Avainsana-arkisto: toko

Aktiivilomailua

Julkaistu , kirjoittanut .

Huhhuijakkaa. Viimeiset kaksi viikkoa olen lomaillut (tai no tarkemmin ottaen lomapäiviä oli kahdeksan ja vinguin siihen kolme palkatonta vapaata perään jotta sain kaksi viikkoa täyteen) mutta lepoa siihen ei ole juuri kuulunut, tosin ihan älyttömän kivaa on ollut. Pari päivää on mennyt koulussa mm. koirien anatomiaa, fysiikkaa ja sen sellaista opiskellessa, ja tuntikaudet harjoitustöitä tehdessä. Mutta mikäpä siinä on tehdessä kun se on kivaa!
Tähän alkuun myös sellainen varoitus että seuraava teksti tulee olemaan pitkä kuin nälkävuosi. Ei kannata edes aloittaa lukemista jos tuntuu että ei millään jaksa, mä laitan tähän kuvia niin kärsimättömimmät voi katsoa vaan ne!

Me ollaan treenattu. Ja treenattu. Ja treenattu. Ja… Älkää pelästykö, on koirat saaneet levätäkin, koulupäivinä ei reenattu. Tai Capo oli yhtenä päivänä mukana koulussa, mutta eipä siellä mitään kummempia tehty, vähän herra oli näytekoirana. Lisäksi oon parina päivänä työllistänyt itseni pihahommilla ja kaappien siivoamisella jotten vahingossa lähde treenaamaan.

Ensin parhaimmat uutiset. Kapteeni oli tosiaan yhtenä päivänä mukana koululla, ja vähän koeluontoisesti tein sille polviin laserhoidot, nehän on tuntuneet vähän kireiltä sillä sen ristisidevaurion jälkeen, eikä mainittavaa hyötyä ole ollut osteopaateista, lääkäreistä tai hierojista. Jos se on sylissä, pitää se polvet koukussa koko ajan. Luulen että polvet ovat olleet myös syy siihen, miksi se on ajoittain ollut haluton hyppäämään. Mitään vikaahan niistä polvista ei löydy, ne on vaan jääneet jäkittämään vaurion jälkeen, toinen polvi vaurion takia ja toinen siksi että se kuormittui niin paljon toisen jalan ollessa kipeä. Ainakin heti laserhoidon jälkeen sylissä ollessa Capo piti vasemman polven täysin rentona ja oikeankin huomattavasti rennompana. Kun päästin sen ulos pissalle, ei se olisi malttanut millään kulkea nätisti vaan ois pitänyt saada juosta täysiä ympyrää ja pomppia. Mikä ei välttämättä kerro muusta kuin koiran luonteenlaadusta, mutta mä pyhästi toivon että päästäisiin nyt eteenpäin tän asian kanssa ja päästäisiin Capon kanssa jatkamaan agikisojen merkeissä kun mun ei tarttis miettiä että onko se nyt kipee vai mikä on.

Xenan kanssa aloitin kettistreenit kun tuli tuossa mieleen viime viikolla että tosiaan talvikaudella ei paljon reenata muuta kuin korkeintaan pöytiä ja merkkiä. Pöydät jätin nytkin vielä talvitreenattavaksi ja pituutta en myöskään hyppyyttänyt, mutta muut esteet tuli käytyä läpi. Ennen kuin ehdittiin edes aloittaa niin siellä se neiti X sitten kökötti tikapuiden ylösmenolla että ”kato kun mä osaan nää kontaktihommat!”. Kauhean iloisena istui ja ylpeänä. Noh, onneksi tikapuilla ei alastullessa ole tuota ramppia joten ei tarvitse miettiä niin kovin ristiriitaisuuksia. Keinullakin koiran tulee pysähtyä käskystä ja jatkaa liikettä ohjaajan neuvomana joten tuskin me siihenkään joudutaan paneutumaan kontaktisöhellyksen vuoksi. Kaikki muut olikin sit ihan helppoa kauraa nohevalle pikku taistelijalle, tiistaina otin uudelleen kaikki esteet ja totesin että katellaan niitä sit taas ens keväänä, kun nyt menee hyvin ja ollaan katottu ne läpi niin mitä turhaan viilaamaan, saan sen vaan tekemään virheitä jos jotain. Eikä noilla kettiksillä ole muutenkaan mikään kiire vielä.

