kerkesi meitä moikkaamaan, tässä mahdottoman ”upea” kännykkäkameralla otettu kuva triosta.

RotuRace 2012

Julkaistu , kirjoittanut .

Käytiin eilen juoksentelemassa RotuRacessa Luusereiden joukkueessa. Capo paransi tänä vuonna aikaansa viime vuodesta kolmella sekunnilla, tänä vuonna aika oli 9,84s. Capohan on kova poika juoksemaan ja oman vieheen perässä menee lujempaa, mutta vinttikoiraradan viehettä se ei oikein pidä minään enkä toisaalta kauheasti ihmettele, viehe kun oli tänä vuonna Capon kokoinen ja tehty muoviliuskoista, joten ilmeisesti Capo ei oikein hiffaa että se on ”saalis”. Tai jotain. Harjoituksiin ei tänä vuonna päästy lainkaan, joten tuollaista viehettä ei Capo ollut ikinä nähnytkään. Sen juoksua en itse asiassa tällä kertaa nähnyt lainkaan, Sini oli lähettämässä Capoa kun minä menin maaliviivalle valmiiksi vastaanottamaan ja kutsumaan. Lähdin juoksuun noin kymmenen metriä ennen maaliviivaa ja Tiinan mukaan se oli lähtenyt suoraan perään kovaa vauhtia, yritin päästä vain mahdollisimman pian maaliviivan taakse jotta ehdin tehdä vauhdissa U-käännöksen istualleni ottaakseni siitä kuvan radalta, mutta hieman hidas tuo kääntyminen oli sillä yhden kuvan ehdin räpsäistä ennenkuin oli sylissä innostuksesta ja riemusta ölisevä kullanmuru. 😀

Kivaa kuitenkin oli, vähän harmitti ettei kannattanut jäädä kuvaamaan oman suorituksen jälkeen, kaatosade tosiaan oli rankka ja alkoi melkein heti Luusereiden juostua ja niinpä päätin säästää kameraa ja suunnata kotiin. Tosin ilmeisesti kameran runko on rikki muutenkin, tarkennus ei ole oikein toiminut vähään aikaan ja eilen se heitti aina muutaman kuvan ottamisen jälkeen erroria ja ottaakseen lisää kuvia oli kamera aina laitettava pois päältä ja takaisin päälle mikä tietysti oli hieman hankalaa yhden koiran suorituksen kestäessä aina vain alta kymmenen sekuntia. Huoltoon taitaa siis seuraavaksi kameran matka käydä.
Ja tässä nyt se Capon ainoa juoksukuva:

PetExpo 2011

Julkaistu , kirjoittanut .

Työnteon lisäksi ehdittiin välillä laittaa leikiksi
Ikean Rotan kera.

Tänä vuonna PetExpossa Etsijäkoiraliittoa oli edustamassa meidän koirista vain Capo. Viime vuonnahan Luna väsähti jo ensimmäisen päivän puolivälissä melko totaalisesti koska PetExpon yhteydessä järjestetään Lapsimessut ja ilman muuta niiden takia suuri osa koiria tervehtineistä oli niitä natiaisia. Luna kyllä tulee toimeen lasten kanssa ihan ok, mutta sen täytyy kuitenkin tsempata niitä tilanteita sen verran että ne väsyttävät sen nopeasti. Niinpä on oivallista että nyt Capo voi hoitaa nämä lapselliset messuedustukset ja Luna sai viettää messutungoksen sijaan kivaa metsälenkkeilyviikonloppua isännän kanssa kotona.

Capon kanssa olikin sitten ihanaa messuilla, se on niin avoin, reipas ja kaikin puolin ihana koira että messuilu sen kanssa meni rentoutumisesta. Capo sai suurimman osan ajasta olla ihanan ison ständimme alueella vapaana ja jokaisen lapsen ja isommankin tervehtijän se otti vastaan heiluvan hännän ja virnistyksen kera. Koska päivät messuilla olivat suht pitkiä, Capokin oli aika väsynyt osan ajasta, mutta hienosti se osasi tulla jalkoihin ”piiloon” tai mennä häkkiin nukkumaan kun alkoi väsyttää jolloin se sai nukkua ihan rauhassa ständin suojassa. Lisäksi Capo tutustui sunnuntaina Satu Tuomistoon, ja siitä tapaamisesta kerromme enemmän jossakin vaiheessa toukokuuta!

