Avainsana-arkisto: terveys

Aktiivilomailua

Julkaistu , kirjoittanut .

Huhhuijakkaa. Viimeiset kaksi viikkoa olen lomaillut (tai no tarkemmin ottaen lomapäiviä oli kahdeksan ja vinguin siihen kolme palkatonta vapaata perään jotta sain kaksi viikkoa täyteen) mutta lepoa siihen ei ole juuri kuulunut, tosin ihan älyttömän kivaa on ollut. Pari päivää on mennyt koulussa mm. koirien anatomiaa, fysiikkaa ja sen sellaista opiskellessa, ja tuntikaudet harjoitustöitä tehdessä. Mutta mikäpä siinä on tehdessä kun se on kivaa!
Tähän alkuun myös sellainen varoitus että seuraava teksti tulee olemaan pitkä kuin nälkävuosi. Ei kannata edes aloittaa lukemista jos tuntuu että ei millään jaksa, mä laitan tähän kuvia niin kärsimättömimmät voi katsoa vaan ne!

Me ollaan treenattu. Ja treenattu. Ja treenattu. Ja… Älkää pelästykö, on koirat saaneet levätäkin, koulupäivinä ei reenattu. Tai Capo oli yhtenä päivänä mukana koulussa, mutta eipä siellä mitään kummempia tehty, vähän herra oli näytekoirana. Lisäksi oon parina päivänä työllistänyt itseni pihahommilla ja kaappien siivoamisella jotten vahingossa lähde treenaamaan.

Ensin parhaimmat uutiset. Kapteeni oli tosiaan yhtenä päivänä mukana koululla, ja vähän koeluontoisesti tein sille polviin laserhoidot, nehän on tuntuneet vähän kireiltä sillä sen ristisidevaurion jälkeen, eikä mainittavaa hyötyä ole ollut osteopaateista, lääkäreistä tai hierojista. Jos se on sylissä, pitää se polvet koukussa koko ajan. Luulen että polvet ovat olleet myös syy siihen, miksi se on ajoittain ollut haluton hyppäämään. Mitään vikaahan niistä polvista ei löydy, ne on vaan jääneet jäkittämään vaurion jälkeen, toinen polvi vaurion takia ja toinen siksi että se kuormittui niin paljon toisen jalan ollessa kipeä. Ainakin heti laserhoidon jälkeen sylissä ollessa Capo piti vasemman polven täysin rentona ja oikeankin huomattavasti rennompana. Kun päästin sen ulos pissalle, ei se olisi malttanut millään kulkea nätisti vaan ois pitänyt saada juosta täysiä ympyrää ja pomppia. Mikä ei välttämättä kerro muusta kuin koiran luonteenlaadusta, mutta mä pyhästi toivon että päästäisiin nyt eteenpäin tän asian kanssa ja päästäisiin Capon kanssa jatkamaan agikisojen merkeissä kun mun ei tarttis miettiä että onko se nyt kipee vai mikä on.

Xenan kanssa aloitin kettistreenit kun tuli tuossa mieleen viime viikolla että tosiaan talvikaudella ei paljon reenata muuta kuin korkeintaan pöytiä ja merkkiä. Pöydät jätin nytkin vielä talvitreenattavaksi ja pituutta en myöskään hyppyyttänyt, mutta muut esteet tuli käytyä läpi. Ennen kuin ehdittiin edes aloittaa niin siellä se neiti X sitten kökötti tikapuiden ylösmenolla että ”kato kun mä osaan nää kontaktihommat!”. Kauhean iloisena istui ja ylpeänä. Noh, onneksi tikapuilla ei alastullessa ole tuota ramppia joten ei tarvitse miettiä niin kovin ristiriitaisuuksia. Keinullakin koiran tulee pysähtyä käskystä ja jatkaa liikettä ohjaajan neuvomana joten tuskin me siihenkään joudutaan paneutumaan kontaktisöhellyksen vuoksi. Kaikki muut olikin sit ihan helppoa kauraa nohevalle pikku taistelijalle, tiistaina otin uudelleen kaikki esteet ja totesin että katellaan niitä sit taas ens keväänä, kun nyt menee hyvin ja ollaan katottu ne läpi niin mitä turhaan viilaamaan, saan sen vaan tekemään virheitä jos jotain. Eikä noilla kettiksillä ole muutenkaan mikään kiire vielä.