Sitten me ollaan tehty tottista. Oon ottanut nyt seuraamisiin mukaan tiukempia käännöksiä, ja ämmällähän meinaa välillä palaa vallan käpy kun se kiihtyy niin kovin. TOSIN usein oon huomannut että kun sillä alkaa se käpy palaa niin silloin on myös treenattu vähän liian pitkään kerralla. Laittaa koiran hetkeksi autoon huilaamaan ja koittaa sit uusiks, niin on taas ihan eri meininki. Ja tässä nyt puhutaan esimerkiksi siitä että vääntää ensin vartin kettiksiä ja siihen perään vartin tottista ilman taukoa ja alkaa viimeiseksi harjoitella tiukkoja käännöksiä ekaa kertaa. Ei oo voittajan valinta se. Eikä hyvän koirankouluttajan… Mut mistäs sitä oppis jos ei ois niin pirun tyhmä että tekee virheitä! Note to self: Ohjaaja vois muistaa kävellä reippaammin seuruuttaessa.

Tehotreenissä on nyt jäävien erottelut ”erikseen” eli ei seuraamisen yhteydessä, koska oon ollut taas hirmu fiksu ja huomaamattani ottanut eniten liikkeestä maahanmenoa ja niinpä toi tarjoaa hirveen herkästi sitä ensin. Nyt tulee istumisetkin jo ihan hyvin vaikka ottaisin niitä sekaisin maahanmenojen kanssa, mutta liikkeestä seisominen se on kuulkaa vaikea. Mikä johtuu siitä, etten ole opettanut Xenalle semmosta asiaa kuin paikallaan seisominen. Muiden koirien kanssa ”seis” on tullut opetetuksi pentuaikana siinä arjen ohessa, mutta Xenalla se ensinnäkin on ”odota” ja toisekseen se ei toimi treenikentällä niinkuin lenkillä, joten mun on opetettava sille joku sana erikseen treenaamiseen. Mitä pidemmälle kirjoittelen tätä niin sitä tyhmemmäksi itseni tunnen. : D

Kaikkein kovimmassa tehotreenissä on paikallaanmakuu. Xena ei välitä häiriöistä juuri ollenkaan (no okei, jos sen vierestä treenikentällä menis hevonen niin vois välittää, mut en ole viitsinyt testata), viimeksikin treenattiin niin että kentällä oli Xenan tehdessä paikkamakuuta kaksi muuta koiraa jotka tekivät vauhdikkaita luoksetuloja, leikkivät palloilla ja sen sellaista. Ainoa mikä Xenaa kiinnostaa on se, et SAISINKO MÄ  ÄITI TULLA SINNE!?

Vepeä käytiin tekemässä vieraassa rannassa kun käytiin eilen vierailemassa Action Dogsien vepetreeneissä. Nyt onnistui taas vienti ihan tosi hyvin, joten sen lisäksi tehtiin sitten se Xenan mielestä ah-niin-ihana veneen haku. Ää. Mä olin jo vähän päättänyt että vien tuon SOVEen vasta joskus ensi kesänä mutta nyt kokeneempi treenikaverikin oli sitä mieltä että onhan tuo valmis jo. Täytyy ehkä miettiä, ei me mitään menetetä vaikkei kiirehdittäisikään nyt sinne SOVEen. Kisakausi alkaa olla loppusuoralla ja etenkin SOVEpaikat täyttyy nopsaan.

Seuraavissa kuvissa vienti omassa rannassa tehtynä.

