Avainsana-arkisto: terveys

Tulkoon mitä vaan, maailmanloppu huomenna

Julkaistu , kirjoittanut .

Tällä viikolla ollaan onnistuttu puuhaamaan kaikenlaista vaikka alkuun näyttikin pahalta, kun sairastuin itse pahemman kerran heti maanantain kunniaksi. Capo kun sai viime viikolla treeniluvan niin tokihan sitten edes jonkun oli oltava sairaana, ja niinpä tämänkin viikon treenit peruuntuivat koska en itse saanut treenata enkä ollut soveltuvassa kunnossakaan siihen.

Maanantaiksi olin varannut jo aiemmin Lunalle ajan eläinlääkäriin, sillä on jo jonkun aikaa ollut oikeassa kyljessä patti jota arvelin rasvapatiksi mutta joka yhtäkkiä nopeasti oli kasvanut tosi paljon, puolikkaan pikkusormenkynnen kokoisesta viinirypäleen kokoiseksi. Lisäksi patti ei liikkunut ihon mukana kuten Lunan muut rasvapatit, joten päätin käydä sitä näyttämässä lääkärilässä. Lunan mielestä oli ihan sairaan siistiä päästä kaksin mutsin kanssa liikenteeseen, hymy tosin siltä hyytyi kun lääkäri aloitti tutkimisen, mutta siihen asti oli kivaa! Ja toki myös tutkimusten jälkeen, kun sai paljon namiskaa. Ohutneulanäytteessä ei näkynyt muuta kuin rasvaa joten rasvapatti se lienee tuokin, mitään jatkotoimenpiteitä ei siis tarvita jollei patti kasva niin suureksi että se alkaa Lunan elämää haitata.

Muuten otettiinkin sitten melko rauhallisesti viikonloppuun asti, jolloin käytiin lauantaina Capon kanssa pyörähtämässä BATin kisoissa Ojangossa parilla agiradalla. Suoraan 8 viikon treenitauolta kisaradalle siis, ja siihen nähden kisat meni kyllä ihan hyvin. Capo oli oma ihana itsensä joka ei sortunut samoihin kohtiin mihin suurin osa – houkutteleviin putkisyötteihin ja muihin kohtiin joita moni etukäteen arveli hankaliksi ja jotka sellaisiksi osoittautuivatkin. Sen sijaan otettiin taas ääliövirheitä, muuten näteillä ja nopeilla radoilla jäi toisella kepeillä yksi keppiväli pujottelematta kun en saanut Capoa tsempattua keppien aikana mitä se pitkän tauon jälkeen olisi näemmä tarvinnut (kepit olivat aivan radan lopussa ja itselläni ei enää siinä kohti kulkenut flunssan takia melkein edes henki saati että olisin pystynyt Capolle jotain huutelemaan…) ja toisella radalla hylly kun Capo meni viimeiseen putkeen väärästä päästä. Kyllä harmitti kun oli TAAS niin pieniä, niin helposti vältettävissä olevia virheitä, mutta kai se on taas painettava leuka rintaan ja suunnattava kohti uusia pettymyksiä. Treeneissä menee aina niin nappiin ja makeesti, ja kisoissakin mokat on aina tollasia pikkuisia. Mut silti niitä on tehtävä ainakin yks per rata ettei vahingossa saatais jotain hyödyllisiäkin tuloksia.
No, Capo oli hieno, rakas ja paras oma itsensä, ja onnellinen täytyy olla siitä että jalkavamman jälkeen ylipäätään saadaan tätä harrastusta jatkaa. On se kyllä sellanen kullanmuru. <3 Sunnuntaina taas oli Xenan vuoro lähteä kaksin mutsin kanssa retkelle, ajeltiin Tampereen suuntaan tapaamaan Xenan Monni-veljeä. Monni oli kasvanut ihan hirmuisesti, viimeksi näin sen 8-viikkoisena ja silloin olivat Xenan kanssa tosi samannäköisiä, nyt Monnista oli tullut jo hirmu iso joskin tosi söpö pieni eläin. Loppuun siis Xenaa ja Monnia!

Puolivälissä

Julkaistu , kirjoittanut .