Sitten me ollaan tehty tottista. Oon ottanut nyt seuraamisiin mukaan tiukempia käännöksiä, ja ämmällähän meinaa välillä palaa vallan käpy kun se kiihtyy niin kovin. TOSIN usein oon huomannut että kun sillä alkaa se käpy palaa niin silloin on myös treenattu vähän liian pitkään kerralla. Laittaa koiran hetkeksi autoon huilaamaan ja koittaa sit uusiks, niin on taas ihan eri meininki. Ja tässä nyt puhutaan esimerkiksi siitä että vääntää ensin vartin kettiksiä ja siihen perään vartin tottista ilman taukoa ja alkaa viimeiseksi harjoitella tiukkoja käännöksiä ekaa kertaa. Ei oo voittajan valinta se. Eikä hyvän koirankouluttajan… Mut mistäs sitä oppis jos ei ois niin pirun tyhmä että tekee virheitä! Note to self: Ohjaaja vois muistaa kävellä reippaammin seuruuttaessa.

Tehotreenissä on nyt jäävien erottelut ”erikseen” eli ei seuraamisen yhteydessä, koska oon ollut taas hirmu fiksu ja huomaamattani ottanut eniten liikkeestä maahanmenoa ja niinpä toi tarjoaa hirveen herkästi sitä ensin. Nyt tulee istumisetkin jo ihan hyvin vaikka ottaisin niitä sekaisin maahanmenojen kanssa, mutta liikkeestä seisominen se on kuulkaa vaikea. Mikä johtuu siitä, etten ole opettanut Xenalle semmosta asiaa kuin paikallaan seisominen. Muiden koirien kanssa ”seis” on tullut opetetuksi pentuaikana siinä arjen ohessa, mutta Xenalla se ensinnäkin on ”odota” ja toisekseen se ei toimi treenikentällä niinkuin lenkillä, joten mun on opetettava sille joku sana erikseen treenaamiseen. Mitä pidemmälle kirjoittelen tätä niin sitä tyhmemmäksi itseni tunnen. : D

Kaikkein kovimmassa tehotreenissä on paikallaanmakuu. Xena ei välitä häiriöistä juuri ollenkaan (no okei, jos sen vierestä treenikentällä menis hevonen niin vois välittää, mut en ole viitsinyt testata), viimeksikin treenattiin niin että kentällä oli Xenan tehdessä paikkamakuuta kaksi muuta koiraa jotka tekivät vauhdikkaita luoksetuloja, leikkivät palloilla ja sen sellaista. Ainoa mikä Xenaa kiinnostaa on se, et SAISINKO MÄ  ÄITI TULLA SINNE!?

Vepeä käytiin tekemässä vieraassa rannassa kun käytiin eilen vierailemassa Action Dogsien vepetreeneissä. Nyt onnistui taas vienti ihan tosi hyvin, joten sen lisäksi tehtiin sitten se Xenan mielestä ah-niin-ihana veneen haku. Ää. Mä olin jo vähän päättänyt että vien tuon SOVEen vasta joskus ensi kesänä mutta nyt kokeneempi treenikaverikin oli sitä mieltä että onhan tuo valmis jo. Täytyy ehkä miettiä, ei me mitään menetetä vaikkei kiirehdittäisikään nyt sinne SOVEen. Kisakausi alkaa olla loppusuoralla ja etenkin SOVEpaikat täyttyy nopsaan.

