Avainsana-arkisto: vierailijat

Viime päivien härdellit

Julkaistu , kirjoittanut .

Lauantaina meille muutti tilapäisesti kaverini kolmen koiransa kera, ja kieltämättä vähän jännitti että miten koirien kesken asiat sujuu. Tästä mahdollisuudesta oltiin puhuttu jo aiemmin ja siitä luovuttu koska en uskaltanut ottaa riskiä siitä että Luna ei tule toimeen muiden kanssa ja sit kaikki on kamalassa stressitilassa meillä vaikka onkin tilaa eristää koiria toisistaan. Kuitenkin lauantaina tilanne eskaloitui niin että kävin hakemassa tyypit meille.

Ja sitten oonkin taas vaan hämmästellyt. Kaikki kolme vierasta koiraa on Lunan mielestä ihan fine. Niiden kans voi lenkkeillä, olla kotona ja leikkiä ihan ilman mitään ärähtelyä tai muutakaan. Ehkä niillä on tarpeeksi pitkät nenät, kun Lunan mielestä eniten tyhmiä on lyttykuonot?

Eilen taas Capo (jonka omistajuus muuten eilen siirtyi minulle) pääsi mejäilemään, ajettiin noin 500m pitkä vuorokauden vanha jälki kahdella makauksella ja kulmalla. Ensimmäisen kulman näytti hyvin ja jatkoi hienosti juuri oikeaan suuntaan, toisella makauksella oli selkeästi käynyt supi ja Capo oli vähän sitä mieltä että haetaanko se supikin tuolta pois kuljeksimasta… Palautus makaukselle ja sit taas mentiin. Niinkuin aiemminkin, Capolla on ihan hillitön vauhti jäljestäessä ja siitä saatiinkin palautetta että pitäis vielä enemmän hidastaa. Nyt en oo vielä kauheasti hidastanut kun Capo on aika tarkka siitä mitä mä siellä liinan päässä teen enkä halua aiheuttaa sille epävarmuutta hidastamalla, mutta nyt kun on pari hyvää jälkeä takana niin täytyy ensi treeneissä hidastaa jo vähän enemmän jotta se tottuu siihen ettei tarvii reagoida vaikka mä vähän siellä pistäsinkin liinan päässä ”hanttiin”.  Jälkiuskollisuutta kuitenkin jonninverran näkyy löytyvän, poikittain jäljen yli meni selkeät tuoreet hirvenjäljet (jäljellä oli ojan ylitys jonka pohjalla oli mutaa ja siinä jäljet), yhden hirven kalmisto oli matkalla ja muutenkin tuolla alueella on paljon riistaa.

Viime kerralla Capo ei kaadolla ollut ihan kauhean kiinnostunut kaadosta, otti suuhun sen mutta sitten mutsin rapsutukset oli parempi palkka. Tällä kerralla kuitenkin sorkka suuhun ja rinta rottingilla koko matka kaadolta autolle. 😀

 

Otan kaiken tosissaan, se on välist tukala piirre

Julkaistu , kirjoittanut .

Nyt on näemmä joku hillitön pohtimisaika meneillään. Sen lisäksi että tuntuu että oon jatkuvasti vain töissä enkä ehdi tehdä juuri mitään muuta, nyt on myös kamala Olen paska koiranomistaja -kausi. Yhtä paljon teen koirien kanssa kuin ennenkin, mutta silti tuntuu että pitäisköhän tehdä vielä jotain enemmän. Tai paremmin. Tai saada edes joku koira joskus koe- tai kisavalmiiksi asti. Capo nyt tietysti voisi mennä milloin vain agilitykisoihin mutta taitaa mennä elokuulle ennenkun päästään taas kisaamaan, kun työvuorot näyttää hangoittelevan kisaamista vastaan. Tuntuu että koirat on tyytymättömiä elämäänsä ja ehkä ne KÄRSII kun ne joutuu oleen yksin kotonakin voi kamala. Vaikka ne hyvin harvoin joutuu olemaan yksin edes sitä kahdeksaa tuntia kun mun ja miehen työvuorot ja vapaapäivät menee aina ihan limittäinlomittain. Mutta silti tuntuu että teen koirien kanssa liian vähän. Pitäisi enemmän ja paremmin ja sielukkaammin. On tämä koiran omistaminen rankkaa puuhaa.

No, eilen illalla meillä kuitenkin kävi hieroja hieromassa Capon ja aloittelemassa Lunan hierontaa. Capo oli tavanomaisella tyylillään kiltti hierottava, pientä jumia löytyi takareisistä ja selästä. Tällä hetkellä meillä on kaikki koirat tauolla treeneistä Xenan haku- ja rauniotreenejä lukuunottamatta ja hieroja tuleekin käymään taas ennenkuin Capon treenikausi taas alkaa. Perinteisesti olen pitänyt aina heinäkuun vapaata treeneistä mikä on sikälikin ihan hyvä että kuumilla keleillä treenaaminen ei ole oikein mieleeni ja elokuussa olen itse lomalla jolloin voi sitten treenata niin että koirillakin on lepotauko alla.

