Avainsana-arkisto: uiminen

Lurun uimakoulu

Julkaistu , kirjoittanut .

Tässä kun on kesä ja hyvät säät tulleet, ollaan taas alettu viettää aikaa veden äärellä yhä enenevissä määrin. Loruhan kävi uimassa talvella koirakylpylässä kerran, mutta en kokenut sitä oikein mukavaksi tavaksi aloittaa uinti, ainakaan meidän kohdalla. Lorun mielestä koko touhu oli tyhmää kun sinne veteen vaan väkisin laitettiin ja sit oli uitava jos ei halunnut kuolla. Noh, jätimme tuolloin uimaharjoitukset tauolle ja odoteltiin kevättä ja luonnonvesien sulamista (ja lämpenemistä..).
Toukokuun alkupuolella käytiin ensimmäisiä kertoja sitten ulkona lotraamassa. Lorun mielestä uiminen oli edelleen epäilyttävää, joitakin kertoja se kyllä kepin perässä meni aivan pienen matkaa niin että jalat ei osuneet enää pohjaan, mutta vähän näytti hätä tulevan ja sitä myöden uintitekniikkakin oli aivan väärä, enemmän se ui ylös kuin eteenpäin.

Koska uiminen ei ole asia jota mun mielestä tarvii nuorella koiralla kiirehtiä, se ui jos haluaa uida eikä sen elämänlaatuun radikaalisti vaikuta jos ei uisi, niin en lähtenyt tätä asiaa mitenkään erityisesti stressaamaan. Mutsin elämänlaatuun ehkä hieman, koska silloin olisi haaveet vesipelastusharrastuksesta kyllä hävinneet kuin pieru saharaan : D
Plus että tiesin, et kyllä belgialaiset yleensä kuitenkin tykkää uida, ja Loru on nuori joten eiköhän se siitä. Kaikki jotka ovat osallistuneet koulun liikuntatunneille tietävät että mukavasta asiasta voidaan tehdä ikävä pakottamalla (allekirjoittaneen mielestä tosin koululiikunta oli parasta, mutta en tiedä kovin montaa jotka olis samaa mieltä :D) ja päätin jo talvella että se ui sit kun se haluaa uida. Siihen asti lotratkoon miten parhaaksi näkee. Heittelin sille ensin keppiä siten että sai hakea juosten vedessä ilman että tarvitsi uida, ja sitten pikkuhiljaa hieman syvemmälle. Lopulta tiistaina keppi lensi paikkaan jossa oli vähän äkkisyvää, ja Lorun piti käydä uimasille se saadakseen. Ei tarvinnut pitkää matkaa uida, mut kuitenkin. Siitä se sitten lähti. Nyt se polskii just sinne asti mihin keppi lentää!

Tässä vielä video tiistailta jolloin KukkuLuru ui ensimmäisen kerran! Edelleen uintitekniikka ei ole ihan paras mahdollinen, mutta muutaman kepin kun on hakenut, alkaa se rauhoittua ja ui paremmin. Tämä viskaisu oli tuon päivän viimeinen ja siinä se jo uikin ihan nätisti.

Otan kaiken tosissaan, se on välist tukala piirre

Julkaistu , kirjoittanut .

Nyt on näemmä joku hillitön pohtimisaika meneillään. Sen lisäksi että tuntuu että oon jatkuvasti vain töissä enkä ehdi tehdä juuri mitään muuta, nyt on myös kamala Olen paska koiranomistaja -kausi. Yhtä paljon teen koirien kanssa kuin ennenkin, mutta silti tuntuu että pitäisköhän tehdä vielä jotain enemmän. Tai paremmin. Tai saada edes joku koira joskus koe- tai kisavalmiiksi asti. Capo nyt tietysti voisi mennä milloin vain agilitykisoihin mutta taitaa mennä elokuulle ennenkun päästään taas kisaamaan, kun työvuorot näyttää hangoittelevan kisaamista vastaan. Tuntuu että koirat on tyytymättömiä elämäänsä ja ehkä ne KÄRSII kun ne joutuu oleen yksin kotonakin voi kamala. Vaikka ne hyvin harvoin joutuu olemaan yksin edes sitä kahdeksaa tuntia kun mun ja miehen työvuorot ja vapaapäivät menee aina ihan limittäinlomittain. Mutta silti tuntuu että teen koirien kanssa liian vähän. Pitäisi enemmän ja paremmin ja sielukkaammin. On tämä koiran omistaminen rankkaa puuhaa.