Seuraavissa kuvissa vienti omassa rannassa tehtynä.

     
Sitten aksaa. Capon kanssa oon pyrkinyt tässä viimeisen kuukauden aikana vahvistamaan itsenäisiä keppejä. Että se ei niin herkästi vetäis niitä läskiksi jos kuu on väärässä asennossa tai minä en juuri silloin juokse kuin ballerina kun hän sattuu minua sivusilmällään vilkaisemaan. Tai jos mulle sattuu tulee hikka kesken keppien.  Ollaan päästy jo aika hyvään malliin, mutta joku siinä vaan tökkii. Hyvä sisäänmeno mistä vaan lähetettäessä, sit se pujottelee kaksi keppiä, pysähtyy ja kääntyy kattomaan että APUA. Ja sit kun sanon että mene mene ny niin sit se menee ne ja tahti kiihtyy niin et kaks vikaa keppiä taas pujottelee täysiä. Niin mitä ihmettä? Se osaa aivan hyvin, mut jostain syystä se menee just noiden kriittisten muutamien keppien kohdalla epävarmaksi. Kun alettiin reenaa tätä niin hyvä ettei se näyttänyt parin kepin jälkeen siltä kuin sitä uhattais piestä kun en kävellyt/juossut vieressä sen suorittaessa keppejä. Ja ei, sitä ei todellakaan ole koskaan piesty. Tänään päästiin siihen pisteeseen että saan jo jäädä ensimmäisen kepin kohdalle vaikka seisomaan, mutta se näyttää siltä kuin pyytäisi luvan että saako hän nyt suorittaa nuo keskimmäiset välit. Kääntyy kattomaan ja kun sanon että ”mene, mene” niin hirveällä draivilla loppuun. Jatkamme siis harjoituksia. Ja pidämme hyvän mielen. Xenasta ei muuta raportoitavaa kuin a) se vois hakea kyllä niitä hyppyjä paremmin b) olis suotavaa että kun harjoitellaan päällejuoksua niin sitä ei tehtäis niin et koira juoksee mun päälle ja sitten kierimme kaikki pitkin poikin kenttää c) niin tosiaan meillä alkoi Xenan kanssa toissapäivänä taas ohjatut treenit. Johan oli.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, tänään yhdistin viimeinkin Xenalle ensimmäistä kertaa haukkuilmaisun raunioille. Ämmyli paukutti siellä menemään vaikka kuin, Capon tavoin sekin haukkuu paremmin muita kuin minua. Aijoo muuten! Xempparille tänään myös ammuttiin raunioilla ensi kertaa sen ollessa hommissa. Ei häntä haitannut. Eikä haitannut viime viikolla tottistreeneissäkään. Siistii!

Että semmosta! Lumppari se vaan on yhtä iloinen kuin aiemminkin, ja erityisesti Nuppu on tykännyt semmoisista reissuista kun mennään mustikkaan ja samoillaan rauhalliseen tahtiin metsässä just niin kauan kuin halutaan. Hän on sellainen iloisa rentoilukoira. Meillä on muutenkin arki tän komppanian kanssa niin mukavaa, kaikki tulee hyvin toimeen keskenään eikä pihan vahtimista lukuunottamatta juuri oo tarvinnut keskustellakaan siitä miten missäkin tilanteessa käyttäydytään. Kullanmurut <3

 

Terveystutkimuksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Tämä viikko ollaan oltu ja tullaan olemaan kokonaan treeneistä tauolla, ja sen sijaan ollaan keskitytty terveysjuttuihin. Xena kävi eilen Mevetissä Axelsonilla tutkittavana silmien, polvien, kyynärien, lonkkien ja koko selän osalta.