      

Mutta! Lunan kanssa olen yhdeksän vuotta tehnyt hommia sen kanssa, että vieraita ihmisiä ei tarvitse pelätä, ja niiden voi antaa jopa koskettaa itseä. Lähtötilannehan oli se, ettei kukaan saanut koskea Lunaan kun se oli pentu, ja jos se jotain säikähti niin itsekin sain sen luokseni vain menemällä selin siihen kyykkyyn ja ojentamalla käden taakse namin kanssa. Toki tuosta ihan alusta ei mennyt kauaakaan kun sain itse tehdä koiralle ihan mitä halusin, mutta kukaan muu ei. Eläinlääkärissä Luna käy rokotuksilla normaalisti mutta muutoin sillä on aina kuonoside jottei satu vahinkoja. Kerran aiemmin Lunaa on yritetty vähän hieroskella koirahierojan toimesta, ja tuolloin Luna antoikin hieroa niskaansa, muttei mitään muuta, eikä se oikein rentoutunut ollenkaan. Tällä kerralla hieroja tuli meille kotiin ja hieroi ensin Capon jotta Luna sai rauhassa totutella hänen paikallaanoloonsa. Kun Lunan vuoro tuli, se tuli hyvin rennosti alustalle hierottavaksi ja vaikka pari kertaa murinalla viestitti että nyt alkaa olla sietokyvyn rajat vastassa jotain tiettyä paikkaa kopeloitaessa, lopulta se kellahti kyljelleen rentona makaamaan ja selkeästi nautti käsittelystä. Sitä ei nyt varsinaisesti hierottu jotta sille tulisi vain hyvä kokemus hierojan käynnistä ja ensi kerralla ehkä päästäisiin vähän taas pidemmälle tämän hieronta-asian kanssa. Kuten arvelinkin, sillä on selässä hieman jumia ja myös niskasta löytyi jumeja, ja niskan jumeja päästiin jo vähän hoitamaankin. Olen aivan ällistynyt. Lunalle yleensä on liikaa että meille tulee joku sille vieras (ja entistä pahempi on jos me mennään jonnekin vieraaseen paikkaan jossa on vieras ihminen kopeloimassa) ihminen ja alkaa kopeloida sitä. Ihan riittää jos vaikka ottaa sitä päästä kevyesti kiinni niin ei käy. Nyt se saatiin kuitenkin rennoksi ja hieman hoidettuakin, ehkä kaikki tää työ vuosien varrella on kantanut hedelmää!

      

Tänään pidin tuon iltahieronnan vuoksi Lunalla ja Capolla lepopäivän ja lähdettiin pelkästään Xenan kanssa lenkkeilemään ja uimaan Rebecan ja Cecilin kanssa. Ja nyt mulla on ollut sen jälkeen huono omatunto siitä että mulla oli vain Xena mukana, vaikka L&C eivät edes jääneet tuoksi ajaksi yksin kotiin ja kotiin tultua puuhailtiin pari tuntia kaikkien koirien kanssa pihalla. Meneeköhän nyt tää perfektionismi vähän yli?

No, Xenalla oli Cecilin kanssa hurjan kivaa, olivat melko lailla samalla aaltopituudella kun ovat aika saman ikäisiä. Kerrankin pääsi oikein kunnolla juoksemaan ja leikkimään toisen koiran kanssa. Kävimme ensin uittamassa koiria, sen jälkeen rauhallisella palauttavalla metsäkävelyllä (Xenan mielestä uintihommia ei voi hoitaa muuten kuin TÄYSIÄ) ja sitten käytiin vielä Ojangossa tekemässä ihan lyhyt treeni. Loppuun vielä kuvia siltä reissulta, kaikki kuvat löytyvät täältä.

      

      

Hunninko maailmankartalle

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun kaikki treenit on vielä joulutauolla, ollaan puuhailtu vähän muunlaisia juttuja. Pääosin jälleen kerran lenkkeilyä, ja lisäksi ollaan käyty taas uimassa. Capo alkaa olla siinä kunnossa että saadaan taas aloitella agilitytreenejä, katsotaan miten lähtee taas sujumaan ja mietitään sitten jatkoa sen pohjalta. Sormet ristiin että ei tulis taas takapakkia vaan saataisiin tänä vuonna treenata ja kisata enemmän kuin viime vuonna!