No, eilen illalla meillä kuitenkin kävi hieroja hieromassa Capon ja aloittelemassa Lunan hierontaa. Capo oli tavanomaisella tyylillään kiltti hierottava, pientä jumia löytyi takareisistä ja selästä. Tällä hetkellä meillä on kaikki koirat tauolla treeneistä Xenan haku- ja rauniotreenejä lukuunottamatta ja hieroja tuleekin käymään taas ennenkuin Capon treenikausi taas alkaa. Perinteisesti olen pitänyt aina heinäkuun vapaata treeneistä mikä on sikälikin ihan hyvä että kuumilla keleillä treenaaminen ei ole oikein mieleeni ja elokuussa olen itse lomalla jolloin voi sitten treenata niin että koirillakin on lepotauko alla.

      

Mutta! Lunan kanssa olen yhdeksän vuotta tehnyt hommia sen kanssa, että vieraita ihmisiä ei tarvitse pelätä, ja niiden voi antaa jopa koskettaa itseä. Lähtötilannehan oli se, ettei kukaan saanut koskea Lunaan kun se oli pentu, ja jos se jotain säikähti niin itsekin sain sen luokseni vain menemällä selin siihen kyykkyyn ja ojentamalla käden taakse namin kanssa. Toki tuosta ihan alusta ei mennyt kauaakaan kun sain itse tehdä koiralle ihan mitä halusin, mutta kukaan muu ei. Eläinlääkärissä Luna käy rokotuksilla normaalisti mutta muutoin sillä on aina kuonoside jottei satu vahinkoja. Kerran aiemmin Lunaa on yritetty vähän hieroskella koirahierojan toimesta, ja tuolloin Luna antoikin hieroa niskaansa, muttei mitään muuta, eikä se oikein rentoutunut ollenkaan. Tällä kerralla hieroja tuli meille kotiin ja hieroi ensin Capon jotta Luna sai rauhassa totutella hänen paikallaanoloonsa. Kun Lunan vuoro tuli, se tuli hyvin rennosti alustalle hierottavaksi ja vaikka pari kertaa murinalla viestitti että nyt alkaa olla sietokyvyn rajat vastassa jotain tiettyä paikkaa kopeloitaessa, lopulta se kellahti kyljelleen rentona makaamaan ja selkeästi nautti käsittelystä. Sitä ei nyt varsinaisesti hierottu jotta sille tulisi vain hyvä kokemus hierojan käynnistä ja ensi kerralla ehkä päästäisiin vähän taas pidemmälle tämän hieronta-asian kanssa. Kuten arvelinkin, sillä on selässä hieman jumia ja myös niskasta löytyi jumeja, ja niskan jumeja päästiin jo vähän hoitamaankin. Olen aivan ällistynyt. Lunalle yleensä on liikaa että meille tulee joku sille vieras (ja entistä pahempi on jos me mennään jonnekin vieraaseen paikkaan jossa on vieras ihminen kopeloimassa) ihminen ja alkaa kopeloida sitä. Ihan riittää jos vaikka ottaa sitä päästä kevyesti kiinni niin ei käy. Nyt se saatiin kuitenkin rennoksi ja hieman hoidettuakin, ehkä kaikki tää työ vuosien varrella on kantanut hedelmää!

      

Tänään pidin tuon iltahieronnan vuoksi Lunalla ja Capolla lepopäivän ja lähdettiin pelkästään Xenan kanssa lenkkeilemään ja uimaan Rebecan ja Cecilin kanssa. Ja nyt mulla on ollut sen jälkeen huono omatunto siitä että mulla oli vain Xena mukana, vaikka L&C eivät edes jääneet tuoksi ajaksi yksin kotiin ja kotiin tultua puuhailtiin pari tuntia kaikkien koirien kanssa pihalla. Meneeköhän nyt tää perfektionismi vähän yli?

No, Xenalla oli Cecilin kanssa hurjan kivaa, olivat melko lailla samalla aaltopituudella kun ovat aika saman ikäisiä. Kerrankin pääsi oikein kunnolla juoksemaan ja leikkimään toisen koiran kanssa. Kävimme ensin uittamassa koiria, sen jälkeen rauhallisella palauttavalla metsäkävelyllä (Xenan mielestä uintihommia ei voi hoitaa muuten kuin TÄYSIÄ) ja sitten käytiin vielä Ojangossa tekemässä ihan lyhyt treeni. Loppuun vielä kuvia siltä reissulta, kaikki kuvat löytyvät täältä.

      

      

Hunninko maailmankartalle

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun kaikki treenit on vielä joulutauolla, ollaan puuhailtu vähän muunlaisia juttuja. Pääosin jälleen kerran lenkkeilyä, ja lisäksi ollaan käyty taas uimassa. Capo alkaa olla siinä kunnossa että saadaan taas aloitella agilitytreenejä, katsotaan miten lähtee taas sujumaan ja mietitään sitten jatkoa sen pohjalta. Sormet ristiin että ei tulis taas takapakkia vaan saataisiin tänä vuonna treenata ja kisata enemmän kuin viime vuonna!