Silmät terveet, koko selkä terve, polvet 0/0. Kennelliittoon lausuttaviksi lähti kyynär-ja lonkkakuvat, kyynärät 0/0 ja lonkat B/B tässä vaiheessa, katsotaan mitä sieltä tulee takaisin.
Lisäksi sain toissapäivänä tiedon siitä että minut on hyväksytty koirahierojakoulutukseen, jonka aloitan elokuussa. Nyt ois kauhee into päällä enkä millään malttaisi odottaa että pääsen aloittamaan koulutuksen!

Ollaan myös aloitettu koirien elämään keskittynyt mobiiliblogi, koska olen jostain syystä innostunut ottamaan välillä koirista kuvia kännykkäkameralla jos järkkäriä ei satu olemaan mukana tai lähellä, ja sama kai niillä kuvilla on tukkia vähän internettiäkin.  Mobiiliblogi on erityisen tärkeä koska elämämme on niin hämmästyttävän mielenkiintoista. http://sarjatulimms.blogspot.fi on osoite josta tuon mobiiliblogin löytää.

Pulmalliset punkit

Julkaistu , kirjoittanut .

Näin taas keväällä on käynnistynyt vähän joka suunnalla jokakeväinen punkkikeskustelu. Kokemuksia kaivataan ja niitä kerrotaan, ja pakkohan mun on nyt tässä blogikirjoituksen muodossa heittää omakin lusikka mukaan soppaan. Kaikki tässä kirjoituksessa perustuu vain omiin kokemuksiini.

Meillä on käytetty erilaisia punkkikarkoitteita viimeisten kahdeksan vuoden ajan. Tuona aikana koiria on ollut yhteensä viisi, eri kokoisia ja erilaisilla turkilla varustettuja. Ja oikeastaan ihan kaikin puolin erilaisia. On siis ollut pitkäkarvaista, on ollut lyhytkarvaista, on ollut matalaa ja on ollut korkeaa. Ensimmäisenä karkotteenkäyttövuonna koetin koirille yrttipantoja, ja totesin että niistä ei ollut yhdenkään koiran kohdalla minkään valtakunnan hyötyä. Tästä on niin paljon aikaa etten enää muista kuollaksenikaan mitä yrttipantoja ne olivat, mutta ainoa ero minkä huomasi aikaisempaan oli se, että pannoilla varustetut koirat haisivat voimakkaasti. Yrttipantakokeilut jäivät siis sitten siihen.

Seuraavaksi hommasin koirille Scaliborin punkkipannat, tuolloin meillä asustelivat Luna ja kaksi papillonurosta joista toisella oli erityisen massiivinen turkki joka oikein imi puoleensa punkkeja. Scaliborin pantojen käyttöönoton jälkeen en löytänyt koirista moneen kesään punkin punkkia, ja niiden käyttöönottoa edeltävänä aikana punkkeja kyllä löytyi hyvinkin usein. Scaliborin panta olikin pitkään ihan ehdoton lempparini, ja on taas tänäkin kesänä Lunalla käytössä. Perhospoikien kohdalla vaihdoin jossain vaiheessa tuon pannan liuokseen siitä syystä, että pitkäkarvaisella koiralla tahtoo mennä pannan ympäriltä karvat ihan hillittömään takkuun. Scaliborin pantaan olen kuitenkin muutoin ollut todella tyytyväinen.

Turkin takkuuntumisen takia laitoin tosiaan Timille sen parina viimeisenä kesänä Bayvanticin niskaan laitettavaa liuosta, ja Capon tullessa taloon sai sekin Bayvanticit niskaan, koska sillä en tahdo pitää minkään valtakunnan pantaa jatkuvasti päällä. Myös Xena sai Bayvanticin eilen ensi kertaa niskaansa, Lunan kanssa on helppo ottaa panta pois ennen uintia ja laittaa sen jälkeen takaisin, mutta hyvä kun kukaan muu ehtii edes nähdä vettä ennenkuin Xena on jo siellä saati että ehtisi ottaa jotain pantaa pois. Liuoksen teho kun ei heikenny vaikka koira uisi paljonkin. Eikä sillä, en halua myöskään Xenalla pitää jatkuvasti pantaa päällä. Myös Bayvantic on pitänyt meiltä punkit kokonaan poissa.