     
Sitten aksaa. Capon kanssa oon pyrkinyt tässä viimeisen kuukauden aikana vahvistamaan itsenäisiä keppejä. Että se ei niin herkästi vetäis niitä läskiksi jos kuu on väärässä asennossa tai minä en juuri silloin juokse kuin ballerina kun hän sattuu minua sivusilmällään vilkaisemaan. Tai jos mulle sattuu tulee hikka kesken keppien.  Ollaan päästy jo aika hyvään malliin, mutta joku siinä vaan tökkii. Hyvä sisäänmeno mistä vaan lähetettäessä, sit se pujottelee kaksi keppiä, pysähtyy ja kääntyy kattomaan että APUA. Ja sit kun sanon että mene mene ny niin sit se menee ne ja tahti kiihtyy niin et kaks vikaa keppiä taas pujottelee täysiä. Niin mitä ihmettä? Se osaa aivan hyvin, mut jostain syystä se menee just noiden kriittisten muutamien keppien kohdalla epävarmaksi. Kun alettiin reenaa tätä niin hyvä ettei se näyttänyt parin kepin jälkeen siltä kuin sitä uhattais piestä kun en kävellyt/juossut vieressä sen suorittaessa keppejä. Ja ei, sitä ei todellakaan ole koskaan piesty. Tänään päästiin siihen pisteeseen että saan jo jäädä ensimmäisen kepin kohdalle vaikka seisomaan, mutta se näyttää siltä kuin pyytäisi luvan että saako hän nyt suorittaa nuo keskimmäiset välit. Kääntyy kattomaan ja kun sanon että ”mene, mene” niin hirveällä draivilla loppuun. Jatkamme siis harjoituksia. Ja pidämme hyvän mielen. Xenasta ei muuta raportoitavaa kuin a) se vois hakea kyllä niitä hyppyjä paremmin b) olis suotavaa että kun harjoitellaan päällejuoksua niin sitä ei tehtäis niin et koira juoksee mun päälle ja sitten kierimme kaikki pitkin poikin kenttää c) niin tosiaan meillä alkoi Xenan kanssa toissapäivänä taas ohjatut treenit. Johan oli.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, tänään yhdistin viimeinkin Xenalle ensimmäistä kertaa haukkuilmaisun raunioille. Ämmyli paukutti siellä menemään vaikka kuin, Capon tavoin sekin haukkuu paremmin muita kuin minua. Aijoo muuten! Xempparille tänään myös ammuttiin raunioilla ensi kertaa sen ollessa hommissa. Ei häntä haitannut. Eikä haitannut viime viikolla tottistreeneissäkään. Siistii!

Että semmosta! Lumppari se vaan on yhtä iloinen kuin aiemminkin, ja erityisesti Nuppu on tykännyt semmoisista reissuista kun mennään mustikkaan ja samoillaan rauhalliseen tahtiin metsässä just niin kauan kuin halutaan. Hän on sellainen iloisa rentoilukoira. Meillä on muutenkin arki tän komppanian kanssa niin mukavaa, kaikki tulee hyvin toimeen keskenään eikä pihan vahtimista lukuunottamatta juuri oo tarvinnut keskustellakaan siitä miten missäkin tilanteessa käyttäydytään. Kullanmurut <3

 

Tasaisen tappavaan tahtiin

Julkaistu , kirjoittanut .

Taas on monen viikon huisin TÄRKEÄT (:D) asiat päivittämättä! Työ- ja treenitahti on tällä haavaa melko kiivas ja sitten pitäis vielä ehtiä jossain väleissä kupsuttaa tuota pihaa kun se vihdoinkin paljastui lumien alta ja näyttää vähän että mitä siellä kasvaa. Ainakin hulluna rikkaruohoja. Lisäksi meidän lenkkimaastot on niin huiman ihanat että nykyään tunnutaan olevan lenkillä tuplasti enemmän kuin ennen. Kaikki tämän postauksen pikkukuvat aikeavat klikkaamalla isommiksi.

Viikko sitten lauantaina käytiin mätsärissä hölmöilemässä pienen porukan voimin. Ensimmäistä ihan omaa koiraansa hankkimassa oleva pikkusiskoni esitti jokin aika sitten toiveen siitä, että saisi harjoitella koiran esittämistä jossakin mätsärissä, joten kun kerrankin oli lauantai vapaa ja Nelli kysyi meitä Veikkolan mätsäriin seuraksi, niin tokihan lähdettiin. Nannalle tuuppasin siis piuhannokkaan Capon, ja itse otin Xenan jälleen harjoittelemaan kopeloitavana olemista. Xena malttoi jälleen nätisti seistä kehässä mutta tällä kertaa tuomari oli vallan jännittävä ja Xenan mielestä siinä määrin epäilyttävä että ei saanut hampaita katsoa. Saatiin kuitenkin hyvä kokemus tästä, sillä tuomari oli hyvin kärsivällinen ja kävi useaankin otteeseen vain paijailemassa tyttöstä. Mitään sijoituksia tai muitakaan ei ymmärrettävästi tullut, mutta hyvä harjoitus silti, joten olemme vallan tyytyväisiä!

 

      
Xena kävi lisäksi putkiralliradalla, jossa ohjautui melko näppärästi siihen nähden että alla oli yhteensä kolmet agilitytreenit eikä se koskaan ole tehnyt noin pitkää ”rataa”.  Videolla omasta ohjaamisestani huomaa sen, etten luota Xenan irtoamiseen tarpeeksi vaan ohjaan sen hyvin pitkälle putkelle asti, jolloin tulee tuota päin hyppimistä. Mutta no, koiralla oli ikää 11kk, niin vähän treeniä alla ja mentiin noita putkia juoksemaan ihan ex-tempore eikä mitenkään suunnitellusti, joten siihen nähden meni ihan hienosti!