Capon saikku on saavuttanut puolivälinsä. Viikko siis takana ja viikko edessä, joskin vielä täyslevon lopettamisen jälkeen se saa ottaa ainakin viikon vielä rauhallisemmin ja treenaamatta, mutta kulkea vapaana. Nythän se on saanut kävellä vain valjaissa ja vain erittäin lyhyitä lenkkejä, lähinnä sen verran että tarpeet on saanut tehtyä. Se on ollut kyllä muutenkin normaalia rauhallisempi, eikä esimerkiksi lenkeillä ole vetänyt lainkaan vaikkei ole saanut juosta nyt yli viikkoon. Lisäksi se on vielä enemmän mammanpoika kuin yleensä, koko ajan pitäisi saada nukkua ihan minussa kiinni. On se vaan maailman parhain pieni koira, ja varsinkin nyt kun se on ollut kipeä, olen päivittäin miettinyt kuinka järjettömän paljon noin pientä eläintä voi oikein rakastaa. Capo on vaan niin erityinen. <3

Sisällä juniorit on saaneet leikkiä olohuoneen isolla matolla jotta Capolla olisi edes vähän äksöniä joka helpottaisi sitten sitä ettei pääse muuten paljon liikkumaan, ne kun leikkivät tuossa matolla maaten ja yleensä vielä niin että molemmat ovat selällään, ja niin Capon jalka ei rasitu. Sisäleikkien myötä Lunakin on innostunut monta kertaa hakemaan lelun ja tarjoamaan sitä minulle, ja sitten Lumppari on saanut leikkiä vetoleikkiä samalla kun junnut möyrivät matolla. Hirveän hyvin koko porukka toimii yhteen, nyt vaan odottelemaan että Capon jalka olisi varmasti parantunut ja pääsisi taas viemään kaikki kolme yhdessä metsälenkille.

Potilas Räkä

Julkaistu , kirjoittanut .

Ritari Räkä on taas käynyt lääkärissä. Kun ontuminen jatkui vielä eilenkin, varasin sille täksi päiväksi ajan toiselle eläinlääkäriasemalle josta myös röntgen löytyy. Minkään koiran terveyden kanssa en tietysti halua ottaa riskejä, mutta kaikkein vähiten silloin kun kyseessä on Capon jalka. Se on niin aktiivinen koira, että nytkin on jo parin päivän aikana sydäntä raastanut kun sen liikuntaa on pitänyt niin paljon rajoittaa. Missään tapauksessa en halua ottaa mitään riskiä siitä että ongelma olisi pitkäaikaisempi, ja siksi päätin että nyt otetaan varman päälle ja vaikkei mitään uutta löytyisikään niin olispahan ainakin katsottu.

Tämänkertainen lääkäri oli huomattavasti tarkempi tutkimuksissaan, ja totesi ettei Capon selässä ole mitään vikaa vaan ongelma on polvessa. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään, ei nestettä eikä mitään muutakaan ongelmaa, joten suurta vikaa ei voi olla, muuten edes nestettä olisi kertynyt jos ei muuta. Vieläkään Capo ei hirveästi reagoinut mihinkään paineluihin, mutta ihan vähän tuohon polveen kuitenkin. Epästabiilisuutta polvessa ei ollut. Niinpä lääkäri totesi että polven ristisiteessä voi olla pieni vaurio, ja hoidoksi saatiin lepoa kahdeksi viikoksi eteenpäin. Siinäpä sitä sitten on kun yrität tuon hullun pitää levossa etenkin kun on penikka talossa, mutta eiköhän se onnistu kun pidetään mielessä että tulevaisuudessa on kivempi juosta kun on paikat kunnossa.

Pelottaa vaan niin perhanasti että joku menee isommin vikaan tuon ristisiteen kanssa, sormet ristiin että tästä nyt kuitenkin selvittäis säikähdyksellä.

Lomaa loman perään

Julkaistu , kirjoittanut .

Asiat täytyy tehdä täysiä sillon kun asioita annetaan tehtäväksi. Sitä mieltä on Capo myös lomailusta, ja sopivasti samana päivänä kun treenikauden oli taas määrä alkaa agilityn ryhmätreeneillä, herra Räkä alkoi ontua. Tuju loma siis, sano. Räksää ei näy kyllä pikku kivut paljon haittaavan, huomasin eilen ontumisen kun Capo juoksi TÄYSIÄ – kolmella jalalla. Yhdelle kissoista oli jo etukäteen varattu lääkäriaika eiliselle ja Capo pääsi samalle reissulle mukaan, eipä siis tarvinnut paljon lääkäriin pääsyä odotella. Ensin jalasta ei tuntunut oikein löytyvän yhtään mitään vikaa, eikä se lopulta siellä ollutkaan. Capon ristiselästä vasemmalta puolelta löytyi pehmytkudosvaurio, joten Capo jatkoi sujuvasti lomaansa keskeytyksettä ja niin jäi tekemättä treenikauden aloitukset kaikissa lajeissa ja myös sunnuntaiksi suunniteltu kisakauden avaus. No, tärkeämpi se koiran terveys on kuin kisaaminen ja muu sellainen, mutta piru vie kun olin jo kuola valuen odottanut että pääsis Capon kanssa raunioille ja agilityradoille humputtelemaan.