Muut syyt siihen miksi Luna käyttää kuitenkin pantaa vaikka muilla on liuokset on se, että ensinnäkin pannan voi laittaa keväällä päälle ja ottaa syksyllä pois eikä tarvitse muistaa kerran kuussa laittaa lisähärdellejä. Lisäksi panta on yli puolet halvempi kuin liuokset, tälläkin konkkaronkalla tulee kuitenkin koko kesän punkkimätöille ihan hyvin hintaa.

Sitten valkosipuli! Siinäpä aihe joka on tuntunut puhuttavan tänä keväänä erityisen paljon. Mun koirat syö valkosipulia ympäri vuoden kasvissoseen mukana. En ole koskaan havainnut sillä minkään valtakunnan vaikutusta siihen, tuleeko punkkeja vai eikö tule. Niinpä luotamme liuoksiin ja pantoihin ja jätämme valkosibali-intoilut muille. Ja ei, valkosipuli oikein annosteltuna ei ole vaarallista koiralle. Liiallisissa määrin toki.

Koirauimalassa

Julkaistu , kirjoittanut .

Ollaan tässä viime aikoina käyty ahkerasti koirauimalassa – vähintään kerran viikossa – kun Capon kropan reistailut on sitä vaatineet. Toki olen aiemminkin aina käyttänyt koiria myös talvikaudella uimassa sisäuimaloissa, mutta en aiemmin näin usein. Xenan ja Lunan mielestä uiminen on PARASTA, ja Capon mielestä TYPERINTÄ. Tytöt läträä ihan missä vaan onnensa kukkuloilla, Capo taas ei. Herra Kapteeni mielummin laittaisi miehistön uintihommiin ja itse toimisi työnjohtajana kuivana pysytellen. Niinpä onkin just sopivaa että juuri Capon pitäisi uida eniten! Onneksi mieheni on kiltisti lähtenyt mukaan apukäsipariksi jotta kaikki koirat saa puolen tunnin uintiajasta kaiken irti, yksin kun on vähän hidasta heitellä kahdelle lelua yhdestä päästä ja käydä samalla laittamassa toisesta päästä Capoa uimaan. Capolla onkin seuraava osteopaattiaika tässä viikon sisään (tarkkaa päivää en vielä tiedä, Capo on vakiosteopaatin akuuttilistalla mutta lupasivat järjestää ajan johonkin tämän viikon loppuun tai ensi viikon alkuun) ja nyt vähän jännittää mitä siellä sanotaan. On nimittäin venytelty, on uitu, on pidetty Back on Trackia ja kauratyynyä ja verryttelyt on hoidettu niin viimeisen päälle kuin voi, myös ihan normaalisti lenkeille mentäessä. Yleensähän lähdetään metsälenkille suoraan pihasta kun pihakin sijaitsee keskellä metsää, mutta nyt oon varmuuden vuoksi käynyt verryttelykävelyllä ensin hiekkatiellä niin että Capon on pitänyt kulkea alku- ja loppuverkat hihnassa.

Tänään onnistuttiin välttämään aiemmin piinannut kameran linssin huuruuntuminen uimalassa, ja sain vähän kuvia uintipuuhista. Viimeiset nelisen vuotta ollaan käyty Hyvinkään Koirakylpylässä, mutta nyt lyhyemmän matkan ja halvempien uintihintojen takia ollaan siirrytty käyttämään Helsingin koirauimalaa. Suosittelemme molempia edellä mainittuja paikkoja kaikille!