 

Capolla ja Nannalla taas meni todella hyvin, Nanna oli tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä minkään koiran kanssa minkään valtakunnan kehässä. Pienet harjoitukset ne otti ennen kehään menoa mutta siinäpä se. Toki pientä hienosäätöä vailla mutta hei, se meni ihan mielettömän hyvin! Rauhallista ja nättiä toimintaa, tuloksena PUN2. Ja todettakoon vielä että porukan kolmas koirakko Nelli ja Nelly (10,5v.) ottivat sekarotuisista ansaitun voiton kotiin, PUN1. Hauska ja rento päivä siis ja vielä saatiin kotiinviemisiäkin.

      
 

Sitten me ollaan reenattu. Capon seuraaminen on HUIKEA. Mielestäni nyt todella hyvä. Pienen treenitauon (ehkä kohta 2kk…) jälkeen jäävät on vähän levällään joten otettiin ne vähän työn alle eli lähinnä se että maahan tai paikalleen jäädään nopeasti ja perusasentoon ei siirrytä ennen käskyä. Jälkimmäinen on edelleen työn alla, ja se onkin meillä ollut hirmu hankala juttu viime ajat. No, jospa isona sitten. Agilitytreeneissä Capo on ollut vähän vaisu. Tekee kyllä mutta se TÄYSIÄ-asenne on ollut vähän kateissa viimeiset pari viikkoa. En siis ole suuremmin sitten hinkannut, ensi viikko otetaan lepiä jo senkin takia että treenien tilalla pitää talkootyönä osallistua episten järjestelyihin, ja lisäksi käytän miekkosen hierojalla.

      

      

Xena taas on edistynyt huimasti ns. kaikessa. Uskon että sen aivot alkoivat kehittyä kun koon kasvaminen loppui. Malttia on tullut lisää ja järkeä paljonkin moneen asiaan. Tottiksessa seuraaminen alkaa olla sen puolesta mallillaan että kontakti ja paikka on hyvä, perusasento todella vahva. Viettiä tuohon seuraamiseen pitää saada lisää, mutta sepä hoidetaan sitten kuntoon kun paikka on niin vahva ettei vietin nostattaminen saa sitä pistämään koko hommaa läskiksi. Jäävien opettelu jatkuu myös, vaihtelevalla menestyksellä. Agilityssa tuo näkyy olevan aivan tykki, harmi että ohjaaja tuntuu olevan suurimman osan aikaa aivan myöhässä… Viime viikolla Xena hyppäsi myös ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran hypyn ihan rimoineen kaikkineen. Pari viikkoa saa vielä hurjastella ilman rimoja, mutta jos kuvista ei löydy mitään kummallisuuksia niin sitten varmaan aletaan ottaa ne pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.

Haku- ja rauniotreeneissä on edistytty myös, risteily on ollut Xenalla teemana viime viikkoina ja ämmä se vaan tykkää!

      

      

Noniin, siinä ois sitten suurimmat taputeltu pakettiin. Tapahtumien ja treenien lisäksi ollaan tosiaan lenkkeilty hurjasti, on metsää missä kävellä niin paljon kuin sielu sietää, joka päivä löydetään vähän jotain uutta. Lenkkireittien varrella on myös vähän väliä järviä missä pääsee polskimaan, ja Xena käykin joka lenkin ohessa muutaman kerran polskimassa. Luna ei vielä ole innostunut pulahtamaan kuin pari kertaa, ilmeisesti vesi on sen mielestä vielä turhan kylmää. Ja koska vanha kiukkupussi on jo veteraani-iässä, päättäköön itse milloin vesi on sopivan lämmintä. Capo taas on sitä mieltä että uiminen on jumalan tapa merkata idiootit, joten sitä en ole saanut luonnovesiin vielä ollenkaan. Samasta syystä lähdettiin Nannan kanssa uittamaan tyttöjä pari viikkoa sitten kun Capo oli Helin kanssa reissunpäällä. Tässäpä loppuun vielä kuvia erilaisilta lenkeiltä. Myös nämä kuvat tosiaan saa auki isommiksi klikkaamalla. : )

      

      

Tähtäin eteen ja yläviistoon

Julkaistu , kirjoittanut .