Nyt se saa lepäillä ainakin puolisentoista viikkoa, ja jos ontuu vielä sen jälkeenkin, menen käyttämään sen röntgenissä, eläinlääkärillä jolla kävimme eilen, ei röntgeniä ollut käytettävissään.

Eilen lähdin kuitenkin Ojankoon katsomaan agilitytreenejä kuunteluoppilaaksi ja otin mukaan Xenan katselemaan suurta maailmaa ja tottumaan taas uusiin asioihin. Iskin sille pannan päälle toista kertaa sen elämässä ja ensimmäistä kertaa vaadin sitä kulkemaan hihnassa, mutta eipä pientä malinoisia niin vain hetkautettu. Hän siellä käveli häntä pystyssä kentän laidalla kuin omistaisi itse asiassa koko koiraurheilukeskuksen, eikä haitannut rakennustyömaan, helikoptereiden, jyrisevien autojen tai minkään muunkaan äänet. Tai mikään muukaan. Muita koiria Xena lähinnä komenteli, ja agilitya katseli istuen kauniisti jaloissa. Ihana pieni pakkaus!

Ennen Capon saikkua ollaan käyty paljon jälleen uimassa ja läträämässä sekä tietysti lenkkeilemässä oikein urakalla. Tässä joitakin tunnelmia viime päiviltä:

Sitä ja tätä

Julkaistu , kirjoittanut .

Pari viikkoa sitten olin Capon kanssa agilitytreeneissä ja ihmettelin että jopas on koira vaisu, teki kyllä kaiken mitä pyysin mutta jotenkin hirveän tahmeasti. Rata jota treeneissä teimme, ei ollut meille edes kovin haastava, kakkosten rata kyllä mutta sopi hyvin meidän vahvuuksiin ja vain yksi sellainen kohta siinä oli josta tiesin etukäteen että se täytyy ottaa tarkasti, putkisyötti siis. Lopulta laitoin tämän vaisuuden kuumuuden piikkiin, kyseinen ilta oli todella lämmin ja aurinko porotti suoraan kentälle eikä koiria saanut oikein mihinkään varjoon tai viileään. Seuraavana aamuna otin Capon mukaan töihin ja näin jälkikäteen katsottuna kaikeksi onneksi olin työasioiden takia peruuttanut aamupäivän rauniotreenit, sillä Capo ei ollut lainkaan oma itsensä. Ainoa milloin sillä oli ylipäätään minkään valtakunnan mielipidettä mihinkään, oli kun kävimme katsastamassa autoni ja Capo sai raivarit katsastushallissa kun se tajusi että joku vieras mies ajoi hänen Jumalten Vankkurinsa sisään ja alkoi käpälöidä sitä… Tunnustelin sen läpi mutta eihän se minulle mitään kipua näytä, vähän jäykältä tuntui koko koira mutta mitään tiettyä kipupistettä en huomannut. Jälleen onnenkantamoinen oli mukana ja olin jo aiemmin varannut juuri sille päivälle Capolle hierojan. Hieroja totesi että sillä on niska aivan tuhannen jumissa ja muukin kroppa enemmän tai vähemmän. Hieroja arveli tunnin kopeloinnin perusteella että Capo on johonkin itsensä töytäissyt mikä ei varmasti ole kovin kaukaa haettua kun tuo eläin ei osaa itseään yhtään varoa.

Niinpä ollaan siis otettu aika hissun kissun nämä viikot, agility on ollut pannassa kokonaan ja pannoista puheen ollen Capolla pantakin on vaihtunut valjaisiin. Muutakaan treeniä ei olla oikein tehty, tämän viikon torstaina oltiin raunioilla ja samalla tekemässä vähän tottista kun lupa siihen saatiin. Venytelty ollaan sitten senkin edestä ja kauratyynykin on ollut kovassa käytössä.

Sairastelujen ohella ollaan käyty aika ahkeraan uimassa ja lenkkeilty pikkuakka Tiun kanssa pariin otteeseen. Ensi viikosta lähtien saadaan taas treenailla entiseen malliin ja kaikenmoista muutakin menoa on luvassa, kuvat kuitenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten tässä meidän viimeinen pariviikkoinen rennompaan tyyliin. 🙂