Messari -10

Julkaistu , kirjoittanut .

Pieni hännän vipattaja <3

Viime viikonlopun vietimme Capon kanssa Messukeskuksessa Helsinki Winner 2010 -ja Suomen Voittaja 2010 -näyttelyissä. Luna teki torstaina urotöitä etsinnän parissa, ja se sai ansaitun viikonloppuvapaansa ruuhkaisesta Messarista.  Capseli kävi molempina päivinä kehässäkin minun kanssani hakemassa H:t, ja kotiin viemisiksi saatiin myös varsin merkillisiä arvosteluja.  Niissä luki mm. että Capo on ”tyypillinen koira” (kissako sitten?), sillä on ”outo värimerkki rinnassa” (???), ja että sillä on ”pehmeä karva”, jota Capon karva ei kyllä hyvällä tahdollakaan ole.  Oli sieltä toki löytynyt virheitä jotka ovat ihan totta, mutta nuo kohdat kyllä hieman kummastuttivat. No, onpahan nyt käyty harjoittelemassa yhdessä kehähommia vähän (kasvattajalle) tyyriimmin, mutta ainakin Capon esittäminen sujui minulta sunnuntaina huomattavasti paremmin kuin lauantaina joten hyötyäkin taisi hieman olla. Ja ensimmäistä kertaa trimmasin Capon kokonaan itse näyttelyä varten.

Loistamaan Capo pääsi kuitenkin Etsijäkoiraliiton ständillä ja muilla messuosastoilla kierrellessä ja liittoa edustaessa. Erittäin ylpeä olen pikkumiehestä, sen kanssa messupäivät ovat mitä mukavimpia. Ja kun väsymys iski, se hoksasi itse mennä häkkiin lepäämään ilman että tarvitsi erikseen käskeä. Kerta kaikkiaan ihana koira, johon olen tämän viikonlopun jälkeen vielä aiempaakin rakastuneempi <3

Shoppailupuolikin tuli taas hoidettua kuntoon, vähän liiankin kanssa. Tein itselleni tiukan lupauksen että ostaa saa vaan todellakin tarpeellisia asioita, ja ostoslistalla oli Capolle ja Lunalle uudet nimilaatat kaulapantoihin, Capolle uusi ruokakuppi Lunan rikkoman tilalle ja Nutrolinia kaikille. Jos tarjouksia löytyisi niin itselleni saisin myös ostaa joululahjaksi jonkin kirjan. No, eihän se lupaus mitään pitänyt. Nimilaattoja ei missään ollut lainkaan mikä oli todella omituista, uuden kupin Capo sai ja Nutroliniakin on taas. Mutta niiden lisäksi koirilla on myös uusi iso peti varustettuna kahdella Back On Track -minipeitolla, läjä uusia leluja ja muutama pussi namiskaa sekä Plaque Offia. Capo sai myös näyttelykansion, uuden patukan ja karstan ja lopulta vielä Pompankin.. Tämä tosin tapahtui ilman omaa panostustani ( O:) ), päätin että en osta Pomppaa sille koska sillä on Warmhow-ulkoilupuku ja Back On Track sekä tulossa siskoni kutoma villapaita, mutta aivan näyttelyn viime minuuteilla Capon isän Epun omistaja pyysi minua koettamaan Capolle Pomppaa jotta hän saisi Epulle oikean koon ostettua, kun Capo ja Eppu ovat hyvin samankokoisia. No, koetin sille Pomppaa ja koska Capo liikkui huomattavasti vapaammin edestä Pomppa päällään kuin Back On Track päällään, oli minun ikään kuin pakko ostaa se sille. Niinpä BOT siirtyy meillä vain treenikäyttöön ja Pomppa saa toimittaa lenkkimanttelin virkaa kun pitää päästä juoksemaan TÄYSIÄ. Timille taas shoppailin heijastinliivin ja itselleni Salme Mujusen kirjan Saalisvietti koiraharrastuksessa, Emma Parsonsin kirjan Ääni rauhoittaa, Jean-Pierre Hourdebaightin kirjan Koirahieronta (joka muuten maksoi vain 5e!) sekä trimmitarvikkeille oman pikku kassin. Lisätiedot ja suositukset ostoksista myöhemmässä vaiheessa jahka ollaan päästy testaamaan!