Siitä olen unohtanutkin kirjoittaa, että käytiin Xenan kanssa vähän Korrin Juhan katsastettavana sitä ajatellen että olisiko Xenasta puruhommiin jossain vaiheessa. Itsellä oli ajatuksena että jos aloittaa niin aloitetaan ensi kesänä, ja siihen asti Xena saa rauhassa kypsyä ja katellaan näitä lajeja mitä meillä nyt on ja erityisesti sitä tottista kuntoon. Tottiksen kanssa ollaankin oltu nyt muutama viikko tosi laiskoja kun tottistreenit on tauolla ja itse olen tehnyt niin paljon töitä ettei ole oikein ehtinyt itsekseen lähteä mihinkään treenaamaan. Mutta siis ne purujutut, Juha oli kanssani siitä samaa mieltä että Xena saa vielä vähän kypsyä, mutta totesi sen vaikuttavan siltä että voisi olla suojelussa lahjakas. Kaikki tarvittavat ominaisuudet löytyivät, ja Xena jopa yllätti minut olemalla välittämättä siitä, että vieraan miehen kanssa leikkiessä se ei silmäänsä räpäyttänyt kun Juha teki sitä kohti äkkinäisiä, uhkaavia liikkeitä. Mut no, kattokaa ite!

Uudenvuodenpäivä vietettiin piiiiitkän lenkin lisäksi koirauimalassa, jossa tytöt oli taas ihan liekeissä ja Xenaa ei meinattu saada koko allasosastolta pois ollenkaan, ja Capoa otti päähän koko touhu. Tällä kertaa käytiin Hyvinkäällä uimassa kun Helsingin uimala oli uudenvuodenpäivän kiinni.

Sitten siitä tottiksesta, ollaan tosiaan vähän oltu tauolla. Ja tänään kun otettiin pikkuisen perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia, niin kylläpä huomasi ettei olla treenattu… Peruasennot oli ihan ok, mutta seuraaminen oli aika haahuilua kyllä! Tosin tähän saattoi vaikuttaa alustan liukkaus, viereinen koirapuisto (jonka takia hajuja oli tosi paljon, varsinaisesti koirapuiston koirat eivät sitä häirinneet) ja vähän matkan päässä odottava Brimi.

Tänään käytiin siis Vantaalla Lindan ja Brimin kanssa minitokoilemassa ja sitten vietiin pennut leikkimään keskenään. Xena sai kerrankin leikkiä niin ettei kukaan muu pomottanut sitä, joten se kävi sitten vähän pomottamaan Brimiä. Brimi on siis viisikuinen(?) holskuntoukka. Lisäksi saatiin ekaa kertaa Xenan elämän aikana otettua siitä sellainen kuva josta vähän näkyy millainen elikko se nyt on. Tässäpä siis tämän päivän tunnelmia, mä olen niin rakastunut tohon pieneen mulineksiini. <3

7kk!

 

Koirauimalassa

Julkaistu , kirjoittanut .

Ollaan tässä viime aikoina käyty ahkerasti koirauimalassa – vähintään kerran viikossa – kun Capon kropan reistailut on sitä vaatineet. Toki olen aiemminkin aina käyttänyt koiria myös talvikaudella uimassa sisäuimaloissa, mutta en aiemmin näin usein. Xenan ja Lunan mielestä uiminen on PARASTA, ja Capon mielestä TYPERINTÄ. Tytöt läträä ihan missä vaan onnensa kukkuloilla, Capo taas ei. Herra Kapteeni mielummin laittaisi miehistön uintihommiin ja itse toimisi työnjohtajana kuivana pysytellen. Niinpä onkin just sopivaa että juuri Capon pitäisi uida eniten! Onneksi mieheni on kiltisti lähtenyt mukaan apukäsipariksi jotta kaikki koirat saa puolen tunnin uintiajasta kaiken irti, yksin kun on vähän hidasta heitellä kahdelle lelua yhdestä päästä ja käydä samalla laittamassa toisesta päästä Capoa uimaan. Capolla onkin seuraava osteopaattiaika tässä viikon sisään (tarkkaa päivää en vielä tiedä, Capo on vakiosteopaatin akuuttilistalla mutta lupasivat järjestää ajan johonkin tämän viikon loppuun tai ensi viikon alkuun) ja nyt vähän jännittää mitä siellä sanotaan. On nimittäin venytelty, on uitu, on pidetty Back on Trackia ja kauratyynyä ja verryttelyt on hoidettu niin viimeisen päälle kuin voi, myös ihan normaalisti lenkeille mentäessä. Yleensähän lähdetään metsälenkille suoraan pihasta kun pihakin sijaitsee keskellä metsää, mutta nyt oon varmuuden vuoksi käynyt verryttelykävelyllä ensin hiekkatiellä niin että Capon on pitänyt kulkea alku- ja loppuverkat hihnassa.