 

Tunnustuksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikoina blogeissa on kierrellyt kahta erilaista tunnustusta ja meille on näemmä sattunut kohdalle molemmat niistä, ensin Nathalielta ja sitten Josefiinalta. Kiitos molemmille, ihan kiva että tietää jonkun lukevankin näitä jorinoita! Molemmissa on kuitenkin sama idea taustalla, mutta Josefiinan tunnustuksen tarkoituksena on jakaa tunnustusta alle 200 lukijan blogeille (joka tarkoittaa ilmeisesti blogspotin lukijaksirekisteröitymismahdollisuutta) mutta meidän blogiin kun ei voi lukijaksi rekisteröityä vaan tiedän ainoastaan kuukausittaisten kävijöiden määrän joka taas on useita tuhansia, laitan nyt tämän Nathin version eteenpäin! Saimme siis seuraavanlaisen tunnustuksen:

 

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it – lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it – lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Meiltä tunnustus lähtee seuraaville: Whipped, Nita ja Noomi, Niittapanta naulakossa, Oiva ja Luka, Jehna ja Sofi.

Haasteiden kirjottelemisen lisäksi ollaan tässä treenattu ja myös jätetty treenaamatta. Capo kävi maanantaina osteopaatilla jossa sillä todettiin massiivinen virheasento lantiossa, todennäköisesti törmäyksen aiheuttama. Vamma on jo vanhempi, todennäköisesti joskus kesällä syntynyt. Tästä johtuen sillä on muutenkin liikeradat ja vähän kaikki vinksallaan, joten saatiin sitten taas agilitykielto, niinpä viikonlopun kisat jäi väliin. Koska ollaan ehditty näiden sairastelujen takia käydä Capon kanssa varmaan yhteensä kolmissa agitreeneissä elokuun alun jälkeen, pääsee Xena nyt paikkaamaan Capoa aksatreeneihin siihen asti että Capo on kunnossa. Kahden viikon päästä käydään uudemman kerran osteopaatilla tsekkaamassa tilanne. Capo saa kuitenkin normaalisti tottistella, lenkkeillä ja treenata raunioita (joskin vähän pitää kattoa mihin laittaa ukot ettei tuu jyrkkiä kiipeämisiä tms.) ja nyt ollaan kerran viikossa käyty uimassa myös jos vähän helpottais. Tottikset sillä onkin mennyt nyt ihan tosi hyvin, Capo tuntuu olevan ihan liekeissä! Huomenna meillä onkin tottisvalmennus jota odotan nyt tosi innolla.

Xena sen sijaan on treenaillut paljonkin asioita. Tänään oltiin taas hakutreeneissä, ja voi vitsi miten makee toi koira on. Sehän on aiemmin vähän mörköillyt vieraita ihmisiä ja varsinkin miehiä, mutta siitä ollaan päästy jo aika hyvin eroon hakutreenien aloittamisen myötä. Tänään treeneissä oli maalimiehillä jo pressut ja systeemit ihan normaalisti päällä, ja pari viime kertaa ukkoina on ollut myös miehiä. Tänään syvyyttä oli noin 50m, ja Xena lähti kuin tykin suusta ja vaikka ei viimeisellä piilolla heti löytänyt niin ei se vaan luovuta vaan haki kunnes löytyi. Sen mielestä haku on ihan maailman hauskinta puuhaa, ainoa tyhmä juttu on se, että mutsi tulee välillä laittamaan hihnaan!

Haun lisäksi ollaan tehty vähän agilityjuttuja, aloin opettaa Xenalle 2on2offia, mutta koska Xena automaattisesti tarjosi istumista alastulokontaktille, niin tehtiin sitten niin ja nyt ”koske”-käsky alkaa jo olla aika tuttu. Lisäksi ollaan tehty paljon takaakiertoja jotka onnistuu hyvin jo oikealtakin puolelta, ja lisäksi oon yhdistellyt takaakiertoa mm. putkeen niin että ensin takaakierto ja sitten putkeen. Vauhtia ja virtaa löytyy kuin pienestä kylästä, ja mikäs sen parempaa!