Huhhuh. Viime aikoina on ollut hulluna tapahtumaa, ja kun blogikirjoittelun jatkaminenkin on mietityttänyt niin nyt ollaan kyllä pahasti jäljessä kaikesta. En vieläkään tiedä mitä blogin suhteen teen, mutta ehkä kirjoittelen hissuksiin ja katellaan sitten pidänkö taukoa koko touhusta vai kuinpäin.
No, aloitetaan tuolta toukokuun alkupuolelta! Käytiin Xenan kanssa Liljegrenin Hannun tottiskoulutuksessa, ja sieltäpä saatiinkin hirmu hyvät opit matkaan jatkoa ajatellen. Tuon tottispäivän suurin anti oli kuitenkin se, että mulla on jotenkin ollut koko ajan treenaamisen kanssa päällä sellanen että ”no tää on vielä pentu” -asenne, ja tietysti mulle on monet sitä sanoneetkin että se on nuori koira, älä hätäile. Mikä on tietyllä tapaa ihan totta, mutta nyt ne silmät aukes sen kanssa et kyllä siltä kuitenkin voi oikeasti jo vaatia asioita ja alkaa tehdä uusiakin juttuja… Ja, no, ollaan edistytty. Seuraaminen on edennyt huimaa tahtia (siis ihan oikeasti todella nopeasti), ja tänään aloiteltiin vähän jäävien opetteluakin kun kävin ennen Capon aksatreenejä tottistelemassa. Kokonaisuudessaan sain ihan hirvittävän määrän hyviä uusia vinkkejä, ja ollaan menossa Hannun luona käymään uudelleen heti kun taas päästään. Tottispäivästä lisää kuvia täällä.

 

Samaten ihan muutamassa viikossa Xena on saanut jostain malttia ja ollaan edistytty todella huimaa vauhtia paikallaan istumisessa ja seisomisessa, saan liikkua jo melko pitkiäkin matkoja koirasta poispäin ja se jaksaa silti kauniisti odottaa. Viimeisen pari viikkoa oon ollut ihan todella usein ällistynyt siitä mikä kaikki onnistuu niin hyvin, vaikka aiemmin ei ole onnistunut niin ollenkaan. Siis todella muutama viikko sitten Xena malttoi istua paikallaan niin kauan että otin yhden askeleen taakse ja yhden takaisin eteen. Maassa se ei malttanut odottaa ollenkaan, vaan pongasi sieltä ylös melkein jo silloin jos suoristin itseni. Ja sitten yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa että koira vaan odottaa treeneissä kivasti ja nätisti. o.O

Katsokaa nyt vaikka tätä! Kuten videosta huomaa, ensimmäisellä pätkällä Xenaa pidettiin lähdössä kaulapannasta kiinni koska se ei ole koskaan jaksanut odottaa siinä ja ollaan harjoiteltu sitä erikseen. Sitten kun toinen koirakko suoritti niin mä harjoittelin tuota odottamista ja totesin että koira pysyy niin hyvin, ja videon lopussa se sitten näkyykin että kauniisti istuu ja odottaa. Ja kyllä, palkka on abt koko ajan myöhässä ja palkkaussuuntakin on ihan viturallaan – siinäpä asia jota näemmä mun on harjoiteltava kun on nopeampi koira yhtäkkiä. Ja patukka on niin liian vaikea kaivaa, joten täytynee vaihtaa aksalelu narupalloon vaikka niitä varmaan sit tuhotaankin viis per treeni.

 

No sitten me ollaan käyty mätsärissä. Pääasiallinen tarkoitus tässä oli se, että halusin viedä Xenan vieraan ihmisen kopeloitavaksi, kun kaikki treenikaveritkin alkaa olla sille niin tuttuja ettei treeneissä kopelointi oikein aja tarkoitusta. Kaikenlaista tämmöstä pientä nuoren koiran kanssa häsäämistä. Se reissu menikin sitten ihan yli odotusten, ajattelin että me käydään siellä kehässä vähän pomppimassa ja riekkumassa ja turhaumahaukkumassa mutta mitä vielä. Mulikka se kauniisti ravaili ja seisoi kehässä vaikka ikänä ei olla semmosta harjoiteltu. Tuloksena PUN4, eli ihan hillittömän paljon parempi kuin mitä odotin. Mä ajattelin että jos kopeloinnit menee hyvin niin lähdetään kotio eikä edes jäädä mihinkään sijoitusskaboihin, kun ei sillä nyt oo niin merkitystä. Mutta jäätiin nyt sit kuitenkin (vaikka kopeloinnitkin meni oikein hyvin) ja näin kävi! Kuvat aukeaa isommiksi klikkaamalla.