Nyt saa koirashoppailut hetkeksi riittää, Lunalle täytyy etenkin etsintätehtäviä varten ostaa töppöset mutta muutoin selvinnemme tällä varustuksella talven yli : )

Lemmikkimessut 2010

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikonloppuna olivat Messukeskuksessa Lemmikkimessut, ja Etsijäkoiraliiton koiraedustuksen hoitivat Capo ja Luna. Capo oli mukana molempina päivinä, Luna vain lauantaina.

Lunasta saikin olla ylpeä ja ihmeissään oikein toden teolla, heti aamusta miespuolinen kuvaaja tuli sitä kuvaamaan ja Luna suorastaan syöksyi rapsuteltavaksi. Lisäksi sitä oli useampaan otteeseen rapsuttelemassa lapsille ominaiseen vähän vähemmän kohteliaaseen tyyliin lapsia montakin samaan aikaan, mutta Lunalla vain häntä heilui ja ilme oli tyytyväinen. Loppuiltapäivästä se kuitenkin alkoi olla niin väsynyt että meni itse oma-aloitteisesti avonaiseen häkkiin nukkumaan, se ei tuossa häkissä siis yleensä viihdy jollei käsky käy. Tästä syystä päätin että Luna saisi sunnuntaina levätä kotona ja ottaisin vain Capon mukaan.

Etsijäkoirat saavat omat liivit vasta tasotestin suoritettuaan, mutta koska Capo oli ainoa paikalla oleva koiramme, sai se isänsä Epun liivin sunnuntain edustustehtävän ajaksi lainaan. Lisäksi koska minulla on jo oma työliivi (jonka siis myös ohjaajat saavat työtehtäviä varten vasta kun tasotesti on suoritettu) Lunan kanssa koirakkona toimimisen takia, ei haitannut niin paljoa että Capo sai tällaisen kunnian yhden messupäivän ajaksi.

Molemmista koirista olen jälleen kerran mielettömän ylpeä, Capokin käyttäytyi mahdottoman hyvin paikan päällä. Lisäksi haluamme onnitella meilläkin hoidossa olleita ja blogissa vilahdelleita Liloa ja Raita, jotka pentunäyttelyssä nappasivat molemmat luokkavoitot ja lopulta Lilo valittiin rotunsa parhaaksi pennuksi ja Rai sai vastakkaisen sukupuolen parhaan tittelin.

Shoppailuakin tuli taas harrastettua, kuinkas muutenkaan. Kaivoin viime viikolla kaapista esiin aikoinaan Donille ostetun haalarin, joka oli sille hieman väljä ja jonka kanssa odottelin Capon kasvamista jotta voisi koettaa voisiko Capo periä haalarin. No ei voinut, Capo lihaksineen oli kuin liian pieneen kuoreen tungettu makkara haalari päällään. Manttelina meillä on jo muutama kuukausi sitten etenkin treenejä varten ostettu Back On Track -mantteli, ja kylmempiä kelejä ja etenkin umpihangissa käytäviä liikuntatuokioita varten halusin sille myös haalarin. Niinpä myin Donin vanhan haalarin pois ja viikonloppuna ostin sille tilalle kaksiosaisen Warmhow-ulkoilupuvun jossa se pysyy lämpimänä mutta pystyy myös käyttämään kroppaansa oikein myös juostessaan TÄYSIÄ. Maanantaina lähes viidentoista asteen pakkasessa päästiinkin jo ensimmäistä kertaa ulkoilupukua kokeilemaan, ja selkeästi se oli Capon mielestä mukava päällä sillä yleensä Capo ei villapaitaa lukuunottamatta juuri ole pukineiden ystävä ja sen siitä kyllä näkee, mutta tämä puku ei menoa haitannut. Ainoa ongelma minkä huomasin, oli, että mahan kiristysnaru oli niin pitkä että se kiertyi loppulenkistä Capon varpaan ympärille. Nyt naru on jo lyhennetty sopivaksi, mutta pienen koiran kanssa siihen kannattanee kiinnittää huomiota.  Suosittelemme, ehdottomasti!