Siitä olen unohtanutkin kirjoittaa, että käytiin Xenan kanssa vähän Korrin Juhan katsastettavana sitä ajatellen että olisiko Xenasta puruhommiin jossain vaiheessa. Itsellä oli ajatuksena että jos aloittaa niin aloitetaan ensi kesänä, ja siihen asti Xena saa rauhassa kypsyä ja katellaan näitä lajeja mitä meillä nyt on ja erityisesti sitä tottista kuntoon. Tottiksen kanssa ollaankin oltu nyt muutama viikko tosi laiskoja kun tottistreenit on tauolla ja itse olen tehnyt niin paljon töitä ettei ole oikein ehtinyt itsekseen lähteä mihinkään treenaamaan. Mutta siis ne purujutut, Juha oli kanssani siitä samaa mieltä että Xena saa vielä vähän kypsyä, mutta totesi sen vaikuttavan siltä että voisi olla suojelussa lahjakas. Kaikki tarvittavat ominaisuudet löytyivät, ja Xena jopa yllätti minut olemalla välittämättä siitä, että vieraan miehen kanssa leikkiessä se ei silmäänsä räpäyttänyt kun Juha teki sitä kohti äkkinäisiä, uhkaavia liikkeitä. Mut no, kattokaa ite!

Uudenvuodenpäivä vietettiin piiiiitkän lenkin lisäksi koirauimalassa, jossa tytöt oli taas ihan liekeissä ja Xenaa ei meinattu saada koko allasosastolta pois ollenkaan, ja Capoa otti päähän koko touhu. Tällä kertaa käytiin Hyvinkäällä uimassa kun Helsingin uimala oli uudenvuodenpäivän kiinni.

Sitten siitä tottiksesta, ollaan tosiaan vähän oltu tauolla. Ja tänään kun otettiin pikkuisen perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia, niin kylläpä huomasi ettei olla treenattu… Peruasennot oli ihan ok, mutta seuraaminen oli aika haahuilua kyllä! Tosin tähän saattoi vaikuttaa alustan liukkaus, viereinen koirapuisto (jonka takia hajuja oli tosi paljon, varsinaisesti koirapuiston koirat eivät sitä häirinneet) ja vähän matkan päässä odottava Brimi.

Tänään käytiin siis Vantaalla Lindan ja Brimin kanssa minitokoilemassa ja sitten vietiin pennut leikkimään keskenään. Xena sai kerrankin leikkiä niin ettei kukaan muu pomottanut sitä, joten se kävi sitten vähän pomottamaan Brimiä. Brimi on siis viisikuinen(?) holskuntoukka. Lisäksi saatiin ekaa kertaa Xenan elämän aikana otettua siitä sellainen kuva josta vähän näkyy millainen elikko se nyt on. Tässäpä siis tämän päivän tunnelmia, mä olen niin rakastunut tohon pieneen mulineksiini. <3

7kk!

 

Tulkoon mitä vaan, maailmanloppu huomenna

Julkaistu , kirjoittanut .

Tällä viikolla ollaan onnistuttu puuhaamaan kaikenlaista vaikka alkuun näyttikin pahalta, kun sairastuin itse pahemman kerran heti maanantain kunniaksi. Capo kun sai viime viikolla treeniluvan niin tokihan sitten edes jonkun oli oltava sairaana, ja niinpä tämänkin viikon treenit peruuntuivat koska en itse saanut treenata enkä ollut soveltuvassa kunnossakaan siihen.

Maanantaiksi olin varannut jo aiemmin Lunalle ajan eläinlääkäriin, sillä on jo jonkun aikaa ollut oikeassa kyljessä patti jota arvelin rasvapatiksi mutta joka yhtäkkiä nopeasti oli kasvanut tosi paljon, puolikkaan pikkusormenkynnen kokoisesta viinirypäleen kokoiseksi. Lisäksi patti ei liikkunut ihon mukana kuten Lunan muut rasvapatit, joten päätin käydä sitä näyttämässä lääkärilässä. Lunan mielestä oli ihan sairaan siistiä päästä kaksin mutsin kanssa liikenteeseen, hymy tosin siltä hyytyi kun lääkäri aloitti tutkimisen, mutta siihen asti oli kivaa! Ja toki myös tutkimusten jälkeen, kun sai paljon namiskaa. Ohutneulanäytteessä ei näkynyt muuta kuin rasvaa joten rasvapatti se lienee tuokin, mitään jatkotoimenpiteitä ei siis tarvita jollei patti kasva niin suureksi että se alkaa Lunan elämää haitata.