Tänään onnistuttiin välttämään aiemmin piinannut kameran linssin huuruuntuminen uimalassa, ja sain vähän kuvia uintipuuhista. Viimeiset nelisen vuotta ollaan käyty Hyvinkään Koirakylpylässä, mutta nyt lyhyemmän matkan ja halvempien uintihintojen takia ollaan siirrytty käyttämään Helsingin koirauimalaa. Suosittelemme molempia edellä mainittuja paikkoja kaikille!

 

Treeniä, treeniä

Julkaistu , kirjoittanut .

Ollaanpas me treenattu ahkerasti. Olispa hauskaa jos siitä olisi jotain videoita tai edes kuvia jälkeenpäin katsottavaksi mutta ei ole, joten taas saadaan tyytyä omaan sanalliseen arvioon. Xena on reippaana tyttönä treenannut hakua, tottista ja agilitya. Haku etenkin tuntuu olevan ihan paras laji, ei millään malttais odottaa että saa luvan lähteä keskilinjalta etsintähommiin ja sinne se lähtee sitten luvan saatuaan kuin tykin suusta. Ja niin hauskaakin se on, ettei oikeastaan edes muista mitään mörköilyjuttuja, vaikka maalimiehinä on niitä muuten vähän jänskiä miehiäkin ollut. Xenahan ei ole niinkään arka, mutta se vähän mörköilee vieraampia ihmisiä kun ollaan ulkona ja ihmiset siinä seisoksii paikallaan koska onhan se vähän hurjaa. Sitten kun kaikki on liikkeellä niin ongelmaa ei ole, tai joku tulee meille kotiin tai tulee esimerkiksi morjestamaan Xenaa autolle niin että Xena on sisällä autossa ja vieras auton ovella, on Xenan päätavoite lähinnä nuolla vieraalta naaman iho irti.

Tottis sujuu kanssa jo tosi hienosti, perusasentoon tullaan ihan tikkana ja pönötetään siinä vaikka maailman tappiin jos on tarvis, nyt neiti X on ruvennut jo paljon tarjoamaankin maahanmenoa ja sivulletuloa että jos sitä nakkia sais! Agilityssa teemana on tällä viikolla olleet takaakierrot (jotka muuten sujuu jo tosi hyvin myös oikealta puolelta!) ja koske-käsky. Aloin ensin opettaa Xenalle 2on2offia, mutta kun se alkoi automaattisesti tarjota istumista alastulokontaktille, totesin että voihan tuo istuakin jos se hyvältä tuntuu. Ja nyt se osaa hirveän hienosti istua kontaktialueelle.

Capo taas on tehnyt tottista, teemana täyskäännösten tiiviys seuratessa sekä seuraaminen juostessa. Kapteenin mielestä on vähän omituista että kun hän hienosti siinä seuraa niin mutsi lähtee karkuun?! Tätä nyt vähän sitten mietittiin tällä viikolla ja nyt sujuu jo paremmin. Raunioilla ollaan treenattu hirveellä höngällä ilmaisua, Caposta on tarkoitus tulla haukulla ilmaiseva. Se haukkuu paremmin muille kuin minulle joten aina kun mahdollista olen värvännyt jonkun muun sitä haukuttamaan. Aika kauan kesti ennenkuin sain yhtäkään haukkua irti – me kun ollaan ennen rauniotreenien aloittamista aika paljon Capon kanssa keskusteltu siitä että onko se haukkuminen ylipäätään tarpeellista. Syksyn mittaan oltiin päästy kolmeen perättäiseen haukkuun kiljumisen säestämänä, ja sitten yhtäkkiä klikkasi. Viime viikon kettis- ja tottistreeneissä Emilia haukutti Capoa ja sieltä tuli jokaisella kerralla kymmenen haukkua ilman kiljumista ja seilaamista. Tässä video yhdestä noista kerroista.

Maanantaina Capo menee osteopaatille ja sitten katellaan mitä sille herralle noin muuten kuuluu kun ei se itse kerro.

Treeneilyn lisäksi ollaan hirmuisesti lenkkeilty uusissa maisemissa. On käyty testaamassa Luukki ja Vaakkoi ja lisäksi liuta alueita joista ei ole hajuakaan onko niillä joku nimi. Ja toki myös omilla mestoilla, mutta nyt on selkeästi ollut teemana erilaiset lenkkiympäristöt. Lisäksi käytiin taas maanantaina uimassa koko joukolla, ja tällä kertaa Xenakin pulahteli ihan itekseen altaaseen lelun, Capon tai Lunan perässä kun viimeksi se piti sinne laittaa.