      
Capo on hionut tokohommia vähän kerrallaan, en oikein vielä tiedä millä aikataululla taas mennään kokeeseen mutta vähän olen kelaillut sellaista että hiljaksiin treenailisin sen kanssa liikkeitä kuntoon stressaamatta mistään, ihan vaan siksi että Capon kanssa on hauska tehdä. Aksassa ollaan siinä pisteessä että kisoihin pitäis ilmottautua, kun mäkin oon saanut vähän jotain ryhtiä tohon ohjaamiseen. Eilen treeneissä Kapteeni oli melko vaisu, joten ens viikolla täytyy varmaan laittaa ilmoa menemään jos silloin on taas treeneissä normaali.

Mutta lauantaina Capo kävi Hamina KV:ssa hakemassa erinomaisen ja sunnuntaina käytiin Tuomarinkylässä hakemassa EH koska oli kuulemma liian lyhyessä karvassa. On se silti niin rakas muru, ja oli ihanaa saada se kotiin kokonaisen kahden päivän erossaolon jälkeen. Ja on noi koirat kyllä niin hitsautuneet yhteen, Kun Capo tuli kotiin niin tytöt muikeana parveili sen ympärillä ja pussaili varmaan vartin verran.

 

ALO2

Julkaistu , kirjoittanut .

Käytiin Kapteenin kanssa tokokokeessa, ja eihän se nyt ihan putkeen mennyt. Kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsin, olen ihan järjetön jännittäjä. Ennen koetta olen koko päivän kuin tulisilla hiilillä, en kykene keskittymään mihinkään tai ylipäätään tekemään mitään. Eilenkin tuntikausia ennen koetta mieheni oli laittanut minulle muutaman tekstiviestin, ja vaikka olen ne lukenut pariinkin kertaan, en todellakaan muista mitä niissä luki. Ehkä se jännitys joskus helpottaa, todennäköisesti ei. Sitten kun oma suoritus on ohi oli kyse mistä lajista vaan, on todella rento fiilis ja sellanen että voisin mennä heti uudelleen. Kai tässä täytyy jollekin psyykkisen valmentautumisen kurssille kohta lähteä ettei jännityksen takia menisi kisoja pieleen. Agilityssa se nyt ei ole niin vaikuttanut koska radalle päästyä jännitys lakkaa mutta tokossa hitaampitempoisena lajina se sitten tuntuu ihan koko ajan.

Ensiksi vaikka tästä nämä pisteet ja jäljemmässä sitten seliselit. Yhteenvetona tässä vois kuitenkin sanoa että kaksi ensimmäistä liikettä meni niinkuin suunnilleen pitkin, muutoin koko koe noudatti sitä kaavaa että mielestäni TÄYSIN POMMINVARMAT liikkeet meni ihan läskiksi ja ne joita eniten hermoilin, meni hyvin. Capo myös tuntui reagoivan aika paljon siihen että paikalla oli niin paljon ihmisiä ja koiria, agiradalla se ei siihen kiinnitä mitään huomiota mutta tokojuttuja ei koskaan olla tehty niin lähellä isoa väkijoukkoa koirineen.

Luoksepäästävyys 10
Paikallaanmakuu 8
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 6
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8

141p. 2-palkinto.

Luoksepäästävyys ja paikallaanmakuu meni ihan niinkuin yleensä eli hyvin, ei ongelmia. Ainoa mistä lähti paikallaanmakuussa pisteitä oli se, että Capon kanssa on nyt niin paljon hinkattu sitä ettei sieltä maasta nousta kun tulen takaisin, ettei se nyt sitten noussut käskystäkään, eli tarvitsi siihen kaksoiskäskyn.

Hihnassa seuraamisessa meillä on ollut vähän ongelmia sikäli että Capon mielestä hihna tarkoittaa taukoa, eli sillä haavaa ei olla töissä. Kaksi kertaa taisin ennen koetta seuruuttaa hihnan kanssa ja silloinkin se näytti vähän siltä että mitä sä muija meinaat, oot unohtanu mulle nää vermeet päälle?! Capo kun ei ole treeneissä koskaan kiinni, ainoastaan joskus autolle vietäessä tai sieltä tullessa jos jostain syystä on tarve. Sepä meni sitten justiinsa niinkuin tästä alustuksesta voi olettaa, Capo kyllä kivasti käveli oikealla paikalla vaan kontaktia alkoi näkyä vasta ekan käännöksen jälkeen kun se hiffasi että JAA SIIS SEURAAMISTA VAI? Täytyy jatkossa alkaa pitää sillä muutenkin kokeeseen parempaa pantaa jota ei pidetä päällä muuta kuin treenatessa, ja lisäksi tarvitsen ehdottomasti lyhyemmän hihnan jottei se häiritse.
Taluttimetta seuraaminen menikin sitten ihan nappiin niinkuin pisteistäkin huomaa. Capo huomas että jotain hommia pitäs tehdä. Videollekin se saatiin:

 

Molemmat jäävät meni muuten oikein hyvin, paitsi molemmissa Capo väisti minua ihan reilusti kun tulin takaisin eli nousi/istui ilman käskyä ja tosiaan väisti kunnolla, tiedä sitten mistä se johtui. Siitä pistemenetykset molemmissa, seisomisessa hiipi myös pari askelta perään ennenkuin pysähtyi.