Muuten otettiinkin sitten melko rauhallisesti viikonloppuun asti, jolloin käytiin lauantaina Capon kanssa pyörähtämässä BATin kisoissa Ojangossa parilla agiradalla. Suoraan 8 viikon treenitauolta kisaradalle siis, ja siihen nähden kisat meni kyllä ihan hyvin. Capo oli oma ihana itsensä joka ei sortunut samoihin kohtiin mihin suurin osa – houkutteleviin putkisyötteihin ja muihin kohtiin joita moni etukäteen arveli hankaliksi ja jotka sellaisiksi osoittautuivatkin. Sen sijaan otettiin taas ääliövirheitä, muuten näteillä ja nopeilla radoilla jäi toisella kepeillä yksi keppiväli pujottelematta kun en saanut Capoa tsempattua keppien aikana mitä se pitkän tauon jälkeen olisi näemmä tarvinnut (kepit olivat aivan radan lopussa ja itselläni ei enää siinä kohti kulkenut flunssan takia melkein edes henki saati että olisin pystynyt Capolle jotain huutelemaan…) ja toisella radalla hylly kun Capo meni viimeiseen putkeen väärästä päästä. Kyllä harmitti kun oli TAAS niin pieniä, niin helposti vältettävissä olevia virheitä, mutta kai se on taas painettava leuka rintaan ja suunnattava kohti uusia pettymyksiä. Treeneissä menee aina niin nappiin ja makeesti, ja kisoissakin mokat on aina tollasia pikkuisia. Mut silti niitä on tehtävä ainakin yks per rata ettei vahingossa saatais jotain hyödyllisiäkin tuloksia.
No, Capo oli hieno, rakas ja paras oma itsensä, ja onnellinen täytyy olla siitä että jalkavamman jälkeen ylipäätään saadaan tätä harrastusta jatkaa. On se kyllä sellanen kullanmuru. <3 Sunnuntaina taas oli Xenan vuoro lähteä kaksin mutsin kanssa retkelle, ajeltiin Tampereen suuntaan tapaamaan Xenan Monni-veljeä. Monni oli kasvanut ihan hirmuisesti, viimeksi näin sen 8-viikkoisena ja silloin olivat Xenan kanssa tosi samannäköisiä, nyt Monnista oli tullut jo hirmu iso joskin tosi söpö pieni eläin. Loppuun siis Xenaa ja Monnia!

Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään käytiin kyläilemässä Lahdessa Lindan, Nitan ja Noomin luona. Koska Capo on edelleen riehumiskiellossa ja Luna puolustaa pentua, otin mukaan vain Xenan. Lisäksi yritän liikkua Xenan kanssa kaksinkin aika paljon varsinkin uusissa paikoissa, koska vaikka on hyvä että kaikki kolme tulevat porukassa toimeen, en halua että Xena oppii aina luottamaan vain toisten koirien tukeen. Caposta sen verran että nyt mennään viidennellä liikunnallisemmalla päivällä ja pikkumies on täysin oireeton edelleen. Nyt siis uskaltaa jo olla aika optimistinen sen suhteen että selvittiin säikähdyksellä ja reilun viikon päästä se saa jo juosta vapaana ja ehkä vähän treenatakin.

Mutta siis Lahteen. Ensin käytiin Lindalla ja Xena pääsi ensi kertaa kokeilemaan kerrostalon portaita ja muita vähän liukkaampia pintoja, tosin neiti Maailmanomistaja ei lainkaan huomannut tällaisia pikku muutoksia alustassa. Näppärästi ja tarmolla mentiin kolmanteen kerrokseen. Sieltä ajeltiin Löytynmäkeen juoksuttamaan koiria, kuvia ei tullut otettua kauheasti mutta jotain kuitenkin. Tai no ei ajeltu suoraan kolmannesta kerroksesta, laskeuduttiin katutasolle ensin. Eheh.

Alkuun Xenan mielestä sauvakävelijämies olisi voinut painua sinne missä pippuri kasvaa, mutta siinähän sitten opeteltiin sitä että pitäskö se pää pitää kiinnikin välillä. Leikkiä Xena ei vielä uskaltanut isojen tyttöjen kanssa, Luna kun on leikeissään vähän raju eikä Xena ole senkään kanssa uskaltanut oikein leikkiä, luulen että siitäkin johtuen se väistää isoja aika paljon. Toki se juoksenteli niiden kanssa eikä ollut pelokas, mutta pysyi sivussa kun Nita ja Noomi leikki patukalla. Lopuksi Xena sai patukan itselleen ja tepasteli se suussaan ympäriinsä ylpeänä. Ja vähän repi myös. Ja tietty uudessa paikassa oli paljon kiinnostavaa tutkittavaakin, mihin Xena keskittyi suurimman osan aikaa. On se reipas! Myös 2,5h/suunta ajomatkat meni hienosti, Xena on oppinut matkustamaan nätisti autossa ja nytkin lähinnä nukkui häkissä tai katseli istuen maisemia.