No luoksetulo sitten. Capon ehdottomasti lempparein liike ikinä. Liike jossa se ei koskaan ole tehnyt yhden yhtä mokaa, ei treeneissä, ei missään. Liike jonka luotin menevän täysin nappiin varmasti, se on ylivoimaisesti Capon bravuuri. No ei ollut nyt kyllä. Lähti heti käskystä kyllä tulemaan ja lujaa tulikin, oli jo hetken perusasennossa mutta sitten saikin yhtäkkiä jonkin aivovamman ja kävi tekemässä pienen halkaisijaltaan noin puolen metrin haistelukierroksen ja sitten palasi uudelleen perusasentoon. Minä siinä aivan hoomoilasena että mitähän tässä nyt oikein tapahtui.. Tosi moni koira kyllä haisteli siinä samassa kohdassa että ehkä Capo sai nenään jonkun oikein mehukkaan hajun, mutta en ois uskonut että lähtis vaan lähtipä kuitenkin. Tosin se oli koko kokeen ajan vähän sen näköinen ettei ole aivan täysillä mukana vaan toinen aivopuolisko ehkä on vähän muissa maailmoissa, oisko sitten reagoinut vaan taas mun jännitykseen siten. Niinhän se aina melkein tekee kun olen itse jännittynyt.

Estehyppy on toinen liikkeistä joka on aina ollut aivan ehdottoman varma. Sitä ei ole koskaan tarvinnut hioa tai mitään, se on aina mennyt hyvällä rutiinilla. Vaan eipä mennyt nyt. Capo lähti käskystä aivan oikein heti hyppyyn, pysähtyi hetkeksi, totesi että jumankauta tossa on puolen metrin päässä se ärsyttävä snautseri (toim. huom. jostain syystä se oli Capon mielestä hyvin ärsyttävä, ei minun), hukkasi ajatuksen ja hyppäsi takaisin ja suoraan perusasentoon. ???? Kysyn vaan!

Tästä sisuuntuneena me ei todella jätetä tätä tähän mutta ehdottomasti tarvitaan kokemusta tuollaisesta häiriöstä jossa yleisö ja kilpakumppanit on hyvin lähellä ja joukoittain kun suoritetaan liikkeitä. Seuraavat kokeet jo katselinkin tähän keväälle ja nyt ei muuta sitten kuin parantamaan siihen ykköstulokseen.

Ollaan me täällä vielä

Julkaistu , kirjoittanut .

Sain muutaman huolestuneen yhteydenoton kun blogissa on kuulemma ollut liian hiljaista. 😀 Ollaan me tosiaan täällä vielä ihan hyvissä ruumiinvoimissa kaikki! Tässä on vaan ollut jos jonkinmoista säätöä vähän isompien asioiden kanssa jotka on töiden ohella vieneet ihan kiitettävästi aikaa. Kaikki koirat ovat aloittaneet taas treenit joululoman jälkeen ja muutoinkin on rehattu menemään entiseen malliin, mutta blogin päivittelylle ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa. Tänään sattui kuitenkin vähän rauhallisempi aamu ennen iltavuoroa, niin hoidetaanpa tämäkin pois alta.

Capo sai terveen paperit nyt myös osteopaatilta, ja saamme taas jatkaa agilityn parissa. Loma, kropan hoidot ja treenityylin muuttaminen ovat tehneet tehtävänsä, ja nyt mulla on aivan liekeissä oleva pieni parrakas treenikoira. Jo kun pakkaan kotona treenilaukkua ja Capo tietää että nyt on treenit edessä, se ei meinaa pysyä lainkaan nahoissaan. Pitää juosta ja vähän päästää ilohuutoja ja kytätä ovea että MILLON MENNÄÄN. Hän ei halua jäädä pois kyydistä, on oltava siis skarppina! Agilityn osalta ollaan käyty nyt yksissä treeneissä, Capo oli todella nopea, todella tarkka ja ihan mieletön, ja itse olin aivan totaalisen jäässä. Siis ihan kuin olisin ohjannut agilitya ekaa kertaa. Puujaloilla ja -käsillä varustettuna. Niinpä siis ilmoittelen pikkuherran kisoihin sillä siunaaman sekunnilla kun omakin ohjaus alkaa vähän sulaa ja tuntua paremmalta. Toivottavasti esim. HETI.

Ja mitä samaisen pikkujäbän tottikseen tulee, sielläkin se on ihan liekeissä. Tästä kovasta treeni-innosta seurauksena on ollut se, että perusasennot on vähän levinneet käsiin. Olen kuitenkin päätynyt siihen että treenaan vielä toistaiseksi perusasentoja takaisin kuntoon erikseen kotona ja hallilla niitä ei aleta liikaa hinkata koska Capon asenne treeneissä on nyt niin loistava, etten halua missään tapauksessa sitä latistaa. Tässä pieni video Capon seuraamisesta viime maanantailta.

Xena on kulkenut Capon treeneissä mukana totuttelemassa erilaisiin häiriöihin. Nokkiinsa se ei mistään häiriöistä ota, mutta viime agilitytreeneissä sillä kyllä meni kuppi ihan urakalla nurin aina kun muut pääsi tekemään Hauskaa. Sinällään hyvä, että ainakin intoa piisaa. Paljon ollaan saatu Xenan kanssa kehuja siitä, että Xena osaa tosi hyvin keskittyä treeneissä tekemiseen vaikka muuten onkin vähän kilipää eikä keskittymiskyky tai kyky rauhoittua varsinaisesti vielä ole sen parhaita osaamisalueita. Mut sit kun tehdään niin kanssa tehdään eikä hilluta! Pari viikkoa sitten oltiin taas Nina Mannerin tottiskoulutuksessa jossa aikaa on kullekin 2x10min, ja käytin toisen kymmenminuuttisen Xenan kanssa kun Capolla meni oma vuoro niin hyvin. Ninalta saatiin samoin noita keskittymiskehuja ja hän oli muutenkin sitä mieltä että Xena osaa niin hyvin kuin seitsenkuiselta voi odottaa. Jee! Xena on edistynyt muutenkin viime aikoina aika paljon eri asioissa kuten esimerkiksi hihnakäytös on entistä parempaa (ei olla paljon vielä harjoiteltu kun tulee pidettyä Xenaa tai muita koiria hihnassa ehkä noin kerran viikossa…) ja hallintakin on parantunut. Xena pääsi tottistreenien jälkeen leikkimään raunioryhmämme bc Kaikun, seropi Lucyn ja vanhanenglanninbulldoggi Greettan kanssa. Seuraavat kaksi kuvaa ovat siltä reissulta.

Lunalle taas on mietiskelty kaikenmoisia apuja selkäjumeihin. Capon fyssari koetti Lunankin pikaisesti läpi sen minkä pystyi, ja totesi että Lunalla on alaselkä jälleen vähän juminen. Ei pahasti, mutta hieman. Ongelma Lunan kanssa on se, että sitä ei voi viedä fyssarille, hierojalle, osteopaatille tai yhtään mihinkään muuallekaan missä vieraan ihmisen pitäisi voida käsitellä sitä. Niinpä hoitomuodoiksi näin alkuun otettiin jokaviikkoinen uinti (joka meillä onkin ollut jo syksystä asti kalenterissa) ja lisäksi koska BOT on toiminut Capolla niin hyvin, käyn hakemassa myös Lunalle BOTin verkkoloimen jahka ehdin sen kanssa sovittamaan. Uinnit ovat selkeästi jo auttaneet, Luna on taas jälleen paljon iloisemman ja rennomman oloinen. Toivottavasti BOTtikin auttaa. Sillä laillahan Luna ei ole kipeä etteikö se saisi liikkua normaalisti, fyssarin mukaan on jopa parempi että jatketaan liikkumista niinkuin ennenkin, Luna kuitenkin liikkuu suurimman osan lenkeistä tasaisella ravilla joka on ihan hyväksi selälle.

Kaikkein kivointa meillä on ollut viime aikoina kuitenkin lenkkeilyn osalta, läheinen järvi on jäätynyt niin hyvin että uskalsin viimein jäälle kävelemään koirien kanssa. Siten lenkkeihin saa paljon enemmän pituutta tarvitsematta kulkea omia jälkiään takaisin. Kolmperältä tuli vähän kuviakin, kaikki kuvat löytyvät täältä, mutta tässä nyt joitakin: